Veljesseura.org

[quote="Pro et contra"]..johan "Johanneksen poika" läpän heitti.[/quote]


Kappas robotti ruttusellakin on tunteita :)

Äläs nyt pillastu, kyllä tuossa voi jotain pientä perää ollakkin.

Palvelustyössä on pieni "ohjelmoitu rooli" päällä monellakin todistajalla milloin esitetään ihan jotakin muuta kuin todellisuudessa on.

Vapaa-ajalla sitten jt poppoo on voi olla hyvinkin leppoisaa ja mukavaa sakkia , niinkuin ovatkin, sillä tavalla kuin ihmiset yleensä ovat.

Minäkin olen tehnyt kenttätunteja aika reippaasti, mutta en minä siinä työssä todellakaan ollut minä vaan niinsanotusti olin ohjelmoitu olemaan se mitä käskettiin.

Kuinka moni kenttäläinen on oma itsensä hengellisessä työssään vai minkälaista käytös silloin on? Kaavamaista ja jotain tiettyä ohjelmaa suorittava?

Ainakin itse pystyin ammentamaan joitakin mielenkiintoisia ajatuksia johanneksen pojan kirjoituksesta, siis ihan ok. Annan arvosanan 7,5/10 :D

Enempää ei tipu koska todistajat on kuitenkin ihan ihmisiä :)

jehovantodistajat oikeastaan ovat robotteja,

oletko yrittänyt kertoa jehovantodistajalle vitsin?

todennäköisesti olet saanut hämmentyneen huumorintajuttoman ilmeen aikaiseksi jehovantodistajalle, joka ei oikein tiedä miten vitsiin pitäisi suhtautua ja vetäytyy kuoreen, saattaa jopa hämmennyksissään vetäytyä takavasemmalle,

syy tähän on usein se että jehovantodistaja ei oikein tiedä pitäisikö vitsille yrittää nauraa vaiko ei,
koska jehova saattaisi vaikka pahoittaa mielensä,

siis on parempi totisena vetäytyä pois ... kuin robotti joka ei tunne mitään

..johan "Johanneksen poika" läpän heitti.

Nadine pystyy rutiininomaiseen, tutuilla urilla kulkevaan keskusteluun, mutta ei kykene hahmottamaan asioiden välisiä loogisia yhteyksiä, samankaltaisuuksia tai ristiriitaisuuksia. Nadine kuitenkin aistii herkästi, jos keskustelu kääntyy ohjelmoijan määrittelemälle kielletylle alueelle, jolloin hän pyrkii lopettamaan keskustelun toistellen lausetta "en halua riidellä", tarvittaessa pakoon juosten.

Nadine osaa myös suorittaa erilaisia käytännön työtehtäviä ja lahjoittaa osan tienesteistään ohjelmoijan määräämällä tavalla.

Myyjänä toimiessa oppii aika nopeasti asiakastyypit. Onneksi suurin osa on mukavia, ja ymmärtää myyjänkin olevan ihminen. Äreä asiakaskaan ei ole yhtä haastava kun selkeästi yksinkertainen. Voisin kertoa meheviä esimerkkejä, mutta se ei olisi oikein asiakasta kohtaan.
Myyjän työ on kuitenkin auttaa asiakasta löytämään oikean tai mahdollisimman oikean ja tarkoituksenmukaisen tuotteen valikoimasta.
Itse asiakaspalvelijana olen kerran sanonut vastapuolelle suoraan "varo, ettet hymyile". Oli niin elämäänsä kyllästynyt, että ammatinvaihto olisi ainoa oikea ratkaisu. Ehdin siis seurata häntä pitkään.
Kiva asiakaspalvelutilanne kantaa jopa tunteja.

Täytyy myöntää, kyllä hymyt tuli aika monesti teeskenneltyä. Myyjällä kuin myyjällä on vähän tämä sama pakote jos meinaa jotain saada myytyä, kai se on sama asia silloin kun yritetään myydä uskontoa.

Toissijaista silloin on se mikä on aitoa.

Onhan niitä kaikennäkösiä hapannaamoja ja kyllä kai siinä vetoavuus ja vakuuttuneisuus kärsii , oli myynnissä sitten mankeli tai uskonto.

Onneksi ei tarvi myydä kumpaakaan.

Helsingin Sanomat kertoi 07.01.2016 robotista, Nadinesta, joka osaa käyttäytyä ja olla ystävällinen. Se vastaa hymyillen tervehdykseen, kättelee ja katsoo silmiin puhuessaan.

Uutisessa kerrotaan, että Nadine myös muistaa kohtaamansa ihmisen nimen ja senkin, mistä ihmisen kanssa keskusteli. Nadinen persoonallisuudesta kertoo se, että sen mieliala vaihtelee.

Nadine on kasvoiltaan kuin luojansa, professori Nadia Thalmann. Robottien tutkimuksessa yhdistyvät paitsi tietojenkäsittelytiede ja insinööritieteet myös kielitiede, psykologia ja niin edelleen.

Nadine on ohjelmoitu hymyilemään ja kättelemään. Sen hymy ei ole siis aitoa.

Voitaisiinko Nadinen kaltaista robottia käyttää kenttäpalveluksessa julistamaan Vartiotorniseuran sanomaa?

[img]http://johanneksenpoika.fi/uutiset9/hs_09012016_b.png[/img]
Professori Nadia Thalmann (oik.) johti Nadine-robotin kehittämistä, kuva: HS

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w257.html