Kirjoittaja agapi_dō » 01.08.2015 00:21
Pitäänee paikkansa. Itse olin vanhinperheestä, kuten myös harvat kaverit mitä seurakunnassa siihen aikaan oli.
Meillä oli omat kiljut ja kaljat käymässä jo joskus 15-16 vuotiaina, kiinnihän siitä jäätiin, tosin ilman seurauksia. Pönikkä sai käydä, kunhan siitä ei muut tienneet, ja dokaaminen tapahtui pienessä piirissä niin ettei siitä seurakunta tiennyt. Ja se örvellys alkoholin kanssa oli aikamoista, varsinkin jos otaa senaikaisen iän huomioon. Ja suoraan laitontahan se myös oli, koska ei alle 18v saisi edes tarjoilla alkoholia. Viiniäkin oli välillä käymässä, ja esim. leirintäalueilla sen kanssa sitten läträttiin, kavereina oli mukana muiden vanhinten lapsia. Senaikaisen kaverin isä(myös vanhin), oli myös itse kova juomaan. Muille siitä varmasti olisi huomautettu, ehkä pidetty puhuttuakin, mutta koska vanhin, niin tämän kyseisen vanhimman naaman ja nenänpunotuksen sanottiin johtuvan vaan siitä että tykkäsi kovasti vahvasti maustetusta ruuasta.
Toisen kaverin kanssa, kenen isä myös vanhin, käytiin enemmän kaupungilla dokaamassa perjantai-lauantaisin. Välillä oli sunnuntaina, vielä alaikäisenä niin kova krapula aamulla, ettei pystynyt kokoukseen lähtemään. Koskaan ei sanottu mitään muuta kuin ehkä että tsot-tsot, hieman rauhallisemmin seuraavalla kerralla..
En muista että olisikohan meille (ehkä kerran, jos kertaakaan) pidetty jonkinmoista puhuttelua, siitäkään en ole varma kun on niin paljon aikaa. Muuten vähän heristetiin sormea, ja itseansaittu rangaistus tuli pääosin krapulan muodossa.
Sitten samassa seurakunnassa oli kyllä myös muutama suurinpiirtein samanikäinen, joidenkin näiden perheestä oli vaan toinen vanhempi mukana - heille pidettiin muistaakseni kyllä paimennuskäyntejä välillä, ja koko perhettä pidettiin hieman "laitapuolen kulkijoina" lapsia myöten, kun ei kerran koko perhekkään ollut päällepäin ihanteellisesti mukana. Eihän niistä oikein tiennyt mitä touhuavat, kun ei koko perhe ollut mukana. Eikä tuon perheen lapsetkaan liikkuneet samoissa porukoissa kuin aniharvoin.
Jos olisi ollut isommat juhlat, missä olisi ollut enemmän seurakuntaa paikalla, niin varmasti olisimme saaneet myös ihan ikioman puhuttelun humalasekoiluistamme, mutta luultavasti vain sen takia että oltaisiin aiheutettu yleistä pahennusta seurakunnan suuremmalle yleisölle, mikä olisi jonkinlaista kurinpalautusta odottanut.
Joten, voisin sanoa että omalta kohdaltani allekirjoitan kyllä tuon luokkahomman aika täysin, ja ihan kokemuksen perusteella.
Pitänee lisätä, että olin juuri yksi niistä kuka istui äänipöydässä, ja sääteli mikrofoneja, kuten myös nuo kaverini. Mikserin äärelle ei näitä "huonosti mukanaolevia" päästetty. Vaikka melko varmasti kyllä elivät enemmän "sääntöjen" mukaan, kuin minä ja kaverini, noihin aikoihin.
Pitäänee paikkansa. Itse olin vanhinperheestä, kuten myös harvat kaverit mitä seurakunnassa siihen aikaan oli.
Meillä oli omat kiljut ja kaljat käymässä jo joskus 15-16 vuotiaina, kiinnihän siitä jäätiin, tosin ilman seurauksia. Pönikkä sai käydä, kunhan siitä ei muut tienneet, ja dokaaminen tapahtui pienessä piirissä niin ettei siitä seurakunta tiennyt. Ja se örvellys alkoholin kanssa oli aikamoista, varsinkin jos otaa senaikaisen iän huomioon. Ja suoraan laitontahan se myös oli, koska ei alle 18v saisi edes tarjoilla alkoholia. Viiniäkin oli välillä käymässä, ja esim. leirintäalueilla sen kanssa sitten läträttiin, kavereina oli mukana muiden vanhinten lapsia. Senaikaisen kaverin isä(myös vanhin), oli myös itse kova juomaan. Muille siitä varmasti olisi huomautettu, ehkä pidetty puhuttuakin, mutta koska vanhin, niin tämän kyseisen vanhimman naaman ja nenänpunotuksen sanottiin johtuvan vaan siitä että tykkäsi kovasti vahvasti maustetusta ruuasta. :D Toisen kaverin kanssa, kenen isä myös vanhin, käytiin enemmän kaupungilla dokaamassa perjantai-lauantaisin. Välillä oli sunnuntaina, vielä alaikäisenä niin kova krapula aamulla, ettei pystynyt kokoukseen lähtemään. Koskaan ei sanottu mitään muuta kuin ehkä että tsot-tsot, hieman rauhallisemmin seuraavalla kerralla..
En muista että olisikohan meille (ehkä kerran, jos kertaakaan) pidetty jonkinmoista puhuttelua, siitäkään en ole varma kun on niin paljon aikaa. Muuten vähän heristetiin sormea, ja itseansaittu rangaistus tuli pääosin krapulan muodossa.
Sitten samassa seurakunnassa oli kyllä myös muutama suurinpiirtein samanikäinen, joidenkin näiden perheestä oli vaan toinen vanhempi mukana - heille pidettiin muistaakseni kyllä paimennuskäyntejä välillä, ja koko perhettä pidettiin hieman "laitapuolen kulkijoina" lapsia myöten, kun ei kerran koko perhekkään ollut päällepäin ihanteellisesti mukana. Eihän niistä oikein tiennyt mitä touhuavat, kun ei koko perhe ollut mukana. Eikä tuon perheen lapsetkaan liikkuneet samoissa porukoissa kuin aniharvoin.
Jos olisi ollut isommat juhlat, missä olisi ollut enemmän seurakuntaa paikalla, niin varmasti olisimme saaneet myös ihan ikioman puhuttelun humalasekoiluistamme, mutta luultavasti vain sen takia että oltaisiin aiheutettu yleistä pahennusta seurakunnan suuremmalle yleisölle, mikä olisi jonkinlaista kurinpalautusta odottanut.
Joten, voisin sanoa että omalta kohdaltani allekirjoitan kyllä tuon luokkahomman aika täysin, ja ihan kokemuksen perusteella.
Pitänee lisätä, että olin juuri yksi niistä kuka istui äänipöydässä, ja sääteli mikrofoneja, kuten myös nuo kaverini. Mikserin äärelle ei näitä "huonosti mukanaolevia" päästetty. Vaikka melko varmasti kyllä elivät enemmän "sääntöjen" mukaan, kuin minä ja kaverini, noihin aikoihin.