Kirjoittaja Voimantorni » 20.12.2015 02:42
Tämäkin on usein käsitelty aihepiiri, valitettavasti. Lukiessani tätä uutta matskua muistui jälleen elävästi mieleen Jt-lahkon törkeä ja ylimielinen asenne entisiä jäseniään kohtaan. Samalla karttamissääntö on väärin myös nykyisiä todistajia kohtaan, jotka velvoitetaan läheisiään karttamaan.
"Uskollisuutemme Jehovaa kohtaan voi joutua koetukselle silloin kun joku lähisukulaisemme erotetaan seurakunnasta. Anne-niminen sisar sai puhelinsoiton erotetulta äidiltään. Äiti halusi tulla käymään Annen luona, koska perheestä erossa oleminen tuotti hänelle tuskaa. Tilanne oli Annelle vaikea, ja hän lupasi vastata äidille kirjeitse. Ennen kirjeen kirjoittamista hän kävi läpi Raamatun periaatteita. (1. Kor. 5:11; 2. Joh. 9–11.) Anne kirjoitti kirjeen, jossa hän muistutti ystävällisesti äitiä siitä, että tämä oli itse katkaissut suhteet perheeseen toimimalla väärin ja osoittamalla katumatonta asennetta. ”Voit saada helpotusta tuskaasi ainoastaan palaamalla Jehovan luo”, Anne kirjoitti"
(Vartiotorni helmikuu 2016, s. 27, 28)
Tällaisessa katsannossa ei oteta lainkaan huomioon ihmisen oikeutta päättää, haluaako hän enää kuulua kyseiseen uskontokuntaan vai ei. Teknisesti kukaan ei tietenkään ole estämässä ketään tekemästä omia ratkaisujaan, kuten tiedottaja Veikko Leinonen muistaa aina huomauttaa. Mutta tosiasia kuitenkin on, että kunniallista poistumistietä ei Jehovan todistajista ole; lähteminen on raskaasti sanktioitu ja lähtijä leimataan ja syyllistetään poikkeuksetta seurakunnan sisäpuolella. Kuten tästä tuoreesta Vartiotornistakin jälleen näemme. Vika on poikkeuksetta ja 100-prosenttisesti aina siinä henkilössä, joka on järjestön kanssa jostain asiasta eri mieltä ja päättää toimia oman käsityksensä mukaisesti.
Monille on jo itsessään raskasta, että menettää lähisukulaisensa. Siihen sitten on kiva lukea päälle tällaista syyllistämistä, että ITSEPÄ PÄÄTIT KATKAISTA VÄLIT.
Olin itse hieman vastaavassa tilanteessa päätettyäni erota järjestöstä. Tuolloin minulla oli olemassa läheisiä ihmisiä, joihin en missään nimessä olisi halunnut katkaista välejäni, enkä koskaan niin tehnytkään. Päinvastoin toivotin nämä ihmiset edelleen tervetulleiksi ja totesin vielä, ettei meidän tarvitse puhua mitään uskonnosta eikä erooni johtaneista syistä. Meillä olisi taatusti ollut kaikkea muutakin juteltavaa.
Nämä kuitenkin päättivät noudattaa järjestön käskyjä (minkä sinänsä ymmärrän, sillä hehän uskovat järjestön ohjeiden olevan Jumalan Sanaa), ja näin minä sitten sain kuulla katkaisseeni omalta puoleltani välit heihin. Vaikka olin tehnyt ainoastaan itseäni koskevan ratkaisun: erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, koska en enää rehellisyyden nimissä kyennyt ajattelemaan asioista samoin. No joo, tällä palstalla täällä on monia, joihin karttamissääntö on sattunut vielä paljon enemmän kuin itseeni.
Tämän järjestön kaksinaamaisuuden osoittamiseksi laitettakoon jälleen tämä tuttu sitaatti tässäkin yhteydessä esiin:
"Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! heinäkuu 2009, s. 29)
Tämäkin on usein käsitelty aihepiiri, valitettavasti. Lukiessani tätä uutta matskua muistui jälleen elävästi mieleen Jt-lahkon törkeä ja ylimielinen asenne entisiä jäseniään kohtaan. Samalla karttamissääntö on väärin myös nykyisiä todistajia kohtaan, jotka velvoitetaan läheisiään karttamaan.
[quote]"Uskollisuutemme Jehovaa kohtaan voi joutua koetukselle silloin kun joku lähisukulaisemme erotetaan seurakunnasta. Anne-niminen sisar sai puhelinsoiton erotetulta äidiltään. Äiti halusi tulla käymään Annen luona, koska perheestä erossa oleminen tuotti hänelle tuskaa. Tilanne oli Annelle vaikea, ja hän lupasi vastata äidille kirjeitse. Ennen kirjeen kirjoittamista hän kävi läpi Raamatun periaatteita. (1. Kor. 5:11; 2. Joh. 9–11.) Anne kirjoitti kirjeen, jossa hän muistutti ystävällisesti äitiä siitä, että [u]tämä oli itse katkaissut suhteet perheeseen toimimalla väärin ja osoittamalla katumatonta asennetta.[/u] ”Voit saada helpotusta tuskaasi ainoastaan palaamalla Jehovan luo”, Anne kirjoitti"
(Vartiotorni helmikuu 2016, s. 27, 28)[/quote]
Tällaisessa katsannossa ei oteta lainkaan huomioon ihmisen oikeutta päättää, haluaako hän enää kuulua kyseiseen uskontokuntaan vai ei. Teknisesti kukaan ei tietenkään ole estämässä ketään tekemästä omia ratkaisujaan, kuten tiedottaja Veikko Leinonen muistaa aina huomauttaa. Mutta tosiasia kuitenkin on, että kunniallista poistumistietä ei Jehovan todistajista ole; lähteminen on raskaasti sanktioitu ja lähtijä leimataan ja syyllistetään poikkeuksetta seurakunnan sisäpuolella. Kuten tästä tuoreesta Vartiotornistakin jälleen näemme. Vika on poikkeuksetta ja 100-prosenttisesti aina siinä henkilössä, joka on järjestön kanssa jostain asiasta eri mieltä ja päättää toimia oman käsityksensä mukaisesti.
Monille on jo itsessään raskasta, että menettää lähisukulaisensa. Siihen sitten on kiva lukea päälle tällaista syyllistämistä, että ITSEPÄ PÄÄTIT KATKAISTA VÄLIT.
Olin itse hieman vastaavassa tilanteessa päätettyäni erota järjestöstä. Tuolloin minulla oli olemassa läheisiä ihmisiä, joihin en missään nimessä olisi halunnut katkaista välejäni, enkä koskaan niin tehnytkään. Päinvastoin toivotin nämä ihmiset edelleen tervetulleiksi ja totesin vielä, ettei meidän tarvitse puhua mitään uskonnosta eikä erooni johtaneista syistä. Meillä olisi taatusti ollut kaikkea muutakin juteltavaa.
Nämä kuitenkin päättivät noudattaa järjestön käskyjä (minkä sinänsä ymmärrän, sillä hehän uskovat järjestön ohjeiden olevan Jumalan Sanaa), ja näin minä sitten sain kuulla katkaisseeni omalta puoleltani välit heihin. Vaikka olin tehnyt ainoastaan itseäni koskevan ratkaisun: erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, koska en enää rehellisyyden nimissä kyennyt ajattelemaan asioista samoin. No joo, tällä palstalla täällä on monia, joihin karttamissääntö on sattunut vielä paljon enemmän kuin itseeni.
Tämän järjestön kaksinaamaisuuden osoittamiseksi laitettakoon jälleen tämä tuttu sitaatti tässäkin yhteydessä esiin:
[quote]"Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! heinäkuu 2009, s. 29)[/quote]