kirjallisuusveli kirjoitti:Olisi mielestäni vähintäinkin kohtuullista pystyttää ketju kysymyksellä: "Kuka haluaa kuolla?"
Tuo kysymys on siitä epäoleellinen, että kuolema ei kysy halua, vaan kuolema on vääjäämätön päämäärä. Kaikki naisesta syntyneet ovat tähän saakka kuolleet, eikä tähän asiaan ole näköpiirissä pikaista muutosta edes geenitekniikan ihmeistä.
Kun puhutaan uskosta, uskonnosta tai uskomuksista, niin niihin liittyy erilaisia haluja, toiveita yms., mutta kuinka todellisia tai kuinka realistisia nuo toiveet ja halut ovat, on toinen asia. Usko ei tee toivetta todeksi. Joulupukkia ei ole olemassa, vaikka siihen uskookin.
Monilla ihmisillä on toive elää ikuisesti ja kaikki suuret uskonnot ovat tehneet tuon toiveen lietsonnasta ydinliiketoimintaansa.
Onko tuollaisen ikuisen elämän toive sitten hyvästä vai pahasta?
Jos jehovantodistajien, jotka omistavat elämänsä Vartiotorni-lehden myyntiin ja valtakunnansalilla istumiseen, tarkasteleminen on liian tuskallista, kannattaa siirtää katse toisiin ikuiseen elämään uskoviin; vaikka katolisiin tai muslimeihin. Onko katolisten tai muslimien ikuisen elämän usko tehnyt maailmasta parempaa tai noiden yksilöiden elämästä rikkaampaa? Millaisen toiminnan käyttövoimana tuota uskoa on hyödynnetty?
Uskovaisia tarkastellessani olen yhä taipuvaisempi ajattelemaan, että ikuisen elämän uskosta on haittaa sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Yksilö tekee haittaa itselleen valheellisilla uskomuksillaan ja yhteiskunta laajemminkin voi kärsiä siitä.
[quote="kirjallisuusveli"]Olisi mielestäni vähintäinkin kohtuullista pystyttää ketju kysymyksellä: "Kuka haluaa kuolla?"[/quote]
Tuo kysymys on siitä epäoleellinen, että kuolema ei kysy halua, vaan kuolema on vääjäämätön päämäärä. Kaikki naisesta syntyneet ovat tähän saakka kuolleet, eikä tähän asiaan ole näköpiirissä pikaista muutosta edes geenitekniikan ihmeistä.
Kun puhutaan uskosta, uskonnosta tai uskomuksista, niin niihin liittyy erilaisia haluja, toiveita yms., mutta kuinka todellisia tai kuinka realistisia nuo toiveet ja halut ovat, on toinen asia. Usko ei tee toivetta todeksi. Joulupukkia ei ole olemassa, vaikka siihen uskookin.
Monilla ihmisillä on toive elää ikuisesti ja kaikki suuret uskonnot ovat tehneet tuon toiveen lietsonnasta ydinliiketoimintaansa.
Onko tuollaisen ikuisen elämän toive sitten hyvästä vai pahasta?
Jos jehovantodistajien, jotka omistavat elämänsä Vartiotorni-lehden myyntiin ja valtakunnansalilla istumiseen, tarkasteleminen on liian tuskallista, kannattaa siirtää katse toisiin ikuiseen elämään uskoviin; vaikka katolisiin tai muslimeihin. Onko katolisten tai muslimien ikuisen elämän usko tehnyt maailmasta parempaa tai noiden yksilöiden elämästä rikkaampaa? Millaisen toiminnan käyttövoimana tuota uskoa on hyödynnetty?
Uskovaisia tarkastellessani olen yhä taipuvaisempi ajattelemaan, että ikuisen elämän uskosta on haittaa sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Yksilö tekee haittaa itselleen valheellisilla uskomuksillaan ja yhteiskunta laajemminkin voi kärsiä siitä.