Kirjoittaja Misled » 21.10.2014 13:18
Olen itse johtanut vartiotornin tutkisteluja ja voin kyllä allekirjoittaa sen, että omien ajatusten esittämistä ei katsottu hyvällä. Tässä tarkoitan nimen omaan sellaisia ajatuksia, jotka eivät olleet järjestön virallisen opetuksen mukaisia. Tottakai joku saattoi joskus kertoa jonkun oman kokemuksen, tai ajatuksen joka ei suoranaisesti liittynyt aineistoon, mutta oli kuitenkin "rajojen" sisällä pysyvää.
Poikkeuksia kuitenkin oli ja joskus harvoin jotkut esittivät esim. kysymyksen muotoon asetettuja vastauksia (joiden tavoitteena oli saada ihmiset miettimään jotakin epäkohtaa), tai jopa sarkastisia kommentteja järjestön/jonkun henkilön toimintatavoista.
Näistä tilanteista käytiin joitakin kertoja keskusteluja vanhinten kanssa ja joskus jopa tultiin sellaiseen tulokseen, että jollekin henkilöille ei yksinkertaisesti annettu vastausvuoroa. Ryhmän paine osaltaan vaikutti siihen, että tällaiset tapaukset olivat äärimmäisen harvinaisia. Kaiken kaikkiaan edellä mainitsemiani kommentteja antoivat sellaiset ihmiset, joilla ei ollut palvelustehtäviä. Heitä pidettiin autettavina, sellaisina jotka tarvitsivat hengellistä rohkaisua ja joille ei ennen edistymistä voinut antaa tehtäviä seurakunnassa.
Jokainen Jehovan Todistaja tietää sen, että jos hän haluaa säilyttää asemansa ja sosiaaliset suhteensa kunnossa, niin vastaukset tulee olla aina linjassa järjestön opetusten kanssa (ei siis tarkoita sitä, että vastaukset tulee lukea suoraan julkaisusta). Jos näin ei toimi, niin siitä seuraa jotain vastaavaa, josta käytetään muussa yhteydessä sanontaa poliittinen itsemurha.
Olen itse johtanut vartiotornin tutkisteluja ja voin kyllä allekirjoittaa sen, että omien ajatusten esittämistä ei katsottu hyvällä. Tässä tarkoitan nimen omaan sellaisia ajatuksia, jotka eivät olleet järjestön virallisen opetuksen mukaisia. Tottakai joku saattoi joskus kertoa jonkun oman kokemuksen, tai ajatuksen joka ei suoranaisesti liittynyt aineistoon, mutta oli kuitenkin "rajojen" sisällä pysyvää.
Poikkeuksia kuitenkin oli ja joskus harvoin jotkut esittivät esim. kysymyksen muotoon asetettuja vastauksia (joiden tavoitteena oli saada ihmiset miettimään jotakin epäkohtaa), tai jopa sarkastisia kommentteja järjestön/jonkun henkilön toimintatavoista.
Näistä tilanteista käytiin joitakin kertoja keskusteluja vanhinten kanssa ja joskus jopa tultiin sellaiseen tulokseen, että jollekin henkilöille ei yksinkertaisesti annettu vastausvuoroa. Ryhmän paine osaltaan vaikutti siihen, että tällaiset tapaukset olivat äärimmäisen harvinaisia. Kaiken kaikkiaan edellä mainitsemiani kommentteja antoivat sellaiset ihmiset, joilla ei ollut palvelustehtäviä. Heitä pidettiin autettavina, sellaisina jotka tarvitsivat hengellistä rohkaisua ja joille ei ennen edistymistä voinut antaa tehtäviä seurakunnassa.
Jokainen Jehovan Todistaja tietää sen, että jos hän haluaa säilyttää asemansa ja sosiaaliset suhteensa kunnossa, niin vastaukset tulee olla aina linjassa järjestön opetusten kanssa (ei siis tarkoita sitä, että vastaukset tulee lukea suoraan julkaisusta). Jos näin ei toimi, niin siitä seuraa jotain vastaavaa, josta käytetään muussa yhteydessä sanontaa poliittinen itsemurha.