Kirjoittaja YksinäinenSusi » 28.07.2015 16:03
Täytyy sanoa että jos nyt vielä olisin jt niin aika vaikee olis mennä kentälle,
meinaan ei mun usko ainakaan kestäis sitä että pitäis tommosen uutisen jälkeen mennä hurskasteleen ihmisten oville,
tietty ihmisille voi ovilla sanoo että se kaikki on vaan panettelua ja valhetta niissä uutisissa, mutta ei mun usko sitäkään kestäis sanoa.
Minkälainen täytyy olla nyky jt:n että oma usko kestää siis ihan oikeasti ajatella että kaikki uutiset ovat valhetta?
Ja asiat menee vain pahemmiksi kun mitään ei myönnetä eikä ruveta korjaamaan mitään asioita. Kyllä se Jehova omana aikanaan hoitaa asiat - ajatellaan vaan.
Mutta entä jos ei hoidakaan niin mitäs sitte?
Pannaanko pillit pussiin kun hyväksikäyttötapaukset menevät niin suuriksi että maallisten viranomaisten on ehkä alettava säätämään siihen väliin kun Ainoan Tosi Jumalan palvelijoiden keskuudessa on tällainen pikku pahe?
Siis kumpi on pahempi:
-olla rehellisesti pedofiili ilman mitään uskoa?
-vai olla pedofiili, tunnustaa uskoa Jumalaan ja uskoa vielä olevansa Jumalan ystäväkin?
En voi niinku käsittää mitenkään että miten jehovantodistajan omatunto sallii pysyä uskonnossa mukana ja olla samanaikaisesti pedofiili? Onko tämä sitä vahvaa uskoa sitten?
Minun oma usko kaikkeen oli taipuvainen murenemaan jo aivan pienistäkin omista virheistä ja minusta tuntui että en voi olla enää jehovantodistaja ja lopulta poistuinkin jt-kuvioista.
Omatuntoni syytti minua aivan kaikesta. Jopa sellaisestakin jos ylitin kävellessäni tien sellaisesta kohtaa jossa ei ollut suojatietä. Ajattelin rikkovani lakia, kun kristitynhän täytyisi noudattaa lakia.
Ja mikä pahinta, saatoin jehovantodistajana ollessa langeta ostamaan pornolehden tai vuokraamaan pornovideofilmin, runkata sitten niitä katsellessa. Eikö olekin kauheaa? No, onneksi älysin lähteä pois Ainoan Tosi Jumalan järjestöstä.
Enkö olekin tosi paha ihminen. Syntini ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka.
Siis eihän tällaisiakaan syntejä voi saada anteeksi, mitä minä olen tehnyt. Niin miten pedofilian voisi saada anteeksi.
Täytyy sanoa että jos nyt vielä olisin jt niin aika vaikee olis mennä kentälle,
meinaan ei mun usko ainakaan kestäis sitä että pitäis tommosen uutisen jälkeen mennä hurskasteleen ihmisten oville,
tietty ihmisille voi ovilla sanoo että se kaikki on vaan panettelua ja valhetta niissä uutisissa, mutta ei mun usko sitäkään kestäis sanoa.
Minkälainen täytyy olla nyky jt:n että oma usko kestää siis ihan oikeasti ajatella että kaikki uutiset ovat valhetta?
Ja asiat menee vain pahemmiksi kun mitään ei myönnetä eikä ruveta korjaamaan mitään asioita. Kyllä se Jehova omana aikanaan hoitaa asiat - ajatellaan vaan.
Mutta entä jos ei hoidakaan niin mitäs sitte?
Pannaanko pillit pussiin kun hyväksikäyttötapaukset menevät niin suuriksi että maallisten viranomaisten on ehkä alettava säätämään siihen väliin kun Ainoan Tosi Jumalan palvelijoiden keskuudessa on tällainen pikku pahe?
Siis kumpi on pahempi:
-olla rehellisesti pedofiili ilman mitään uskoa?
-vai olla pedofiili, tunnustaa uskoa Jumalaan ja uskoa vielä olevansa Jumalan ystäväkin?
En voi niinku käsittää mitenkään että miten jehovantodistajan omatunto sallii pysyä uskonnossa mukana ja olla samanaikaisesti pedofiili? Onko tämä sitä vahvaa uskoa sitten?
Minun oma usko kaikkeen oli taipuvainen murenemaan jo aivan pienistäkin omista virheistä ja minusta tuntui että en voi olla enää jehovantodistaja ja lopulta poistuinkin jt-kuvioista.
Omatuntoni syytti minua aivan kaikesta. Jopa sellaisestakin jos ylitin kävellessäni tien sellaisesta kohtaa jossa ei ollut suojatietä. Ajattelin rikkovani lakia, kun kristitynhän täytyisi noudattaa lakia.
Ja mikä pahinta, saatoin jehovantodistajana ollessa langeta ostamaan pornolehden tai vuokraamaan pornovideofilmin, runkata sitten niitä katsellessa. Eikö olekin kauheaa? No, onneksi älysin lähteä pois Ainoan Tosi Jumalan järjestöstä.
Enkö olekin tosi paha ihminen. Syntini ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka.
Siis eihän tällaisiakaan syntejä voi saada anteeksi, mitä minä olen tehnyt. Niin miten pedofilian voisi saada anteeksi.