MJH kirjoitti:Uhkailee että vie lapsia todistajien kokouksiin, hänellä on kuulemma oikeus siihen ( lapsemme on kastettu luterilaisiksi)
Minä olen aivan pihalla että missä mennään....
Elämä on todella raskasta tällä hetkellä.
Kiitos kirjoittamastasi. Uskon jokaisen meistä koettavan auttaa Sinua itse kukin parhaamme mukaan. Aivan ensihätään, miehelläsi ei ole oikeutta ilman suostumustasi viedä lapsianne mihinkään. Miehesi on pettänyt Sinua valehtelemalla uskonnostaan ennen naimisiin menoanne ja nyt tilanne on todella "kinkkinen". Jehovantodistajuuden kannalta mies on perheen pää ja määrää perheessä. Vaimon osa on alistua. Otaksun Sinun olevan edelleen luterilainen.
Uskonnonvapauslaissa säädetään lapsesta mm.
"3 § 2. mom.
Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa
...
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (Nro361/1983) 9 §:n 3 momentin nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä."
En ole juristi, olen lähinnä eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja tulkitsen tätä lakia tältä osin näin: koska lapset ovat kastetut luterilaisiksi, on isä antanut tähän suostumuksensa. Näin ollen hänellä ei ole ilman äidin nimenomaista suostumusta oikeutta viedä lapsia mihinkään heille vieraaseen uskontoon. En kuitenkaan ole ehdottoman varma tulkinnastani.
Sinun kenties kannattaa ottaa yhteyttä paikkakuntasi lastenvalvojaan mitä pikimmin ja kysyä asiasta ja keskustella perheenne tilanteesta yleensäkin.
Toinen vaihtoehto on kääntyä perheasiainneuvottelukeskuksen puoleen tai ellei sellaista paikkakunnallasi ole tai jonotusajat ovat pitkät, seurakuntasi kirkkoherran tai muun papiston puoleen kysyäksesi asiasta.
Katson perheesi tilanteen varsin kriittiseksi. On joskus, niin kipeää kuin se onkin, harkita omaa ja lastesi kestävyyttä näin vaikeassa tilanteessa. Edellä mainituilta tahoilta saat apua myös tähän kysymykseen. Voi hyvinkin käydä niin, että joudut harkitsemaan avioeroa.
Puolisosi saattaa kohdistaa Sinuun joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ainakin henkistä väkivaltaa hän kertomasi perusteella on Sinuun kohdistanut. Tästä voit keskustella mm. lastenvalvojan kanssa tai muun sosiaalityön ammattilaisen kanssa. Mikäli yhtään fyysistä väkivaltaa esiintyy, älä kaihda kääntyä heti terveyskeskuksen päivystyksen ja poliisin puoleen. Niin ikään pätevä diakoniatyöntekijä saattaa voida Sinua auttaa.
Myös henkinen väkivalta fyysisen ohella on kriminalisoitu ja voit aina kääntyä sosiaaliviranomaisen tai poliisin puoleen keskustellaksesi asiasta. Viranomaisten velvollisuus on auttaa Sinua. Näin ensiapuna neuvoisin.
Asioiden vireillepano on kuitenkin omissa käsissäsi, ei kenenkään muun. Tämä on syytä muistaa, eikä tässä tule arkailla minkäänlaisista uhkailuista huolimatta. Mitä pikemmin osoitat puolisollesi hallitsevasi asiasi, sen parempi. Näin ajattelen.
Huom: Lakitekstissä ei esiinny viittauksen kohdalla lyhennettä Nro. Olen lisännyt tämän, koska muutoin Skype ottaa viittauksen puhelinnumerona. Lisäksi olen hieman editoinut tekstiäni.
[quote="MJH"]Uhkailee että vie lapsia todistajien kokouksiin, hänellä on kuulemma oikeus siihen ( lapsemme on kastettu luterilaisiksi)
Minä olen aivan pihalla että missä mennään....
Elämä on todella raskasta tällä hetkellä.[/quote]
Kiitos kirjoittamastasi. Uskon jokaisen meistä koettavan auttaa Sinua itse kukin parhaamme mukaan. Aivan ensihätään, miehelläsi ei ole oikeutta ilman suostumustasi viedä lapsianne mihinkään. Miehesi on pettänyt Sinua valehtelemalla uskonnostaan ennen naimisiin menoanne ja nyt tilanne on todella "kinkkinen". Jehovantodistajuuden kannalta mies on perheen pää ja määrää perheessä. Vaimon osa on alistua. Otaksun Sinun olevan edelleen luterilainen.
Uskonnonvapauslaissa säädetään lapsesta mm.
[b]"3 § 2. mom.
Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa
...
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (Nro361/1983) 9 §:n 3 momentin nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä."[/b]
En ole juristi, olen lähinnä eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja tulkitsen tätä lakia tältä osin näin: koska lapset ovat kastetut luterilaisiksi, on isä antanut tähän suostumuksensa. Näin ollen hänellä ei ole ilman äidin nimenomaista suostumusta oikeutta viedä lapsia mihinkään heille vieraaseen uskontoon. En kuitenkaan ole ehdottoman varma tulkinnastani.
Sinun kenties kannattaa ottaa yhteyttä paikkakuntasi lastenvalvojaan mitä pikimmin ja kysyä asiasta ja keskustella perheenne tilanteesta yleensäkin.
Toinen vaihtoehto on kääntyä perheasiainneuvottelukeskuksen puoleen tai ellei sellaista paikkakunnallasi ole tai jonotusajat ovat pitkät, seurakuntasi kirkkoherran tai muun papiston puoleen kysyäksesi asiasta.
Katson perheesi tilanteen varsin kriittiseksi. On joskus, niin kipeää kuin se onkin, harkita omaa ja lastesi kestävyyttä näin vaikeassa tilanteessa. Edellä mainituilta tahoilta saat apua myös tähän kysymykseen. Voi hyvinkin käydä niin, että joudut harkitsemaan avioeroa.
Puolisosi saattaa kohdistaa Sinuun joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ainakin henkistä väkivaltaa hän kertomasi perusteella on Sinuun kohdistanut. Tästä voit keskustella mm. lastenvalvojan kanssa tai muun sosiaalityön ammattilaisen kanssa. Mikäli yhtään fyysistä väkivaltaa esiintyy, älä kaihda kääntyä heti terveyskeskuksen päivystyksen ja poliisin puoleen. Niin ikään pätevä diakoniatyöntekijä saattaa voida Sinua auttaa.
Myös henkinen väkivalta fyysisen ohella on kriminalisoitu ja voit aina kääntyä sosiaaliviranomaisen tai poliisin puoleen keskustellaksesi asiasta. Viranomaisten velvollisuus on auttaa Sinua. Näin ensiapuna neuvoisin.
Asioiden vireillepano on kuitenkin omissa käsissäsi, ei kenenkään muun. Tämä on syytä muistaa, eikä tässä tule arkailla minkäänlaisista uhkailuista huolimatta. Mitä pikemmin osoitat puolisollesi hallitsevasi asiasi, sen parempi. Näin ajattelen.
Huom: Lakitekstissä ei esiinny viittauksen kohdalla lyhennettä Nro. Olen lisännyt tämän, koska muutoin Skype ottaa viittauksen puhelinnumerona. Lisäksi olen hieman editoinut tekstiäni.