Kirjoittaja YksinäinenSusi » 27.11.2015 09:22
kun olen itse ollut jt, niin tiedän että jt:t mielellään kokevat olevansa järjellisten asioiden äärellä kun ovat siis hengellisen ruokapöytänsä äärellä,
mutta näin ei mielestäni ole nyt kun näen jt:t ulkopuolelta käsin katsottuna,
parempi ilmaus olisikin vaikkapa : tunneuskonto järjellisiltä näyttävien asioihin verhottuna,
ainakin itseä nuorena ohjasi pelkästään tunteet aivan alusta saakka,
harmagedonin ja siinä kuolemisen pelon tunne sai minut menemään kasteelle,
huomion kaipuun tunne sai minut liittymään teokraattiseen puhekouluun, ja osaaikaiseksi tienraivaajaksi,
jehovan pelkäämisen tunne sai minut kieltäytymään armeijaan menosta,
uskollisuuden järjestöä kohtaan - tunne sai minut kieltäytymään useista koulutusmahdollisuuksista,
mutta silloin nämä kaikki tunteet ikäänkuin tuntuivat järjellisiltä, koska ne olivat ainoita asioita jotka olivat tarttuneet sairaaseen ja jälkeenjääneeseen mieleeni,
ihminen joka ei ole aivan täysillä palikoilla varustettu, on helppo pyydystää tunteisiin vetoamalla koska elämän hallinta on paljon vaikeampaa hieman eksyksissä olevalle ihmiselle,
ja nimenomaan vain tunteisiin vetoaminen meni ainoastaan minun päähäni,
siinä iässä en edes ollut käsittänyt mitään muuta,
olin tyhjä taulu, johon oli helppo jt-lahkolaisten kirjoittaa ohjelma, jonka mukaan sitten toimin,
tosin olin lahkolaisille pettymys kun en pystynyt kuitenkaan mihinkään, kun ei ollut ollenkaan keskittymiskykyä,
lahkolaisten mielestä olinkin huonoa seuraa, kun en kyennyt sairauteni vuoksi keskittymään lahkon etujen voimakkaaseen eteenpäin viemiseen,
tästä seurasi sitten monet kielteiset tunteet, jotka johtivat minut vähitellen pois hengellisestä tunneparatiisista,
en todellakaan enää koe että jehovantodistajuus olisi järkiuskonto,
jo sana järki ja uskonto ovat mielestäni toisensa poissulkevia asioita,
onneksi näistä voi kertoa täällä, vaikka se leimaaki ihmisen - mutta minulla ei ole mitään syytä miksi en käyttäisi vertaistukipalstaa hyväkseni ja eihän minua nikin avulla ainakaan kukaan tunnista,
ja vaikka tunnistaiski niin mitä väliä,
minä olen mikä olen ja paremmaksi kokoajan muutun,
monien vaikeuksien kautta,
mutta vaikeudet ne ihmistä kehittävät,
jos ei ole vaikeuksia - ihminen ei kehity
kun olen itse ollut jt, niin tiedän että jt:t mielellään kokevat olevansa järjellisten asioiden äärellä kun ovat siis hengellisen ruokapöytänsä äärellä,
mutta näin ei mielestäni ole nyt kun näen jt:t ulkopuolelta käsin katsottuna,
parempi ilmaus olisikin vaikkapa : tunneuskonto järjellisiltä näyttävien asioihin verhottuna,
ainakin itseä nuorena ohjasi pelkästään tunteet aivan alusta saakka,
harmagedonin ja siinä kuolemisen pelon tunne sai minut menemään kasteelle,
huomion kaipuun tunne sai minut liittymään teokraattiseen puhekouluun, ja osaaikaiseksi tienraivaajaksi,
jehovan pelkäämisen tunne sai minut kieltäytymään armeijaan menosta,
uskollisuuden järjestöä kohtaan - tunne sai minut kieltäytymään useista koulutusmahdollisuuksista,
mutta silloin nämä kaikki tunteet ikäänkuin tuntuivat järjellisiltä, koska ne olivat ainoita asioita jotka olivat tarttuneet sairaaseen ja jälkeenjääneeseen mieleeni,
ihminen joka ei ole aivan täysillä palikoilla varustettu, on helppo pyydystää tunteisiin vetoamalla koska elämän hallinta on paljon vaikeampaa hieman eksyksissä olevalle ihmiselle,
ja nimenomaan vain tunteisiin vetoaminen meni ainoastaan minun päähäni,
siinä iässä en edes ollut käsittänyt mitään muuta,
olin tyhjä taulu, johon oli helppo jt-lahkolaisten kirjoittaa ohjelma, jonka mukaan sitten toimin,
tosin olin lahkolaisille pettymys kun en pystynyt kuitenkaan mihinkään, kun ei ollut ollenkaan keskittymiskykyä,
lahkolaisten mielestä olinkin huonoa seuraa, kun en kyennyt sairauteni vuoksi keskittymään lahkon etujen voimakkaaseen eteenpäin viemiseen,
tästä seurasi sitten monet kielteiset tunteet, jotka johtivat minut vähitellen pois hengellisestä tunneparatiisista,
en todellakaan enää koe että jehovantodistajuus olisi järkiuskonto,
jo sana järki ja uskonto ovat mielestäni toisensa poissulkevia asioita,
onneksi näistä voi kertoa täällä, vaikka se leimaaki ihmisen - mutta minulla ei ole mitään syytä miksi en käyttäisi vertaistukipalstaa hyväkseni ja eihän minua nikin avulla ainakaan kukaan tunnista,
ja vaikka tunnistaiski niin mitä väliä,
minä olen mikä olen ja paremmaksi kokoajan muutun,
monien vaikeuksien kautta,
mutta vaikeudet ne ihmistä kehittävät,
jos ei ole vaikeuksia - ihminen ei kehity