Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:
BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Tienhaara » 16.01.2015 18:01

Markku Meilo kirjoitti: Illan Silminnäkijässä oli SVT:n Uppdrag granskning toistona, siinä kaksi äitiä kertoi kumpikin huumeisiin kuolleesta pojastaan. Molemmissa tapauksissa tuntui ilmeiseltä, etteivät virkahenkilöt ja muu porukka olleet toimineet asiallisesti. Loppuvaiheessa toinen äiti sanoi, että ei ole katkera vaan kiukkuinen. Minusta hieno sanavalinta ja tekee katkeruus-sanasta vähemmän tarpeellisen.
Näinpä, yleensä katkeroitumisesta ei ole hyötyä. Sen sijaan saa kyllä olla suuttunut, kiukkuinen, vihainen tms. Kaikkea ei pidä myöskään vain kiltisti hyväksyä.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Markku Meilo » 15.01.2015 22:13

Tienhaara kirjoitti:Jep, katkeroitumisesta ei mielestäni ole mitään hyötyä.
Illan Silminnäkijässä oli SVT:n Uppdrag granskning toistona, siinä kaksi äitiä kertoi kumpikin huumeisiin kuolleesta pojastaan. Molemmissa tapauksissa tuntui ilmeiseltä, etteivät virkahenkilöt ja muu porukka olleet toimineet asiallisesti. Loppuvaiheessa toinen äiti sanoi, että ei ole katkera vaan kiukkuinen. Minusta hieno sanavalinta ja tekee katkeruus-sanasta vähemmän tarpeellisen.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja stigma » 15.01.2015 19:46

Jokainen dominoiva ihmissuhde tekee ton saman lamaannuksen, tunteen, ettei osaa eikä tajua mitään itse. Uusien juttujen oppiminen vie aikaa, mulla meni sellanen 5-6 vuotta, että opin taas uudelleen uskomaan itseeni.
Sitten tulee se vaihe kun haluaa kokeilla ihan kaikkea mahdollista ja uuvuttaa itsensä sillä :) ja sit lopulta tulee tämmönen tylsimys siinä 10 vuoden kohdalla :D että eikun jatkamaan :)

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Veli-Hopea » 15.01.2015 16:39

Aina pitäisi olla täydellinen ja osata kaikki. Itsellä ainakin on vähän tällaisia piirteitä. Siitä olen kovasti yrittänyt pyrkiä eroon.
No mutta sehän on jo voitto jos itse on huomannut
"ongelman". Me vaan ollaan niin pikkuruista tässä maailmankaikkeudessa. Ei tarvi olla parempi tai " oikeassa " . me ollaan just hyviä näin :)

Mä olin jehovantodistajana aina parempi ihminen kuin muut. Tiesin uskosta ja raamatustakin kaikki.

Nyt voi sanoo rehellisemmin että en mä sen parempi oo kun kukaan muukaan enkä raamatustakaan tiedä just yhtään mitään :)

Yhden asian mä kyllä tiedän, kaikki me täällä forumilla olevat ollaan hyviä ihmisiä. Paljon on koettu ja iskuja otettu vastaan, mutta niin vaan on selvitty.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Tienhaara » 15.01.2015 15:29

Veli-Hopea kirjoitti: Itse ex-jtnä minkään myöntäminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Todistajana se vasta vaikeaa oli myöntää tehneensä virheitä ,saati olisi jostakin myöntänyt olevansa väärässä. Aina piti näytellä olevansa parempi kuin oli.
Niin, ehkä tuokin on vähän yksilöllistä. Joillain saattaa jäädä päälle se, ettei ikinä saa olla missään väärässä eikä saa tehdä virheitä. Aina pitäisi olla täydellinen ja osata kaikki. Itsellä ainakin on vähän tällaisia piirteitä. Siitä olen kovasti yrittänyt pyrkiä eroon. Toki, niin kuin on puhetta ollut, luonnekin vaikuttaa asiaan.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Veli-Hopea » 15.01.2015 14:50

Toisaalta tarpeen tullen täytyy olla valmis myöntämään, että on tehnyt väärän päätöksen. Virheen myöntäminen saattaa myös tuottaa ex-JT:lle ongelmia, koska aiemmin tekemisistään/tekemättä jättämisistään on tavallaan ollut vastuussa Jumala/järjestö. He sanelevat kuitenkin, mitä JT tekee.
Itse ex-jtnä minkään myöntäminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Todistajana se vasta vaikeaa oli myöntää tehneensä virheitä ,saati olisi jostakin myöntänyt olevansa väärässä. Aina piti näytellä olevansa parempi kuin oli.

Voin myöntää virheeni ja voin myöntää olevani väärässä. Ei haittaa yhtään koska minulla on oikeus siihen. Se on itseasiassa helppoa.Ensimmäistä kertaa minä olen minä ja minä saan olla minä ilman että mikään taho pakottaa minua näyttelemään jotain muuta.

Jtnä ei voi myöntää mitään negatiivista koska se pilaa helposti ulkokultaisen , mutta tämän "edustavan" olemuksen.

On vapauttavaa kun saa olla väärässä. Ei edes tarvitse valehdella itseään ulos kiusallisista uskontokeskeisistä keskusteluista.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Tienhaara » 15.01.2015 13:25

Markku Meilo kirjoitti: Tuo katkeruuskortti otetaan esille lähinnä silloin kun Vt-opin puolustaminen käy muulla tavalla mahdottomaksi.
Jep, katkeroitumisesta ei mielestäni ole mitään hyötyä. Turha jäädä nyyhkyttämään, mitä on tapahtunut. Nyt on syytä mennä eteenpäin. Sitä paitsi moni asia on ollut minunkin lapsuudessani hyvin eikä myöskään Jehvan todistajat ole läpeensä pahoja, uskonnosta löytyy hyviäkin puolia. Turha siis vetää ylleen mitään marttyyrin viittaa. Kaikilla on ollut elämässään omat vaikeutensa. Sen puolesta tällaiset vertaistukiryhmät ovat kivoja, että näissä on samankaltaisten kokemusten omaavia ihmisiä.
Markku Meilo kirjoitti: Mustavalkoisuuden hylkääminen on vääjäämätön osa Vt-kultista poistumista.
Totta, JT-elämähän on hyvin mustavalkoista. Sen piiristä poistuttuaan silmät aukeavat huomaamaan, että lähes asialla kuin asialla on monta puolta. Mikään ei olekaan niin yksinkertaista. Siinä kai se haaste onkin. Toisaalta on kuitenkin hienoa, että saa käyttää omaa järkeään. Täytyy vain opetella tekemään itsenäisiä päätöksiä ja seisomaan päätöstensä takana. Toisaalta tarpeen tullen täytyy olla valmis myöntämään, että on tehnyt väärän päätöksen. Virheen myöntäminen saattaa myös tuottaa ex-JT:lle ongelmia, koska aiemmin tekemisistään/tekemättä jättämisistään on tavallaan ollut vastuussa Jumala/järjestö. He sanelevat kuitenkin, mitä JT tekee.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Markku Meilo » 15.01.2015 12:52

Tienhaara kirjoitti:En myöskään ole katkera Jehovan todistajille, siitä ei mielestäni ole hyötyä.
Tuo katkeruuskortti otetaan esille lähinnä silloin kun Vt-opin puolustaminen käy muulla tavalla mahdottomaksi.
Asia ei ole myöskään aina niin mustavalkoista.
Mustavalkoisuuden hylkääminen on vääjäämätön osa Vt-kultista poistumista.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Tienhaara » 15.01.2015 12:18

Mag Mell kirjoitti: Oma mutuni on, että kriittisesti omilla aivoillaan ajatteleva sortti harvemmin aikuisena minkään lahkon huomaan tuudittautuu. Jos taas on "saanut edun" olla touhussa lapsesta saakka mukana, on tilanne toinen. Aika ja olosuhteet sitten näyttää, kasvaako oma (kriittinen) ajattelu suuremmaksi totuudeksi kuin valmiiksi pureskeltu the Totuus.
Näinhän se on, että aikuisena mukaan lähtevä on usein jollain tavalla herkässä tilassa, esim. läheinen on kuollut tai on eronnut pitkästä suhteesta. Ihminen hakee silloin helposti tukea ympärilleen ja sitähän Jehovan todistajat vaikuttavat antavan. Sellaiset jotka haluavat ajatella omilla aivoillaan lähtevät luultavasti myöhemmin uskonnosta pois. Sellaiset jotka eivät taas ole niin määrätietoisia jäävät todennäköisemmin uskonnon piiriin. Tietynlainen helppous varmasti kiehtoo ja ainakin näennäisesti ympärillä on paljon ihmisiä.

Minulla on nyt sattumalta ollut "etu olla touhussa mukana lapsesta saakka". Mielestäni olen aika hyvin mennyt elämässäni eteenpäin. Olen opetellut käyttämään omia aivojani ja aion edelleen kehittyä asiassa. En myöskään ole katkera Jehovan todistajille, siitä ei mielestäni ole hyötyä. Asia ei ole myöskään aina niin mustavalkoista. Varmasti JT-tausta kuitenkin vaikuttaa tiettyihin asioihin ja se on hyvä tiedostaa, jotta osaa muuttaa toimintatapojaan. Saattaisin olla muutenkin luonteeltani vähän sellainen jahkaaja, mutta tuskin "touhussa" mukana olo on ainakaan tilannetta parantanut.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Mag Mell » 09.01.2015 10:39

Polyester kirjoitti:Jos ihminen on ollut kriittistä ja omilla aivoillaan ajattelevaa sorttia ennen lahkoon johtanutta elämänkriisiä tai muuta tilannetta, hänen lähtönsä lienee aika todennäköinenkin, kunhan se oma ajattelu sieltä taas löytyy.

En tiedä huomaavatko kokeneet JT:t uusista tulokkaista, että tuo ei pysy mukana ainakaan pitkän aikaa, on sen verran "riippumattomuuden henkeä" hänellä.
Oma mutuni on, että kriittisesti omilla aivoillaan ajatteleva sortti harvemmin aikuisena minkään lahkon huomaan tuudittautuu. Jos taas on "saanut edun" olla touhussa lapsesta saakka mukana, on tilanne toinen. Aika ja olosuhteet sitten näyttää, kasvaako oma (kriittinen) ajattelu suuremmaksi totuudeksi kuin valmiiksi pureskeltu the Totuus.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Polyester » 08.01.2015 23:41

Mag Mell kirjoitti:Onhan se helppoa, kun pilkuntarkasti ohjeistetaan elämässä kaikki. Mutta keskimäärin helpompaa se on ihmisille, jotka ovat jo luontaisesti päätöksentekokyvyttömämpiä tai muutenvaan jahkaajia. Itseasiassa tuo "helppous" saattaa alunperinkin olla yksi voimakkaasti jt-touhussa vetoava seikka.
Siihenhän erilaisten kulttien toiminta perustuu, että ihminen esim. henkilökohtaisen elämänkriisin takia haluaa vapautua ajattelemisen taakasta ja ulkoistaa ajattelutyön kulttijohtajien yksinoikeudeksi. Vastineeksi hän saa selkeät vastaukset kaikkiin elämän vaikeisiin kysymyksiin, samanhenkistä seuraa ja fantastisen tulevaisuudenodotteen. Nimenomaan fantastisen. Vastineeksi kaikesta tästä sitten ihan vain vapaaehtoisia lahjoituksia ja iloista vapaaehtoistyötä.
Kun taas ihmisille, jotka ovat luonteeltaan määrätietoisempia ja haluavat alusta lähtien itse määrittää ja arvottaa omaa elämäänsä ja maailmankuvaansa, todistajaelämä voi olla (ja usein onkin) melkoinen tuskien taival. Se on vähän sama kuin jos olisi amputoitu kädet, jalat, ja kieli, ja sitten vielä kääritty köysiin. Ole siinä sitten jotain mieltä, kun aina tulee raamatulla päähän jokaisesta tavustakin.
Useinhan uskonlahkoon liittyneellä suurin into haihtuu alkuhuuman jälkeen ja hänen normaali persoonallisuutensa alkaa työntyä esiin lahkopersoonallisuuden alta. Jos ihminen on ollut kriittistä ja omilla aivoillaan ajattelevaa sorttia ennen lahkoon johtanutta elämänkriisiä tai muuta tilannetta, hänen lähtönsä lienee aika todennäköinenkin, kunhan se oma ajattelu sieltä taas löytyy.

En tiedä huomaavatko kokeneet JT:t uusista tulokkaista, että tuo ei pysy mukana ainakaan pitkän aikaa, on sen verran "riippumattomuuden henkeä" hänellä.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Vellamo » 08.01.2015 13:38

Mag Mell kirjoitti:
Lottopallo kirjoitti:Päätöksenteon vaikeus on seurausta siitä, kun on tottunut purkitettuun maailmankuvaan todistajana ollessa. Seurahan melkein päättää jäsentensä puolesta kummalla kädellä on soveliasta pyyhkiä.
Onhan se helppoa, kun pilkuntarkasti ohjeistetaan elämässä kaikki. Mutta keskimäärin helpompaa se on ihmisille, jotka ovat jo luontaisesti päätöksentekokyvyttömämpiä tai muutenvaan jahkaajia. Itseasiassa tuo "helppous" saattaa alunperinkin olla yksi voimakkaasti jt-touhussa vetoava seikka.
.

Samaa olen itsekkin tuuminut, kun olen miettinyt tämän uskonnon jäsenten mukanapysymisen syitä kokonaisuutena.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Mag Mell » 08.01.2015 11:32

Lottopallo kirjoitti:Päätöksenteon vaikeus on seurausta siitä, kun on tottunut purkitettuun maailmankuvaan todistajana ollessa. Seurahan melkein päättää jäsentensä puolesta kummalla kädellä on soveliasta pyyhkiä.
Onhan se helppoa, kun pilkuntarkasti ohjeistetaan elämässä kaikki. Mutta keskimäärin helpompaa se on ihmisille, jotka ovat jo luontaisesti päätöksentekokyvyttömämpiä tai muutenvaan jahkaajia. Itseasiassa tuo "helppous" saattaa alunperinkin olla yksi voimakkaasti jt-touhussa vetoava seikka.

Kun taas ihmisille, jotka ovat luonteeltaan määrätietoisempia ja haluavat alusta lähtien itse määrittää ja arvottaa omaa elämäänsä ja maailmankuvaansa, todistajaelämä voi olla (ja usein onkin) melkoinen tuskien taival. Se on vähän sama kuin jos olisi amputoitu kädet, jalat, ja kieli, ja sitten vielä kääritty köysiin. Ole siinä sitten jotain mieltä, kun aina tulee raamatulla päähän jokaisesta tavustakin.

Molempi parempi siis, sanoisin. Päätöksenteko ei varmasti ole helppoa jt-prässin jälkeen, mutta kaikille se ei ole helppoa ilman sitäkään. Ja toisille valinnat eri vaihtoehtojen välillä ovat selkeitä riippumatta siitä saako niiden mukaan toimia, vai tuleeko jt-opilla päin näköä.

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Vellamo » 05.01.2015 21:35

Tuohon harrastamiseen on pakko kyllä vastata omien kokemusten ja sivusta seuranneen silmin.

Harrastaa voit monia eri asioita, jos sinulla on pokkaa. Itselläni on useampia harrastuksia. Suurella osalla nuorempaa polvea on paljonkin harrastuksia, tietenkin poikkeuksena henkilöt, jotka yrittävät olla pyhempiä kuin muut. Harrastusten viemästä ajasta ei kyllä kannata paljoa puhella, saat vain vaikeuksia silloin, saatikka jos olet paljon tekemisissä ''maailmallisiin'' sen kautta. Kielteisiä kommentteja tulee totta kai kun on harrastuksia...itse sain ihan hetki sitten kommentin: '' Ei kannata käyttää aikaa noihin, kun paratiisissa on aikaa harrastaa.''

No itse olen vaan pohdiskellu minkälainen paratiisi on, kun jw hallitsee.....Kauhulla odotan sitä. Mitä sä kerkeet harrastaa, kun sun pitää opettaa jatkuvasti ylösnousevia ihmisiä, rakentaa heille asunnot ym. ym. (+harmagedonin sotkujen siivous). Tietenkin eihän opettaminen ja rakentaminen hommana ole tylsää...suhteutan asioita vaan siihen mitä ne on nyt.
Vähemmän siellä on silloin omaa aikaa kuin nyt...ainakin näillä tiedoilla. Ja jos ajatttelet jostakin eritavalla kuin järjestö, niin olet silloin vielä enemmän pulassa kuin nyt....
No tietenkin hommat vähenee kun 1000 v on täynnä järjestön mukaan...

Pitäs vaan mennä laput silmillä eteepäin, ilman realismia, niin ei tarttis tälläsiä miettiä....

Omat harrastukseni ovat aina olleet sellaisia, minkä parissa on ihmisiä monista eri tahoista ja maista.
Ilmesesti se on syynä, kun täälläkin höpisee ;)

Re: Päätöksenteon vaikeus eroamisen jälkeen

Kirjoittaja Tienhaara » 05.01.2015 21:00

Lottopallo kirjoitti:Päätöksenteon vaikeus on seurausta siitä, kun on tottunut purkitettuun maailmankuvaan todistajana ollessa. Seurahan melkein päättää jäsentensä puolesta kummalla kädellä on soveliasta pyyhkiä.
Sinähän sen kiteytit! Tuota juuri ajoin takaa. Aiemmin ei ole paljon tarvinnut päätöksiä tehdä eikä siihen usein ollut mahdollisuuttakaan. Kun erosin, kaikki tavallaan kaatui päälle: yhtäkkiä päätin itse kaikesta (niin hyvässä kuin pahassa) ja otin myös itse kaikesta vastuun. Enää en voi vedota mihinkään Jehovan tai järjestön tahtoon enkä mihinkään muuhunkaan. Vain minä itse seison päätösteni takana.

Ylös