Veljesseura.org

Jaakob kirjoitti:Kokouksessa en muista nukahtaneeni, konventissa kyllä.

Vähän samaa.
Konventeissa tapasin mennä väliajan jälkeen autoon koisaamaan, oli aika rentouttava ohjelmaosio, kun ei oikeastaan kuullut mitään.

Toisaalta todistajien ohjelmassa on yksi ominaisuus jolle eivät voi mitään: ne jutut on kuultu niin moneen kertaan. Normaalissa arjessa joka viikko kokouksissa ja "juhlissa" samat jutut vähän pidempinä versioina.

Ovat toki yrittäneet keventää konventtien ääripuuduttavia puheita haastatteluilla, mutta ovat osanneet pilata nekin liiallisella harjoittelulla, jolloin ne kuulostavat perähikiän kesäteatterin varalla olevien näyttelijöiden harjoittelulta. Tai näytteillä, jossa joku muka ajattelee ääneen, ja aina ne päättyy siihen miten henkilö ryhdistäytyy tyyliin: "vaikka minulla onkin toinen jalka juuri amputoitu ja keuhkosyöpä painaa päälle, ei se tarkoita sitä ettenkö voisi tehdä enemmän jiiweeorgin hyväksi." Kuka näitä juttuja uskoo? Ei varmaan edes fanaattisimmat todistajat. Mutta toki nämä ovat parempia kuin ennen jolloin kuulimme 23 osaisen puhesarjan monotonisella äänellä aiheesta, teetkö riittävästi jiiweeorgin hyväksi?

Konventtien lepohuoneet tuli kyllä tutuksi heti kun tajusin että siellä semmosiakin on. Oikeestaan konventit meni suht mukavasti loppuaikoina ku pelkästään väliajalla hengaili ihmisten ilmoilla ja muuten nukku lepohuoneessa. Eikä edes hävettäny yhtään.

Ylipäätään luentomainen opettaminen passivoi kuulijoitaan, ja on näin ollen erittäin hankala tapa sisäistää mitään kuulemaansa puhumattakaan opitun asian siirtämisestä käytäntöön.
Visuaalinen ja kinesteettinen (konkreettinen tekeminen) oppimistapa on yleensä helpompi tapa omaksua tietoa ja taitoa syvemmin pinnallisen oppimisen ja nopean unohtamisen sijasta.

Harvoin kukaan perusterve nukahtaa ollessaan aktiivinen.

Polyester kirjoitti:Konventin lepohuoneeseen päiväunille meneminen vaatii jo enemmän pokkaa, ainakin hyväkuntoiselta. Kävi joskus mielessä, mutta ei sentään edennyt toteutuksen tasolle.

Minä menin viimeisissä konventeissa lepohuoneeseen pötköttelemään. Olin niiiiiiiin kypsynyt siihen touhuun etten enää välittänyt paheksuvista katseista. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, miksi nuori mies pötköttää lepohuoneeseen. Näytin kai oikeasti riittävän sairaalta. Sairastuin rasittavista jargon-puheista.

On se helppoa nykyään kun voi todeta että väsyttää ja köpöttää lepäämään eikä tarvi pakolla yrittää pysyä hereillä paikoissa mihin ei edes tarvi mennä

Konventin lepohuoneeseen päiväunille meneminen vaatii jo enemmän pokkaa, ainakin hyväkuntoiselta. Kävi joskus mielessä, mutta ei sentään edennyt toteutuksen tasolle.

Occamin partaveitsi kirjoitti:Nukahdan hyvin usein kokouksissa, mutta varsinkin konventeissa. Nuorena miehenä konventeissa hakeuduin monesti sellaisille paikoille, jossa en olisi herättänyt kovin paljoa huomiota, ja otin reilut nokkaunet. Avioliitossa ollessani, vaimoni aina tönäisee minut hereille.
Unettaa nuo jatkuvasti samat puheet ja innoittaviksi tarkoitetut saarnat.

Tämäkin vapaus tosiaan häviää, kun menee jt-naikkosen kans avioon. Joutuu olemaan valveilla kokouksissa.

Kenkkua

Kannattaa ottaa maailmallinen muija niin ei tarvitte mennä ollenkaan kokouksiin.

Nukahdan hyvin usein kokouksissa, mutta varsinkin konventeissa. Nuorena miehenä konventeissa hakeuduin monesti sellaisille paikoille, jossa en olisi herättänyt kovin paljoa huomiota, ja otin reilut nokkaunet. Avioliitossa ollessani, vaimoni aina tönäisee minut hereille.
Unettaa nuo jatkuvasti samat puheet ja innoittaviksi tarkoitetut saarnat.

Kokouksessa en muista nukahtaneeni, konventissa kyllä.

Nuokkumista tapahtui usein. Se oli todella rasittavaa, yritti ajatella mitä tahansa, niin hetken päästä taas hytkähti hereille. Onneksi tätä tapahtui enemmän puuduttavissa konventeissa kuin kokouksissa.

Onneksi todistajia ei sentään tapeta kuten kävi ilmeisesti Pohjois-Korean* puolustusministerille Hyon Yong-choille, joka surmattiin ilmatorjuntatykillä! Raukka oli nukahtanut kesken sotilasparaatin.

* Se miksi vertaan Pohjois-Koreaan, johtuu siitä että nehän ovat kuin kaksi marjaa Jehovan todistajien kanssa. Paljon yhtäläisyyksiä.

Mun ex-mies (joo, kastettu veli) kyllä nukkui usein kokouksissa, jopa kuorsasi, jolloin piti tönäistä hereille. Vanhimmat joutuivat huomauttamaan muutaman kerran. Saattaa olla että aviolliset velvollisuudet vei mehut työn ja opiskelun ohella. Itse sen sijaan seurasin pirteänä, jopa huvittuneena sitä teatteria. Luin eri raamattua nääs.

On sen verran huonot unenlahjat, etten saa levollisesti nukuttua kuin omassa sängyssä. Hotellissa ja vieraissakin uni on aikamoista koiranunta.

Henkisessä unessa sensijaan tuli oltua todella monessa kokouksessa. Hämiksen konventit ja sunnuntai puheet. Zzzzzz.. Kyllä väsytti ja väsyttää pelkkä ajatuskin.

Nuokkumista tapahtui mutta enpä tainnut koskaan ihan nukahtaa. Kokoukset varmaan jakaantui kolmeen osaan : Nuokkuminen, ajatusten karkaamiseen täysin muualle ajan kuluttamiseksi ja kolmanneksi joskus tuli jopa kuunneltua kun joku heppu sattui höpöttämään jotakin mielenkiintoista.

Eniten ajattelin muita juttuja niinkuin usein käy. Kyllähän se hyvin tylsää soopaa on enkä ihmettele yhtään että se paikalla istuminen pistää väsyttämään. Huonosti suunniteltu Jehovalta nämä pakkopullat

Toki lapsena nukkunut ihan kunnollakin, mutta aikuisemmallakin iällä on tullut torkuttua tai lyhyesti nukahdettua monet kerrat. Ei vaan aina jaksanut pitää silmiä auki, varsinkaan torstai-iltaisin pitkän päivän päätteeksi. Aivan tuskaa.
Kesäkonventissa saattoi valita ohjelman mukaan tylsimmän puheen jostain välistä jonka uhrasi päikkäreille jotta jaksoi loppupäivän paremmin. Tämä onnistui hyvin kun istui hallin ylimmillä penkkiriveillä.

Olen muutenkin kyllä helposti nukahtavaa sorttia, ja vartin mittaiset unet koulu- tai työpäivän tauolla ei ole ongelma eikä mikään. Nukahtaminen on ihanaa.