Veljesseura.org

Jehovan Todistajat toki haluavat kaikille levittää Seuran tosi tm totuutta. Ei tätä sovi kiistää.
Kokonaan toinen asia on se, kokeeko vilpitön Jehovan Todistaja syystä tai toisesta kiinnostuneen ansiottomaksi ansaitsemaan tosi tm totuutta ja sitä myöden pelastusta. Jehova kun sitten hävittää "pian" suuren osan ihmiskunnasta.

Salille tavallaan houkuteltu uusi kiinnostunut saa hienon vastaanoton. Ei myöskään "olisi sopivaa" unohtaa sitä, että uuden kuvainnollisen aivopultti-ehdokkaan salille tavallaan värvännyt saa sulkia hattuunsa. Kyllä itse ajattelen niin, että vilpitön Jehovan Todistaja on lahkonsa kukkalaakerilla silloin kun uusi kiinnostunut saapuu salille.

Tämä korostuu mielestäni entisestään silloin, kun kiinnostunut on "lähtökohdiltaan vähän erilainen", kuten esim. liikuntarajoitteinen tai jotain muuta vastaavaa.
Vastaanottoseremoniat ja vastaavat ovat "lähtökohdiltaan vähän erilaiselle" voivat olla jopa ihan omaa luokkaansa.

Tällöin mielestäni vilpittömän Jehovan Todistajan kuvainnollinen sulka sen kuvainnollisen aivopultin päässä kasvaa entisestään.

"Lähtökohdaltaan vähän erilainen" on myös ehkä miellyttävää vaihtelua vilpittömän Jehovan Todistajan rutiinikenttäilyyn. (muistettava se että jos tämä tärppää niin ne sulat, ne sulat). Näistä kenttäilyistä saa mukavat kertomukset aikaan Seurakunnassa, ja kuten tunnettua niin huhut kasvavat.

"Lähtökohdaltaan vähän erilaisten" -osalta (jos ovat osoittaneet kiinnostuksensa) saatetaan käydä kuvainnollista veristä taistelua Seurakunnan sisällä. Etenkin sisarten kesken. "Homman aloittanut" ei kovin hevillä halua että toinen astuu remmiin mukaan ja ottaa vähän niinkuin sulan itsellensä. Kaksoivierailut ovat hauskoja, yksi kävi, sitten toinen, ja sitten kerrottiin kuka kävi, sitten kerrottiin kuka lupasi auttaa siinä asiassa, sitten kerrottiin kuka hakee salille ... ja seurakunnan sisäinen 12-eräinen on valmis.

Myös vanhimpien osalta saattaa olla näissä tapauksissa kiistaa siitä, "kuka" menee paikalle. Etenkin jos "Lähtökohdaltaan vähän erilainen" kiinnostunut olisi "vaikutusvaltainen (ehkä julkisuuden henkilö)henkilö".

Mutta näissäkin tapauksissa käy myöhemmin niin, että "special-kiinnostunut" on asioiden osalta nyhjetty tyhjiin. Legendat jäävät tietysti kiertämään liioiteltuna vilpittömien jehovan todistajien keskuudessa. Special-kiinnostunut huomaa (halutessaan) että hymyt ja muut teatteriesitykset katoavat ajan myötä.

Esimerkkinä, mielestäni, tästä vaikkapa se että liikuntarajoitteisen ihmisen eräänlainen "minun-vuoro-kyydistyskilpailu" jotenkin laimenee sen jälkeen, kun ko henkilö on riittävän pitkään ollut kiinnostunut tai vaihtoehtoisesti jossakin vaiheessa käynyt kasteella.

Mielestäni se eräänläinen kuvainnollinen hyötynäkökulma pilpahtaa pinnalle, ja käyttämisen jälkeen hälvenee. Legendat jäävät tietysti liioiteltuna voimaan, mielestäni.

"Älkää menkö sinne, missä on loistoa ja yltäkylläisyyttä, menkkää sinne missä on kurjuutta ja hättää:!: ", kehoitettiin Männistön -lavalta joskus kauniina kevättalvipäivänä muutama vuosi sitten.

JT -kenttäväki voi kenties olla vilpittömästikin liikkeellä. Toisin on kuitenkin laita vanhimmien ja seuran akitaattoreiden, jotka tietävät, kuten me kaikki, että lohtua kaipaava ihminen on herkimmillään kaikille opeille ja aatteille. Ovea ei lyödä niin herkästi kiinni, jos sen on auki saanut. Ja toistekin voi tulla ja pisteitä ropisee. Ja vielä helpompaa. Kenttämateriaalistahan löytyy valmiiksi poimitut Raamatun lohtulausekohdat täsmäohjattuna kaikkeen hätään. Olemme saaneet todeta, kuinka yllättävän kuoleman kohdatessa jotakuta perhettä, saapuvat hyeenat nopeasti paikalle pareittain, siisteissä hyonoiden asuissaan, viileänä kuin maitohapateastiat. Ja pointseja ropisee koppaan.

Olen vähän samaa mieltä kuin Tikaram, että saatat olla "liian kiltti". Sinun pitää sanoa selkeästi, ettet halua kuunnella heidän saarnaamistaan. Tässä on tietenkin se vaara, että he sitten vähentävät kanssakäymistä kanssasi ja sinun pitää tietenkin puntaroida itse, haluatko ottaa sen riskin.

Mitä sitten tulee muiden kirjoittajien kommentteihin siitä, että sairaan tai vammaisen ihmisen käännyttäminen on moraalitonta, niin tokihan se niin on, varsinkin silloin kun hänet nähdään jotenkin erityisen otollisena kohteena. Toisaalta... on harvoja tapauksia joissa fyysisesti heikossa kunnossa olevan ihmisen JT-uskosta on etuakin. Seurasin itse oman isäni vakavaa sairastamista viisi vuotta ennen kuolemaansa ja olen sitä mieltä, että hänen mielenterveytensä pysyi kunnossa nimenomaan paratiisi-toivon takia. Hassua sanoa näin, mutta olis ollut kurjaa jos hän olisikin viimeisinä elinvuosinaan tajunnut hukanneensa lähes koko elämänsä VT-seuran palvelemiseen.

Itse olen seurannut vierestä muutamaa tapausta joissa Jehovan todistajat rekrytoivat kuolemansairasta ihmistä mukaan. Joku sanoo, että se on ok, koska kuolee sitten onnellisempana. Itse pidän valheellisten tulevaisuudennäkymien myymistä kuolemassa olevalle ihmiselle moraalittomana toimintana.

tikaram kirjoitti:Mielestäni kyseessä ei tarvitse edes olla mitään vammaa ollakseen helpommin käännytystyön kohteena. Itse olen ainakin niin kiltti ihminen, että en osaa sanoa kaikenmaailman myyjille, että minua ei kiinnosta.

Minäkin olin aikoinani niin kiltti, etten voinut sanoa, ettei minua kiinnosta ja menin kasteelle asti ihan kiltteyttäni vaikka takaraivossa nalkutti epäilys. Ajattelin kuitenkin "kyllä se siitä", ainoa ajatus mikä jehovilla pyörii.

AchanBeroean kirjoitti: Loppujen lopuksi jehovantodistajalahkolaisia kiinnostaa lähimmäisissä vain heidän kauttaan mahdolliset käännytystunnit ja käännytys, ei itse ihminen tai hänen yksilölliset tarpeensa.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä ne todistajat uskovat ihan oikeasti, että ihminen kuolee Harmagedonissa jos ei ota "pelastavaa sanomaa" vastaan. Ja edelleen he uskovat olevansa hyvällä asialla kun yrittävät tarjota ihmisille tätä "pelastusta".

Minunkin äitini, joka siis kieltäytyy tapaamasta minua tai puhumasta kanssani erottamiseni takia, on lähetellyt minulle kirjelappusia joissa hän sanoo että minun pitäisi nyt kiireesti tehdä parannus jotten menetä ikuisen elämän toivoani.

Mielestäni kyseessä ei tarvitse edes olla mitään vammaa ollakseen helpommin käännytystyön kohteena. Itse olen ainakin niin kiltti ihminen, että en osaa sanoa kaikenmaailman myyjille, että minua ei kiinnosta. Niiden harvojen ovella käyneiden mormonienkin kanssa olen jutellut puoli tuntia oven raossa, vaikka varsinaisesti asia ei ole mua kiinnostanut.

Skorpioni, saatat olla liian kiltti. Ja se on vähän niin, että kun ei sano rumasti todistajalle, niin hän kyllä puhuu ja puhuu, koska saa siitä hyvän mielen itselleen (koska saarnaamistyö on ohjeiden mukaan kaikki kaikessa kristitylle) ja hän saa tietysti niitä kenttätunteja (joita on pakko tulla joka kuukausi).

Kyllä todistaja voi olla ihan henkilökohtaisestikin kiinnostunut ihmisistä, varsinkin sukukaisistaan. Ei todistajuus sitä tarkoita, etteikö oikeasti pysty rakastamaan muita kuin kanssaveljiään. Voimia tilanteen ratkomiseen. Toivottavasti välittäminen jatkuu, vaikkei uskonto sua kiinnostaisikaan!

Kentällä kerran eräs vammainen henkilö väitti minulle, että koska hän on vammainen, niin hän joutuu herkemmin erilaisten uskonnollisten liikeiden edustajien puhuttelemaksi. Ja että uskovaiset sukulaiset on kimpussa.

Skorpioni kirjoitti:Ongelma on ehkä juuri siinä, että sukulaisia, eikä ketään tietenkään, halua loukata, mutta hienotunteinen kieltäytyminenkään ei ole tuottanut tulosta. Jotenkin tuntuu, että se on vain lisännyt "vettä myllyyn".

Jehovantodistajat pyrkivät hyökkäämään erilaisten heikkojen kimppuun. He ovat kuin saalistavia susia, jotka etsivät heikkoja, joita niellä lahkoon.

Vammainen ihminen saattaa olla muita ihmisiä eristyneempi ja yksinäisempi, jolloin hän on helpommin vieteltävissä lahkon näennäisystävyyden voimalla ja lahkon sosiaalisen hiekkalaatikon imulla. Hänessä on siis heikkouksia, jotka vetävät lahkon susilaumaa puoleensa.

Lahkolaisten tunteita kannattaa loukata aina, jos siten voi säilyttää itsellään suuremman itsenäisyyden. Eivät lahkolaisetkaan kysy loukkaako käännytystyö sinua.

Loppujen lopuksi jehovantodistajalahkolaisia kiinnostaa lähimmäisissä vain heidän kauttaan mahdolliset käännytystunnit ja käännytys, ei itse ihminen tai hänen yksilölliset tarpeensa. Jos haluat, että lahkolaiset käyvät luonasi jatkossakin, voit olla heille ystävällinen samalla kuitenkin kovettaen sydämesi käännytykseltä. Helpompaa on kai kuitenkin ajaa lahkolaiset tiehensä ja olla heistä vapaa.

PS. Moderaattorit tekisivät hyvin, jos muuttaisivat otsikon "Hei!" muotoon: "Liikuntavammaisen käännyttäminen" tms., joka kertoo paremmin sisällöstä.

En ole entinen enkä nykyinen Jt, vaan ajauduin lueskelemaan foorumia jokin aika sitten saadakseni toisenlaistakin näkökulmaa Jehovantodistaja-aiheeseen, kuin sen, jota Jt-sukulaiseni, jotka ovat alkaneet käännyttää minua yhä innokkaammin, ovat tarjonneet. Palsta on ollut hyödyllinen. Sitä kautta olen saanut paljon tietoa, myös sellaisista asioista, joista sukulaiseni eivät ole ikinä kertoneet. En tiedä vaikuttaako lievä liikuntavammaisuuteni asiaan, mutta tuntuu, että Jt-sukulaiseni ovat julistaneet minulle Jehovasta enemmän kuin esim. vanhemmilleni ja vammattomille sisarilleni. Nyt olen tosin jo aikuinen ja asun omassa kämpässäni, mutta lapsuudestani muistan, että lehdet jätettiin usein juuri minulle. Siitä lähtien kun muutin, ovat sukulaiseni muistaneet vierailla luonani hyvin usein. Ja kun sukulaisia ovat, niin totta kai kylään ovat tervetulleita, mutta kyläilyn ja kuulumistenvaihdon sijaan uskonvalistus on saanut entistä suuremman painoarvon. Tämä on alkanut ahdistaa minua, enkä aina edes avaa ovea, kun näen ovisilmästä, että he ovat tulossa. Ongelma on ehkä juuri siinä, että sukulaisia, eikä ketään tietenkään, halua loukata, mutta hienotunteinen kieltäytyminenkään ei ole tuottanut tulosta. Jotenkin tuntuu, että se on vain lisännyt "vettä myllyyn".