Kirjoittaja YksinäinenSusi » 02.10.2014 12:03
Jumaluudet ovat kautta aikain pelailleet ihmisten kustannuksella ja uteliaasti sekä jännityksellä ohjailleet ihmisiä tahtomaansa päämäärään, eikä Jehova ole tässä asiassa mitenkään poikkeuksellinen.
Miksikö?
Tarkastelkaamme Tuomarien kirjan 14 lukua, se kertoo meille nautittavan jännittäviä tapahtumia synkän, syksyisen ja kolean päivän somisteeksi.
Tuomarien kirja 14:
Simson ja Timnan tyttö
1 Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön.
2 Palattuaan kotiin hän kertoi vanhemmilleen: "Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa hänet minulle vaimoksi!"
3 Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: "Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen."
4 Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla.
Jae 4 paljastaa tässä, että Jehova joko laittoi Simsonin ihastumaan tahi käytti Simsonin ihastumista hyväkseen(lukijain pääteltävissä) filistealaiseen tyttöön - saadakseen aiheen nähdä taas verta,väkivaltaa ja suolenpätkiä.
Sitten:
5 Simson ja hänen vanhempansa menivät Timnaan. Timnan viinitarhojen luona Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona.
6 Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa. Mutta hän ei kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt.
Eli tehostaakseen jännitystä Jehova antoi Simsonille yli-inhimilliset voimat. Jos ihminen pystyy repimään leijonan kappaleiksi täytyy kyseessä olla sellaiset voimat, että nykyäänkin esim. jokin hydrauliikkaan perustuva kone voisi kyetä repimään noinkin sitkeän otuksen kuten leijonan kappaleiksi.
Myöhemmin:
7 Sitten hän meni kaupunkiin ja puhui tytön kanssa, ja tyttö miellytti häntä.
8 Jonkin ajan kuluttua Simson lähti jälleen Timnaan ottaakseen tytön vaimokseen. Hän poikkesi tieltä sivuun katsomaan leijonan raatoa ja näki, että sen sisässä oli mehiläispesä ja pesässä hunajaa.
9 Simson kaivoi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan. Kun hän tuli vanhempiensa luo, hän antoi sitä heille, ja hekin söivät. Mutta hän ei kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.
Tämä samainen leijonan raato liittyy kertomukseen. Näemme myöhemmin miten se liittyy Jehovan peliin.
Kertomus jatkuu:
10 Simsonin isä meni timnalaisen tytön kotiin, ja Simson järjesti siellä pidot, kuten nuorilla miehillä oli tapana tehdä.
11 Kun timnalaiset näkivät Simsonin saapuneen, he valitsivat kolmekymmentä sulhaspoikaa hänen seuralaisikseen.
12 Simson sanoi heille: "Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.
13 Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!"
Nyt Jehovan peliin tuodaan jo kovat panokset: siihen aikaan 30 pellavapaitaa ja 30 juhlapukua oli aika iso panos.
arvoitus:
14 Niin Simson sanoi heille: -- Lähti syöjästä syötävä, lähti väkevästä makea. Kolmen päivän ajan sulhaspojat yrittivät turhaan ratkaista arvoitusta.
Sulhaspojat eivät tietenkään voineet ratkaista arvoitusta, kun he eivät tienneet arvoituksen alkulähteestä(leijonasta) mitään.
Sulhaspojat alkoivat harmistua kovin siitä että arvoitus tuntui mahdottomalta ratkaista, niinpä heillä tuli hätä koska panos (30 pellavapaitaa ja 30 juhlapukua) oli kova.
Niinpä tarina jatkuu:
15 Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Koeta viekoitella miehesi kertomaan arvoituksen ratkaisu. Muuten me poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana. Vai kutsuitteko meidät tänne vain voidaksenne ryöstää meidät paljaiksi?"
Sulhaspojat ovat jo aika epätoivoisia, kun uhkaavat polttaa Simsonin vaimon ja tämän isän taloineen päivineen. Jehova on pääsemässä tässä pelissä nyt kohti psykopaattis-orgastista loppuhuipentumaa, mikä tuntuisi epäilemättä kuin täyttymykseltä.
Edelleen vahvistaakseen jännitystä, Jehova vetää peliin Simsonin vaimon:
16 Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: "Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!" Simson sanoi hänelle: "Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?"
17 Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen,
18 ja seitsemäntenä päivänä, juuri ennen auringonlaskua, kaupungin miehet sanoivat Simsonille: -- Mikä makeampi hunajaa, mikä väkevämpi leijonaa? Simson sanoi heille: -- Ellette olisi vasikallani kyntäneet, ette olisi arvoitustani ratkaisseet.
Simson hävisi vedon ja pettymys oli simsonille tietysti kovin suuri, kun velka piti maksaa.
Niinpä:
19 Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. [Tuom. 13:2]
20 Simsonin vaimo naitettiin Simsonin lähimmälle sulhaspojalle.
Mikäs sen parempi tapa maksaa velka Jehovankin mielestä, kuin tappaa 30 vääräuskoista miestä ja ottaa vaatteet heiltä, (viattomasti: eiväthän nämä enää kuolleina vaatteita tarvinneet).
Jehova oli nyt saanut sotapelinsä alulle. Tuolloin kun ei ollut pleikkaria tai nintendoa, oli pelattava oikeilla ihmisillä.
Jumaluudet ovat kautta aikain pelailleet ihmisten kustannuksella ja uteliaasti sekä jännityksellä ohjailleet ihmisiä tahtomaansa päämäärään, eikä Jehova ole tässä asiassa mitenkään poikkeuksellinen.
Miksikö?
Tarkastelkaamme Tuomarien kirjan 14 lukua, se kertoo meille nautittavan jännittäviä tapahtumia synkän, syksyisen ja kolean päivän somisteeksi.
Tuomarien kirja 14:
Simson ja Timnan tyttö
1 Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön.
2 Palattuaan kotiin hän kertoi vanhemmilleen: "Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa hänet minulle vaimoksi!"
3 Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: "Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen."
4 Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla.
Jae 4 paljastaa tässä, että Jehova joko laittoi Simsonin ihastumaan tahi käytti Simsonin ihastumista hyväkseen(lukijain pääteltävissä) filistealaiseen tyttöön - saadakseen aiheen nähdä taas verta,väkivaltaa ja suolenpätkiä.
Sitten:
5 Simson ja hänen vanhempansa menivät Timnaan. Timnan viinitarhojen luona Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona.
6 Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa. Mutta hän ei kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt.
Eli tehostaakseen jännitystä Jehova antoi Simsonille yli-inhimilliset voimat. Jos ihminen pystyy repimään leijonan kappaleiksi täytyy kyseessä olla sellaiset voimat, että nykyäänkin esim. jokin hydrauliikkaan perustuva kone voisi kyetä repimään noinkin sitkeän otuksen kuten leijonan kappaleiksi.
Myöhemmin:
7 Sitten hän meni kaupunkiin ja puhui tytön kanssa, ja tyttö miellytti häntä.
8 Jonkin ajan kuluttua Simson lähti jälleen Timnaan ottaakseen tytön vaimokseen. Hän poikkesi tieltä sivuun katsomaan leijonan raatoa ja näki, että sen sisässä oli mehiläispesä ja pesässä hunajaa.
9 Simson kaivoi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan. Kun hän tuli vanhempiensa luo, hän antoi sitä heille, ja hekin söivät. Mutta hän ei kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.
Tämä samainen leijonan raato liittyy kertomukseen. Näemme myöhemmin miten se liittyy Jehovan peliin.
Kertomus jatkuu:
10 Simsonin isä meni timnalaisen tytön kotiin, ja Simson järjesti siellä pidot, kuten nuorilla miehillä oli tapana tehdä.
11 Kun timnalaiset näkivät Simsonin saapuneen, he valitsivat kolmekymmentä sulhaspoikaa hänen seuralaisikseen.
12 Simson sanoi heille: "Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.
13 Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!"
Nyt Jehovan peliin tuodaan jo kovat panokset: siihen aikaan 30 pellavapaitaa ja 30 juhlapukua oli aika iso panos.
arvoitus:
14 Niin Simson sanoi heille: -- Lähti syöjästä syötävä, lähti väkevästä makea. Kolmen päivän ajan sulhaspojat yrittivät turhaan ratkaista arvoitusta.
Sulhaspojat eivät tietenkään voineet ratkaista arvoitusta, kun he eivät tienneet arvoituksen alkulähteestä(leijonasta) mitään.
Sulhaspojat alkoivat harmistua kovin siitä että arvoitus tuntui mahdottomalta ratkaista, niinpä heillä tuli hätä koska panos (30 pellavapaitaa ja 30 juhlapukua) oli kova.
Niinpä tarina jatkuu:
15 Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Koeta viekoitella miehesi kertomaan arvoituksen ratkaisu. Muuten me poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana. Vai kutsuitteko meidät tänne vain voidaksenne ryöstää meidät paljaiksi?"
Sulhaspojat ovat jo aika epätoivoisia, kun uhkaavat polttaa Simsonin vaimon ja tämän isän taloineen päivineen. Jehova on pääsemässä tässä pelissä nyt kohti psykopaattis-orgastista loppuhuipentumaa, mikä tuntuisi epäilemättä kuin täyttymykseltä.
Edelleen vahvistaakseen jännitystä, Jehova vetää peliin Simsonin vaimon:
16 Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: "Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!" Simson sanoi hänelle: "Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?"
17 Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen,
18 ja seitsemäntenä päivänä, juuri ennen auringonlaskua, kaupungin miehet sanoivat Simsonille: -- Mikä makeampi hunajaa, mikä väkevämpi leijonaa? Simson sanoi heille: -- Ellette olisi vasikallani kyntäneet, ette olisi arvoitustani ratkaisseet.
Simson hävisi vedon ja pettymys oli simsonille tietysti kovin suuri, kun velka piti maksaa.
Niinpä:
19 Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. [Tuom. 13:2]
20 Simsonin vaimo naitettiin Simsonin lähimmälle sulhaspojalle.
Mikäs sen parempi tapa maksaa velka Jehovankin mielestä, kuin tappaa 30 vääräuskoista miestä ja ottaa vaatteet heiltä, (viattomasti: eiväthän nämä enää kuolleina vaatteita tarvinneet).
Jehova oli nyt saanut sotapelinsä alulle. Tuolloin kun ei ollut pleikkaria tai nintendoa, oli pelattava oikeilla ihmisillä.