Kirjoittaja ALX » 24.06.2016 23:54
Mistä pelosta onkaan nyt kenelläkin kyse -sosiaalisesta pelosta, vaiko auktoriteettien (vanhimmat jne.) ja siitä, mitä kanssasisaret ajattelevat sinusta -oletko tarpeeksi nöyrä, esimerkillinen, teokraattinen ja hengellinen. Tällainen pelko on uskonnolisen yhteisön sisällä aivan luonnollista -aivan kuten jumalanpelkokin. Terve pelko herättää kunnioitusta ja auttaa pitämään epätäydellisen lampaan ruodussa ja ohjaa tutkistelemaan itseään ja muuttamaan toimintaansa. Jos puhutaan puhtaasti.sosiaalisesta pelosta, on tämä yleensä monen osatekijän summa (geenit, kasvatus, negatiiviset elämän kokemukset, kuten kiusatuksi tuleminen) tai tämä voi aktivoitua yhdestä tarpeeksi psyykettä ravistelleesta tapahtumasta, varsinkin jos taustalla on jo valmiiksi herkkä persoona. Ainainen pelko, stressi ja riittämättömyyden tunne voi olla joillekin liikaa ja johtaa henkiseen epätasapainoon. Seurakunnan sisältä tuleva, pintapuolinen apu, kuten rukoileminen ja lohduttavat sanat eivät riitä korjaamaan rikki mennyttä psyykettä. Vanhimmat kun eivät ole saaneet psykiatrin koulutusta. Faktaa on, että kukaan toinen ei voi myöskään samaistua ja ymmärtää sinua ellei ole kokenut samaa ja siihen myös vertaistuki perustuu. Toinen voi vain kuvitella ja yrittää ymmärtää. Lääkkeet eivät poista itse perussyytä, vaan helpottavat pelkästään oireita, jos kärsii peloista, ahdistuksesta tai masennusta, jotka kulkevat usein käsikädessä. Toisille voi auttaa enemmän tai vähemmän terapiassa käynti ja puhuminen, toisille taas pakeneminen eli irrottautuminen seurakunnasta, jotta pystyy taas "hengittämään". On yleistä että uhri häpeää, tuntee alemmuutta, eikä luota toisiin, jolloinka hän ei uskalla avautua, vaan jää ongelmansa kanssa yksin, josta seuraa lumipalloefekti. Pelot voivat juurtua ja ottaa valtaansa, halliten koko elämän ajan ja muuttua osaksi persoonaa.Pelot rajoittavat monella tapaa elämistä ja syövät persoonallisuutta, mutta kestettävä on ja hyväksyttävä asia jotta voi oppia elämään niiden kanssa.
Mistä pelosta onkaan nyt kenelläkin kyse -sosiaalisesta pelosta, vaiko auktoriteettien (vanhimmat jne.) ja siitä, mitä kanssasisaret ajattelevat sinusta -oletko tarpeeksi nöyrä, esimerkillinen, teokraattinen ja hengellinen. Tällainen pelko on uskonnolisen yhteisön sisällä aivan luonnollista -aivan kuten jumalanpelkokin. Terve pelko herättää kunnioitusta ja auttaa pitämään epätäydellisen lampaan ruodussa ja ohjaa tutkistelemaan itseään ja muuttamaan toimintaansa. Jos puhutaan puhtaasti.sosiaalisesta pelosta, on tämä yleensä monen osatekijän summa (geenit, kasvatus, negatiiviset elämän kokemukset, kuten kiusatuksi tuleminen) tai tämä voi aktivoitua yhdestä tarpeeksi psyykettä ravistelleesta tapahtumasta, varsinkin jos taustalla on jo valmiiksi herkkä persoona. Ainainen pelko, stressi ja riittämättömyyden tunne voi olla joillekin liikaa ja johtaa henkiseen epätasapainoon. Seurakunnan sisältä tuleva, pintapuolinen apu, kuten rukoileminen ja lohduttavat sanat eivät riitä korjaamaan rikki mennyttä psyykettä. Vanhimmat kun eivät ole saaneet psykiatrin koulutusta. Faktaa on, että kukaan toinen ei voi myöskään samaistua ja ymmärtää sinua ellei ole kokenut samaa ja siihen myös vertaistuki perustuu. Toinen voi vain kuvitella ja yrittää ymmärtää. Lääkkeet eivät poista itse perussyytä, vaan helpottavat pelkästään oireita, jos kärsii peloista, ahdistuksesta tai masennusta, jotka kulkevat usein käsikädessä. Toisille voi auttaa enemmän tai vähemmän terapiassa käynti ja puhuminen, toisille taas pakeneminen eli irrottautuminen seurakunnasta, jotta pystyy taas "hengittämään". On yleistä että uhri häpeää, tuntee alemmuutta, eikä luota toisiin, jolloinka hän ei uskalla avautua, vaan jää ongelmansa kanssa yksin, josta seuraa lumipalloefekti. Pelot voivat juurtua ja ottaa valtaansa, halliten koko elämän ajan ja muuttua osaksi persoonaa.Pelot rajoittavat monella tapaa elämistä ja syövät persoonallisuutta, mutta kestettävä on ja hyväksyttävä asia jotta voi oppia elämään niiden kanssa.