Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 17.09.2015 18:03
Mitä raamatunlukemiseen tulee, aloitin sen 11-vuotiaana saadessani ostaa opintojani varten ensimmäisen ja hyvin kalliin Raamatun, kuten Raamatut tapaavat olla, vaikka valikoinkin sen vanhempieni tähden kaikkein halvimmasta päästä, silti vanhempani olivat armollisia ja antoivat mukisematta tähän tarvittavat rahat, köyhyydestään huolimatta, joskaan eivät Raamatusta enemmälti piitanneet, kuten eivät Jehovan todistajistakaan.
Minulle avautui kuitenkin toinen tie tutustua Jehovan todistajiin ensimmäisessä työpaikassani, vaikka en sitä silloi 16-vuotiaana ymmärtänytkään.
Sittemmin minulle on kertynyt näitä Raamattuja tai osia niistä hyllymetrillinen ja netissä lisää. Sen mukaa, mitä niitä olen lueksinut, olen havainnut itse kunkin käännöksen poikkeavan enemmin tai vähemmin toisistaan ja kreikankielinen Uusi testamenttini on täpötäynnään esityksiä eri varianteista, joskin sekin on nyttemmin vanhentunut (Nestle-Aland, vol. 27), mutta riittää minulle. Muut vastaavat olen lahjoittanut pois Jehovan todistajien INT-E'tä lukuunottamatta sen mielenkiintoisuuden tähden. Yhden tällaisen tosin ehdin lahjoittaa eräälle hursaalle ja vain vaivoin sain itselleni uuden, mistä en eläessäni luovu. Siksi erinomainen kirja se on.
Yhdyn sikäli Kaarmiksen näkemykseen, että varsinkin Vanha testamentti on hyvin verinen kirja ja pelkästään sitä lukemalla Raamatun Jumala osoittautuu paitsi teurastajaksi myös rasvan ystäväksi, mikä sinänsä on nykyisin ihmisiltä ylenpalttisesti käytettynä ja kiellettynä osoittautunut varsin hyväksi asiaksi.
Mikäli en asuisi kerrostalossa myös minä mielelläni uhraisin rasvaa yllin kyllin grillissäni sitä käryyttäen, sillä sitä minulla jo itsessäni on aivan liikaa. Näet ole ollut huomaavinani pihapiirin tiasten, etenkin talvella tykästyneen tähän ihraan, mitä heille tarjoilen, mutta jättäkööt minut nokkimatta, sillä sitä en saata hyväksyä, vaikka kiuikssan tastä paskovatkin päälleni.
Mitä raamatunlukemiseen tulee, aloitin sen 11-vuotiaana saadessani ostaa opintojani varten ensimmäisen ja hyvin kalliin Raamatun, kuten Raamatut tapaavat olla, vaikka valikoinkin sen vanhempieni tähden kaikkein halvimmasta päästä, silti vanhempani olivat armollisia ja antoivat mukisematta tähän tarvittavat rahat, köyhyydestään huolimatta, joskaan eivät Raamatusta enemmälti piitanneet, kuten eivät Jehovan todistajistakaan.
Minulle avautui kuitenkin toinen tie tutustua Jehovan todistajiin ensimmäisessä työpaikassani, vaikka en sitä silloi 16-vuotiaana ymmärtänytkään.
Sittemmin minulle on kertynyt näitä Raamattuja tai osia niistä hyllymetrillinen ja netissä lisää. Sen mukaa, mitä niitä olen lueksinut, olen havainnut itse kunkin käännöksen poikkeavan enemmin tai vähemmin toisistaan ja kreikankielinen Uusi testamenttini on täpötäynnään esityksiä eri varianteista, joskin sekin on nyttemmin vanhentunut (Nestle-Aland, vol. 27), mutta riittää minulle. Muut vastaavat olen lahjoittanut pois Jehovan todistajien INT-E'tä lukuunottamatta sen mielenkiintoisuuden tähden. Yhden tällaisen tosin ehdin lahjoittaa eräälle hursaalle ja vain vaivoin sain itselleni uuden, mistä en eläessäni luovu. Siksi erinomainen kirja se on.
Yhdyn sikäli Kaarmiksen näkemykseen, että varsinkin Vanha testamentti on hyvin verinen kirja ja pelkästään sitä lukemalla Raamatun Jumala osoittautuu paitsi teurastajaksi myös rasvan ystäväksi, mikä sinänsä on nykyisin ihmisiltä ylenpalttisesti käytettynä ja kiellettynä osoittautunut varsin hyväksi asiaksi.
Mikäli en asuisi kerrostalossa myös minä mielelläni uhraisin rasvaa yllin kyllin grillissäni sitä käryyttäen, sillä sitä minulla jo itsessäni on aivan liikaa. Näet ole ollut huomaavinani pihapiirin tiasten, etenkin talvella tykästyneen tähän ihraan, mitä heille tarjoilen, mutta jättäkööt minut nokkimatta, sillä sitä en saata hyväksyä, vaikka kiuikssan tastä paskovatkin päälleni.