Veljesseura.org

Jonna84 kirjoitti:

ex-jehu kirjoitti:

rippeli kirjoitti: Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Itse en ole aikaisemmin tiennyt hellareitten käyvän ovilla.

Enpä ole aikaisemmin kuullut hellareiden käyvän ovelta ovelle. Tosin tulihan niihin törmättyä nuorepana festareilla ja Helsingin yössä. Heillä yleensä tapana uhata väittelyn tiimellyksessä helvetillä

Muutamat käyvät, mutta se on hyvin pieni osa hellaritoimintaa, siis ehkä joka sadas käy usein ovilla. Plus sitten muutaman vuoden välein on lehtikamppanjoita, joissa siis jaetaan tai ainakin pyritään jakamaan (jakeluverkko ei ole ihan 100%) pieni "ilmaisjakelulehti" kaikkiin postilaatikkoihin ja -luukkuihin, joissa ei lue "ei mainoksia".

Ainut positiivinen asia tässä viestissä on se että lehteä ei jaeta luukkuihin, jossa lukee "ei mainoksia"

ex-jehu kirjoitti:

rippeli kirjoitti: Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Itse en ole aikaisemmin tiennyt hellareitten käyvän ovilla.

Enpä ole aikaisemmin kuullut hellareiden käyvän ovelta ovelle. Tosin tulihan niihin törmättyä nuorepana festareilla ja Helsingin yössä. Heillä yleensä tapana uhata väittelyn tiimellyksessä helvetillä

Muutamat käyvät, mutta se on hyvin pieni osa hellaritoimintaa, siis ehkä joka sadas käy usein ovilla. Plus sitten muutaman vuoden välein on lehtikamppanjoita, joissa siis jaetaan tai ainakin pyritään jakamaan (jakeluverkko ei ole ihan 100%) pieni "ilmaisjakelulehti" kaikkiin postilaatikkoihin ja -luukkuihin, joissa ei lue "ei mainoksia".

No joo, ja lahkon jäsen tulee saatanan valtaan kun lahkotoveri onnistuu käräyttämään hänet jostain. Ennen ei pedofiilikaan sitä ole, vaikka saattaa olla että lapsenlikaksi häntä ei lahkotoverit päästä. Taikka että käräyttämisestä huolimatta hän ei olekaan vanhimman mielestä saatanan vallassa.

Ja jos sodan syttyminen v. 1914 oli osoitus jostakin, niin mistä oli osoituksena rauhansopimuksen solmiminen

Tuo (pelkkä) uhkaus on virhe

se vain muistuttaa todistajalle että hän on oikeassa ja muut väärässä

Mutta todistaja on käännytettävissä

Olennaista on suhde todistajaan, hänestä tulee olla kiinnostunut ja "rakastunut"

Kysymykset opeista olisi oltava niin, että niitä ei todistaja kokisi henk. koht. hyökkäyksenä

Aiheita on. Onko evoluutiosta puhuvilla tiededokumenteilla salaliitto todistajia vastaan ?

Jos joku on saatanan vallassa, niin sen armoilla on koko todistajan elämä ja lahko, jos saatanan vallassa oleva loukkaa todistajaa jotenkin, niin on poliisikin saatanan vallassa, käräjätuomaristo, yhtä uutissähkeitä lukevaa poikkeusta lukuunottamatta todistajaa nauttii saatanan vallassa olevan toosan viihdetarjontaa...

Saatanan vallassa olevat lääkärit ja sairaalat hoitavat todistajia...

Todistajan opetuksesta 50 % tähtää uusien jäsenten värväämiseen, toinen 50 % silmien aukaisuyritysten vastustamiseen.

Kun törmää noihin vastustusmekanismeihin, syntyy harha, että todistaja ei ole käännytettävissä.

Kyse on asian tajuamisesta, virheiden välttämisestä, kärsivällisyuydestä...

rippeli kirjoitti: Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Itse en ole aikaisemmin tiennyt hellareitten käyvän ovilla.

Enpä ole aikaisemmin kuullut hellareiden käyvän ovelta ovelle. Tosin tulihan niihin törmättyä nuorepana festareilla ja Helsingin yössä. Heillä yleensä tapana uhata väittelyn tiimellyksessä helvetillä

Helluntailaiset ehtivät ensin!!!!!

Torstai-iltana ovikello jo soi ja oven takana seisoi tuntematon mies puku päällä. Ajattelin että nyt vihdoin jepukat eksyivät ovelle 9kk paikkakunnalla asumisen jälkeen. Mutta erehdyin pahan kerran, sillä tällä kertaa lehtiä olikin tarjoamassa helluntaiseurakunnan pastori. Sain lahjaksi vuoden tilauksen lehteä, jota en tosin ole vielä ehtinyt selata ja kaksi cd-levyä musiikkia. Musa kuulostaa suomalaiselta kitarapopilta. Kun korvaa lauluissa nimen Jeesus vaikkapa Jaanalla nin muva menee rakkauslauluina ihan kivasti.

Nyt siis tuli sekin todettua, että osaa ne hellaritkin. Sitäpaitsi saarnausteho on ihan eri luokkaa Mies kertoi käyvänsä "kentällä" kerran viikossa jos ehtii. Tätä hän on tehnyt vajaat kolme vuotta ja minun lehtitilaukseni oli 223:s. Kuinka moni jt-ravari on tuossa ajassa hankkinut saman määrän tilauksia? Jakamiaan irtokappaleita hän ei ollut viitsinyt merkitä ylös, mutta jos tilauksia menee tuollainen määrä niin irtonumeroita menee varmastikin aika paljon enemmän. Varsinainen superjulistaja.

Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Itse en ole aikaisemmin tiennyt hellareitten käyvän ovilla.

Alueveli kirjoitti:Kuinka yleistä muuten on, että jätetään sovittu uusintakäynti pitämättä, eikä takaisin tulla kolmeen viikkoon?

Noo taitaa se meikäläiselläkin olla vielä muutama uukkari vaiheessa... Saavat tosin odottaa loppuelämänsä.

Tämä onkin sinänsä mielenkiintoinen keskustelunaihe. Ihmettelen miksi omalla ovellani ei ole jeppuloita käynyt vaikka asun eri paikkakunnallakin kuin JT-äitini. Liekö olisi muori varoittanut naapuriseurakuntaa että tuolla ei kannata käydä.

Harmi. Olisi ollut ehkä mielenkiintoista.

Nostetaanpas tätä ketjua, vaikkei nyt katutyöhön varsinaisesti liitykään.

Meidän talouteen on nyt muutaman kerran käyty tuomassa lehtiä avovaimolle. Itse en vain ole sattunut olemaan kotona, kun oven takana on vierailtu. Toisaalta minun naaman näkiessään saarnaveikot varmaan häipyisivät melko vikkelästi.

Kuinka yleistä muuten on, että jätetään sovittu uusintakäynti pitämättä, eikä takaisin tulla kolmeen viikkoon? Tuumin vain, että onko luopioperheen uusi asuinpaikka kenties valjennut seurakunnalle ja merkintä aluekorttiin olisi tehty

Hyvä vertaus makuupussista!

Jaakko Ahvenainen taisi sanoa tuossa joskus, että on tärkeää, että elämässä on jokin toivo. Jehovan todistajat haluavat toivoa, vaikka se toivominen on pikemminkin toiveajattelua. Epätoivoista!

Jatketaanpa vanhaan ketjuun kun tämä uusin kohtaaminen ei niin erityinen ollut. Tuossa olin kaupasta tulossa niin pari vanhempaa JT-naista tulivat ovelleni esittämään. Sääli etten kauppakassien kanssa jaksanut jäädä keskustelemaan vaan otin lehdet kiltisti ja esitin tietämätöntä. Jospa he tulisivat paremmalla aikaa takaisin, niin voisi keskustella asioista hieman henkevämmin.

Olen viimein alkanut vetää puoleeni maailman toivoja. Tänään syyllistyin jopa utopian myynnin suoranaiseen häirintään, mutta siitä vähän myöhemmin. Olimme eilen kotiutuneet viikon työrupeaman jälkeen ja tunnelma oli nousussa. Pikkukaupungissa oli tasainen lumimatto, mikä teki kotipesästä entistäkin puoleensavetävämmän. Lämpivät leivät tuoksuisivat pian uunissa ja isäntä avaisi yhden karjalansa.

Jo alaovella olimme tervehtien ohittaneet kaksi iloista nuorta naista. Ovikello soikin yläkerrassa jo pian. Nämä kaksi neitoa olivat markkinoimassa uutta, vastikään perustettua kirkkoaan ja kysyivät olemmeko jo kuulleet siitä. Yhtiön nimeä en valitettavasti rekisteröinyt, mutta molemmat sisaret (vrt. naisluostari) olivat kiinnittäneet pitkän, mustan villakangastakkinsa rintamukseen mustan, kaiverretun nimikyltin, josta titteli ja puhujan henkilöllisyys oli helposti todennettavissa. "Sisar Anna Astikainen" (nimi muutettu), mieheni luki kyltin ääneen. Ystävälliseen henkeen totesin neideille, että uskonasiat on jo aika pohjamutia myöten puitu ja päädyimme sen jälkeen toivottelemaan hyvää illan jatkoa puolin ja toisin.

Tänään aurinko alkoi harmaan aamun jälkeen näyttäytyä ja houkutti meidät paikalliseen sisustuspuotiin ja kahvilaan. Kaksi uutta sisarta, kokeneempi ja nuorempi, oli keskittänyt toivonsa alakerran eronneen isän kynnykselle. Toinen noin 35-vuotias sisar kääntyi moikkaamaan myös meitä, johon paremmin käyttäytyvä mieheni vastasikin. Itse tyydyin katsomaan pitkään silmiin ja arvioimaan esillä olevan painojulkaisun painolaitosta.

Ei sittenkään, en poistuisi paikalta jättämästä pientä muistijälkeä Meidän Rapustamme. "Anteeksi, oletteko te Jehovan Todistajia?" "Ollaan." "Koska te alatte noudattamaan ihmisoikeuksia?". Alaoven liukuessa hiljaa kiinni ja siirtyessämme kohti violetin-harmaan pöytäliinan hankintaa, vastauksen jäi kuulemaan rock-henkinen motoristiharrastaja. Nim. Jälleennäkemistä odotellen

Anonymous kirjoitti:Aloituskirjoitukseen tulee vielä mieleen vaihtoehto että jos ko uskonnoitsijan srk:sta tuntisi jonkun irtautuneen, mainita tästä ja kertoa kuinka tällä nykyään menee.

Kun ei tunne voisi ajatella mainita vaikkapa nimim. torninvartijan, todeta tämän kaksi edellistä sukupolvea julistaneen oppeja, joista osa on sellaisia joilla nykyään saisi potkut. Ja että nykyään Torninvartija kirjoittaa harrastuksekseen täällä veljeesseurassa ja tekee yliopistossa tutkimustyötä. Ja kysyä uskonnoitsijalta onko tällä mitään kysyttävää tästä, lahko on Torninvartijan sukulaisilta kysymisen kietänyt. jne

Ja nimenomaan kun mainitsee sellaisen henkilön, jolla on ollut "maine" tai "status" srk:ssa, niin kyllä se kommentteihin tien avaa.

Aloituskirjoitukseen tulee vielä mieleen vaihtoehto että jos ko uskonnoitsijan srk:sta tuntisi jonkun irtautuneen, mainita tästä ja kertoa kuinka tällä nykyään menee.

Kun ei tunne voisi ajatella mainita vaikkapa nimim. torninvartijan, todeta tämän kaksi edellistä sukupolvea julistaneen oppeja, joista osa on sellaisia joilla nykyään saisi potkut. Ja että nykyään Torninvartija kirjoittaa harrastuksekseen täällä veljeesseurassa ja tekee yliopistossa tutkimustyötä. Ja kysyä uskonnoitsijalta onko tällä mitään kysyttävää tästä, lahko on Torninvartijan sukulaisilta kysymisen kietänyt. jne

madgyver kirjoitti:Ja vakuudeksi vielä opetuslasten sanat Jesselle, jotenkin tyyliin "Herra, kenen luo me menisimme ? Sinussa on tie, totuus ja elämä."

Ja tuossa opetuslapset halusivat pysyä nimenomaan 1800-luvulla perustetun Vartiotornin Raamattu- ja traktaattiseuran yhteydessä?

Ei se elämä ulkopuolella mitään riemukasta aina ole,

Ei ole, mutta riemu tai sen puute ei pienimmässäkään määrin ole sidoksissa Vartiotorniseuraan. Tai jos nyt pienessä määrin siten, että jt-mielenterveysongelmaluvut ovat paikoin ohittaneet paikallisen väestön vastaavat luvut.

mutta ton edellämainitun elämäntyylin se on kyllä tähän mennessä päihittänyt kuus-nolla, joka päivä.

Mun oma 'kuus-nolla' kumpuaa osin siitä, että tunnen siinä määrin Vt-seuran oppi- ja muuta menneisyyttä, että kaiholla odotan seuraavan jehovantodistajan odottamatonta tupsahdusta ovelleni. Kieli siinä tietty taas kipeytyy, mutta se on pieni haitta sen riemun rinnalla kun havaitsee jehovantodistajan valehtelevan vakavalla naamalla.