Kirjoittaja Polyester » 04.02.2015 22:15
vijuja kirjoitti:Sen sijaan irtautuminen lahkosta, lähtee monesti tunneperäisesti. Lahkossa on"epämukava" olla vastaavasti. Tämän jälkeen myös rationaaliset selitykset on helpompi ottaa vastaan.
Tuohon tyyliin se varmaan menee, että ensin pitää jollain tapaa tunnetasolla pettyä uskontoon tai joutua hankaluuksiin. Vasta järjestön ulkolaidoilla tai ulkopuolella tunneside on sen verran löystynyt, että asian objektiivisempi tarkastelu on ylipäätään mahdollista. Siksihän mielenhallinnan menetelmät tällaisissa lahkoissa ovat niin vahvasti käytössä, kun asia ei lähempää tarkastelua kestä. Ainoa mahdollisuus pitää porukka mukana on estää heitä edes pääsemästä siihen pisteeseen, jossa he hankkivat tietoa vapaasti kaikista lähteistä ja puntaroivat uskon perusteita kriittisesti.
En usko, että pelkkä opiskelu missään koulussa tai yliopistossa sinänsä romahduttaa kenenkään uskoa, jos ihminen itse todella haluaa pitää uskostaan kiinni. Ehkä opiskelun suurin vaara ovatkin maailmalliset opiskelukaverit, jotka eivät niin pahoja tai moraalittomia ihmisiä lopulta olekaan ja joiden kanssa voi jutella vapaammin ja monipuolisemmista aiheista kuin uskonveljien ja -sisarten kanssa. Seurakunnasta lähtemisen ajatustakaan ei tarvitse tyrmätä heti kättelyssä, kun se mielessä käväisee, jos on maailmallinen tukiverkosto valmiina opiskeluporukassa.
[quote="vijuja"]Sen sijaan irtautuminen lahkosta, lähtee monesti tunneperäisesti. Lahkossa on"epämukava" olla vastaavasti. Tämän jälkeen myös rationaaliset selitykset on helpompi ottaa vastaan.[/quote]
Tuohon tyyliin se varmaan menee, että ensin pitää jollain tapaa tunnetasolla pettyä uskontoon tai joutua hankaluuksiin. Vasta järjestön ulkolaidoilla tai ulkopuolella tunneside on sen verran löystynyt, että asian objektiivisempi tarkastelu on ylipäätään mahdollista. Siksihän mielenhallinnan menetelmät tällaisissa lahkoissa ovat niin vahvasti käytössä, kun asia ei lähempää tarkastelua kestä. Ainoa mahdollisuus pitää porukka mukana on estää heitä edes pääsemästä siihen pisteeseen, jossa he hankkivat tietoa vapaasti kaikista lähteistä ja puntaroivat uskon perusteita kriittisesti.
En usko, että pelkkä opiskelu missään koulussa tai yliopistossa sinänsä romahduttaa kenenkään uskoa, jos ihminen itse todella haluaa pitää uskostaan kiinni. Ehkä opiskelun suurin vaara ovatkin maailmalliset opiskelukaverit, jotka eivät niin pahoja tai moraalittomia ihmisiä lopulta olekaan ja joiden kanssa voi jutella vapaammin ja monipuolisemmista aiheista kuin uskonveljien ja -sisarten kanssa. Seurakunnasta lähtemisen ajatustakaan ei tarvitse tyrmätä heti kättelyssä, kun se mielessä käväisee, jos on maailmallinen tukiverkosto valmiina opiskeluporukassa.