Kirjoittaja Markku Meilo » 11.01.2016 17:37
Nukahtanut kirjoitti:Tuohan se kipeä paikka oliskin. Jos kaikki muuttuis voidelluiksi jonkun uuden tulkinnan mukaan, niin sillon hallintoelin ei olis millään tavalla "ylempänä".
Suurempi ihmetys saattaisi alkaa jos palattaisiin takaisin systeemiin, jossa yksi henkilö olisi UYP/UYO, kuten oli Russelin kohdalla vielä kymmenen vuotta kuolemansa jälkeenkin. Silloin kaikki muut olivat voideltuja ja suuri joukko hahmottumaton ja enemmän teoriaa, vaikka kyllä olivat menossa taivaaseen ajatuspoliiseiksi. Viime muutokseen asti hallintoelin oli opillisesti voideltujen tasolla ja opin mukaan kaikki voidellut saattoivat neuvoa hallintoelintä. No jokainen asiaa seurannut tietää, että tuo opetus ei toiminut käytännössä lainkaan. No viime muutoksessa oli sekin etu, että voideltujen naisten samanaikainen opeusvelvollisuuden ja -kiellon aiheuttama ristiriita saatiin pois, vaikka eiväthän tuollaiset ritiriidat häiritse ajattelunsa ulkoistanutta tosi kristittyä.
Seuraus olis se, että moni alkais ihmettelemään millä perusteella muutamalla henkilöllä olis oikeus muodostaa päättävä elin. Tähän taas ratkasuna olis joko koko homman purkaminen ja vastuu seurakunnille (homma hajoais käsiin), tai sitten valittais yks presidentti, kuten alkuaikoina ja hän johtais.
Sulla ei tunnu olevan ihan tarkkaa kuvaa Vt-seuran todellisesta menneisyydestä. Aluksi seurakunnat olivat itsenäisiä ja valitsivat omat toimielimensä äänestämällä, Russell ei presidenttinä tehnyt noita valintoja, vaan tuotti materiaalia ja varasi seurakuntien käyttöön kiertäviä puhujia, kuleskellen siinä ohessa puhujamatkoilla, myi ihmevehnää ja jäi kiinni katteettomista väitteistä sun muuta mukavaa. Homma ei ollut silloin millään tavalla hallitsematon, tosin erimielisyyksiä oli ja yksi merkittävä ryhmä lähti nostelemaan.
Varsinaiset ongelmat alkoivat kun Rutherford otti vallan. Hän alkoi puhdistaa järjestöä monin eri määräyksin ja alkaen johtaa systeemiä keskusjohtoisesti. Toimenpiteillään Rutherford savusti Russelin systeemin (ja oppinäkemysten) kannattajia ja niinpä 1925-fiaskonkin avulla vuoteen 1927 tultaessa oli jäsenmäärästä jäljellä vain noin 1/5. Raamatuntutkijoita lähti eri suuntiin ja jotkin noista toimivat edelleen, ehkä vilkkaimmin Chigagossa, jossa aikoinaan kieltäytyivät joukolla alistumasta Rutherfordin valtaan.
Kun Rutherford sitten kuoli, niin käytännössä ainoastaan vanhan Itäblokin porukkaa jäi hänen näkemystensä kannalle ja toimivat näin edelleen. Vastaava ei niin helposti enää toistu, koska henkilöhallitsijoiden aika on ohi, ainakin tällä hetkellä.
[quote="Nukahtanut"]Tuohan se kipeä paikka oliskin. Jos kaikki muuttuis voidelluiksi jonkun uuden tulkinnan mukaan, niin sillon hallintoelin ei olis millään tavalla "ylempänä".[/quote]
Suurempi ihmetys saattaisi alkaa jos palattaisiin takaisin systeemiin, jossa yksi henkilö olisi UYP/UYO, kuten oli Russelin kohdalla vielä kymmenen vuotta kuolemansa jälkeenkin. Silloin kaikki muut olivat voideltuja ja suuri joukko hahmottumaton ja enemmän teoriaa, vaikka kyllä olivat menossa taivaaseen ajatuspoliiseiksi. Viime muutokseen asti hallintoelin oli opillisesti voideltujen tasolla ja opin mukaan kaikki voidellut saattoivat neuvoa hallintoelintä. No jokainen asiaa seurannut tietää, että tuo opetus ei toiminut käytännössä lainkaan. No viime muutoksessa oli sekin etu, että voideltujen naisten samanaikainen opeusvelvollisuuden ja -kiellon aiheuttama ristiriita saatiin pois, vaikka eiväthän tuollaiset ritiriidat häiritse ajattelunsa ulkoistanutta tosi kristittyä.
[quote]Seuraus olis se, että moni alkais ihmettelemään millä perusteella muutamalla henkilöllä olis oikeus muodostaa päättävä elin. Tähän taas ratkasuna olis joko koko homman purkaminen ja vastuu seurakunnille (homma hajoais käsiin), tai sitten valittais yks presidentti, kuten alkuaikoina ja hän johtais.[/quote]
Sulla ei tunnu olevan ihan tarkkaa kuvaa Vt-seuran todellisesta menneisyydestä. Aluksi seurakunnat olivat itsenäisiä ja valitsivat omat toimielimensä äänestämällä, Russell ei presidenttinä tehnyt noita valintoja, vaan tuotti materiaalia ja varasi seurakuntien käyttöön kiertäviä puhujia, kuleskellen siinä ohessa puhujamatkoilla, myi ihmevehnää ja jäi kiinni katteettomista väitteistä sun muuta mukavaa. Homma ei ollut silloin millään tavalla hallitsematon, tosin erimielisyyksiä oli ja yksi merkittävä ryhmä lähti nostelemaan.
Varsinaiset ongelmat alkoivat kun Rutherford otti vallan. Hän alkoi puhdistaa järjestöä monin eri määräyksin ja alkaen johtaa systeemiä keskusjohtoisesti. Toimenpiteillään Rutherford savusti Russelin systeemin (ja oppinäkemysten) kannattajia ja niinpä 1925-fiaskonkin avulla vuoteen 1927 tultaessa oli jäsenmäärästä jäljellä vain noin 1/5. Raamatuntutkijoita lähti eri suuntiin ja jotkin noista toimivat edelleen, ehkä vilkkaimmin Chigagossa, jossa aikoinaan kieltäytyivät joukolla alistumasta Rutherfordin valtaan.
Kun Rutherford sitten kuoli, niin käytännössä ainoastaan vanhan Itäblokin porukkaa jäi hänen näkemystensä kannalle ja toimivat näin edelleen. Vastaava ei niin helposti enää toistu, koska henkilöhallitsijoiden aika on ohi, ainakin tällä hetkellä.