Veljesseura.org

Vähän kevyempää luettavaa samasta aiheesta on moottorisahajönglööri Juha Kurvisen kirja Sirkus Pjongjang. Suomalainen esiintyjäryhmä, mukana mm. taikuri Jori Kopponen, matkustaa Pohjois-Korean jo edesmenneen perustajan syntymäpäiväjuhlallisuuksiin.

Reissu menee pitkälti linjalla juopottelua ja töppäilyä valtavassa Big Brother -talossa, johon maata kirjassakin verrataan, mutta on siinä myös kiinnostavia tietoja siitä miten asiat on järjestetty. Toki tuollainen järjestelmän kutsuvieraana oleva länsimainen ryhmä näkee lähinnä sen, mitä heille halutaan näyttää, mutta onnistuvat he pari kertaa kurkistamaan myös kulissien taakse.

Yksi päällimmäisiä asioita, mitä kirjasta jää mieleen, on läpitunkeva ja kaikkialla läsnä oleva henkilöpalvonta ja propaganda. Mielenkiintoista kyllä, ryhmä itsekin huomaa aivopesun alkavan vaikuttaa heidän ajatteluunsa. Ja huolimatta siitä, että he ovat järjestelmän vieraana ja täysin etuoikeutetussa asemassa tavallisiin kansalaisiin nähden, paikka tuntuu silti todella ahdistavalta.

Jori Kopponen voitti sittemmin Suomen julkkis-BB:n. Hyvää harjoitusta ainakin on saanut.

Luettuna myös, ja kyllähän sieltä hyppi silmille toistuvasti yhtäläisyyksiä Jt-maailmaan. Kaikkialla vallitseva tekopyhyys ja epäluonnollisuus ehkä päällimmäisenä. Ja alituinen uhan alaisuudessa eläminen.

Kirja Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta taas muistutti joltain osin jehovantodistajuudesta lähtemistä. Joskus ihminen ei näe ahdistavassa tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin lähteminen, maksoi mitä maksoi. Pohjois-Koreasta lähteminen saattaa maksaa hengen tai vapauden, jehovantodistajuudesta lähteminen saattaa maksaa kaikki läheiset ihmiset. Kirjan päähenkilön vaikeudet vapauteen sopeutumisessa muistuttivat myös joiltain osin entisten todistajien kokemuksia ulkomaailmaan sopeutumisesta.

1984 -kirja on myös ehdottomasti suositeltava. Ajatusrikokset ja monet muut tiukan kontrollin lieveilmiöt ovat siinä välillä kuin suoraan Jt-maailmasta.

Luin saman kirjan tuossa jonkin aikaa sitten ja tykkäsin kirjan tyylistä.

Kirja kertoo hyvin siitä miten vahvaa mielenhallinta voi olla kun auktoriteetin käytössä on täysivaltainen propagandakoneisto ja kyseenalaistamaton valta kaikkiin ja kaikkeen. Kuulostaako tutulta?

Pienestä ihmisestä tuntuu hyvin hämmentävältä että tuollainen valtio on edelleen tänä päivänä täysissä voimissaan eikä asialle olla tekemässä mitään. (Tiedän kyllä, siihen tarvitaan todella suuret resurssit eikä kukaan halua kokonaisen kansakunnan ongelmia hoitaakseen, mutta on se siltikin epäinhimillistä.)

Lukaisin tuossa Barbara Demickin kirjan Suljettu maa - Elämää Pohjois Koreassa Yllätyin kuinka samankaltaisia tuntemuksia maasta loikanneilla oli kuin monella ex JTllä. Kaikki olivat vihaisia siitä, että heitä oltiin petetty ja heille oltiin valehdeltu. Pohjois-Korea ei ollutkaan se maailman napa ja maa, jossa kaikki on parhaiten.

Kim Jung Ilillä tosiaankin oli jumalinen asema ja häntä ja hänen näkemyksiään ei voinut kiistää. Kim Jung Il puhui ainoastaan totta ja tiesi kaiken ja toimi kansansa parhaaksi. Kansakunta pukeutui yhtenäisesti ja ajatteli yhtenäisesti. Kaikki muut maat olivat epäluotettavia ja halusivat vain pahaa loistavalle Pohjois-Korealle.
Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että Pohjois-Koreassa ei miehellä saanut olla partaa..

No todistajat eivät sentään kärsi nälänhädästä.

Olen aikoinani lukenut 1984:n mutta pitänee lukea uudestaan, jotta taas paremmin ymmärtäisi totalitaarisen/yhden totuuden systeemin vaikutusta yksilöön vaikka se JT piireissä onkin pienemmällä liekillä.