Kirjoittaja Ex-witness » 10.10.2015 00:23
Minä kritisoin kovasti sitä, jos joku jaksaa roikkua mukana vaikka ei enää usko
seuran opetuksiin tai Jumalaan. Usein ei uskota enää järjestön opetuksiin.
Jokainen tietenkin tekee omat valintansa elämässään, mutta PAKKO roikkuminen
on pahinta mitä kukaan voi tehdä itselleen ja muille esimerkiksi sukulaisille. Eikö
tälläisen ihmisen elämä perustu valheelle, itsepetokselle ja varmasti luotettavuus
on kaukana menneessä elämässä.
Näin toimiva ihminen tuottaa itselleen vakavia sisäisiä ristiriitoja. Voiko hän olla sisimmässään
todella vapaa eläessään petoksen kuliseissa, joka päivittäin nakertaa häntä sisäisesti ja
ulkoisesti. Ja miten ihmisen toiminta vaikuttaa Jumalaan, joka on kuitenkin antanut jokaiselle
elämän ja valinnan mahdollisuuden?
Johanneksenpojan sivuilla on ollut selvästi havaittavissa se, että monet Jehovan todistajat luovat
ennakkokäsityksiä esimerkiksi Aila Ruohon uudesta kirjasta, vaikkeivat ole sitä edes lukeneet. Heillä syntyy
välittömästi mielikuva, että luopioiden kirjallisuutta ei pidä ja saa lukea. Kaikki niissä luettavissa oleva
on valetta.
Itse olin hyvin epäileväinen aluksi Aila Ruhon kirjaa kohtaan. Tämä siksi, koska haastateltavina oli
vain kenkää saaneita Ex-todistajia eikä yhtäkään nyt mukana olevan todistajan kokemuksia tai
kommentointia teemasta karttaminen.
Luin kirjaa Akateemisessa kirjakaupassa ja yllätyin todella kirjasta positiivisesti. Kirja oli kiinnostavasti
koottu ja kirjoitustyyli miellyttävää.
Siksi tätä kirjoittaessa mietin sitä, kuinka jollain voi olla ennakkokäsityksiä kirjasta, vaikkeivat he
ole sitä lukeneetkaan ja tuskin monet näin tekevätkään. Miksi pitäisi tuomita kirja luopio materiaaliksi
heti. Kun kirja on luettu, jokainen voi sitten sisäistää kirjan motiivit ja tehdä siitä omat johtopäätökset.
Minä kritisoin kovasti sitä, jos joku jaksaa roikkua mukana vaikka ei enää usko
seuran opetuksiin tai Jumalaan. Usein ei uskota enää järjestön opetuksiin.
Jokainen tietenkin tekee omat valintansa elämässään, mutta PAKKO roikkuminen
on pahinta mitä kukaan voi tehdä itselleen ja muille esimerkiksi sukulaisille. Eikö
tälläisen ihmisen elämä perustu valheelle, itsepetokselle ja varmasti luotettavuus
on kaukana menneessä elämässä.
Näin toimiva ihminen tuottaa itselleen vakavia sisäisiä ristiriitoja. Voiko hän olla sisimmässään
todella vapaa eläessään petoksen kuliseissa, joka päivittäin nakertaa häntä sisäisesti ja
ulkoisesti. Ja miten ihmisen toiminta vaikuttaa Jumalaan, joka on kuitenkin antanut jokaiselle
elämän ja valinnan mahdollisuuden?
Johanneksenpojan sivuilla on ollut selvästi havaittavissa se, että monet Jehovan todistajat luovat
ennakkokäsityksiä esimerkiksi Aila Ruohon uudesta kirjasta, vaikkeivat ole sitä edes lukeneet. Heillä syntyy
välittömästi mielikuva, että luopioiden kirjallisuutta ei pidä ja saa lukea. Kaikki niissä luettavissa oleva
on valetta.
Itse olin hyvin epäileväinen aluksi Aila Ruhon kirjaa kohtaan. Tämä siksi, koska haastateltavina oli
vain kenkää saaneita Ex-todistajia eikä yhtäkään nyt mukana olevan todistajan kokemuksia tai
kommentointia teemasta karttaminen.
Luin kirjaa Akateemisessa kirjakaupassa ja yllätyin todella kirjasta positiivisesti. Kirja oli kiinnostavasti
koottu ja kirjoitustyyli miellyttävää.
Siksi tätä kirjoittaessa mietin sitä, kuinka jollain voi olla ennakkokäsityksiä kirjasta, vaikkeivat he
ole sitä lukeneetkaan ja tuskin monet näin tekevätkään. Miksi pitäisi tuomita kirja luopio materiaaliksi
heti. Kun kirja on luettu, jokainen voi sitten sisäistää kirjan motiivit ja tehdä siitä omat johtopäätökset.