Veljesseura.org

Ei, ei, eihän jumala tietenkään mieltään muuta, ikiaikainen suunitelma rulaa omalla painollaan eteenpäin. Mitä tässä on tapahtunut niin näiden epätäydellisten tulkitsijoiden joukossa on valo päässyt taas kasvamaan tai spektrin kulmaa on muutettu ja kaamos on kaikonnut takavasemmalle. Kannattaisi periaatteessa heidänkin olla tulkitsematta ja neuvomatta yhtään mitään ja odottaa vain rauhallisesti sinne asti kuin täydessä valossa sitten ne vihoviimeiset kirjakääröt avataan.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Vartiotorni ei turhia ujostele kertoa, mitä Jehova on mistäkin asiasta mieltä. Hakukoneita varmaan osataan käyttää, mutta esimerkiksi Googlella voi tehdä jw.org-sivustoon kohdistetun haun hakulauseella

"Jehova haluaa" site:jw.org
linkki

ja sieltä käy sitten ilmi, mitä Jehova mistäkin asiasta haluaa. Näkemyksen muuttuessa uusi näkemys tuodaan usein esille ilman mitään viittausta edelliseen oppiin, ikään kuin olisi maailman luonnollisin asia, että "valo kirkastuu". Suurempien korjausten (esim. 1975, 1914-sukupolvi) kohdalla Vartiotorni on tosin pehmentänyt maaperää esittämällä jonkinlaisen laimean pahoittelun tapahtuneesta, mutta reilua anteeksipyyntöä en ole nähnyt koskaan.

Taputtamisasia voi sinänsä olla vähäpätöinen, mutta havainnollistaa hyvin, millaisia ongelmia liittyy Vartiotornin vaatimaan sokeaan tottelevaisuuteen. Jos joku jehovantodistaja vuonna 2000 oli järkensä, elämänkokemuksensa ja omantuntonsa valossa sitä mieltä, että taputtaminen olisi sopivaa, hän oli nykyisen ymmärryksen mukaan oikeassa mutta tuolloisen ymmärryksen mukaan väärässä. Säilyttääkseen hyvän aseman seurakunnassa hän on siis joutunut luopumaan omasta oikeasta näkemyksestään ja omaksumaan väärän näkemyksen vain sen takia, että järjestö on erehtynyt.

Entäpä sitten, kun kyse ei olekaan enää pelkästä tapakulttuurista?

Mä en muista nuoruusvuosilta ensimmäistäkään kokousta, jossa olisi jostain syystä taputettu. Sellainen tunne on jäänyt, ettei ollut sopivaa taputella kokouksissa, ehkä sillä kerättiin taputuksia konventtien varalle.

Toisaalta erotettuihin suhtauduttiin tuolloin aivan eri tavalla, enemmänkin säälien. Itse en muista mainintoja erotusilmoituksista tai takaisinottamisilmoituksista, vaikka sellaisista olin tietoinen. Toki puskaradio taitaa olla edelleen tehokkain julkistustapa.

Mitä tunteiden osoittamiseen tulee, niin jäi mieleen asenne, että tosi teokraattinen tosi krititty ja tosi jehovantodistaja suree hautajaisissa ainoastaan hillityn teokraattisesti, pitäen kirkkaimpana mielessä ylösnousemustoivon. Kaikkein vähiten tuli tuolloin (nyt opetus on muuttunut) surra voidellun kohdalla, koska hän linkoutui kuollessaan taivaalliselle kiertoradalle. No kun nyt sekin porukka on sitten palautettu lähtökuoppiinsa, niin kai sallitaan alati kasvavan voideltujen joukon kohdalla sama hillitty suru jota tulee harrastaa suuren joukon edustajan kalmon äärellä.

Ja kun vuosi on kulunut, niin tosi teokraattinen tosi kristitty ja tosi jehovantodistaja ei vähimmässäkään määrin harkitse vainajanpalvontaa, siis vierailua suorasääristen kansoittamassa luupuistossa. Ellei siis tuossakin suhteessa ole (pakanallista alkuperää oleva) kynttilä vaihdettu uuteen (edelleen pakanallista alkuperää olevaan) kynttilään?

Kynttilät vaihtuu nopeammin kuin, mulla sukat huh huh....

Vai olisiko kyseessä se edellinen kynttilä - ennen vuotta 2000 - joka on jälleen sytytetty....vai....

Kyllä se kuule niin on tässä nähtävä että entinen kynttiläinen on sammunut ja uusi tilalle pantu...

Onko Jumala taas muuttanut mielipidettään vai mistä on kyse?



Vartiotorniseura neuvoo, opastaa, ohjaa ja vaati mitä erilaisimpia asioita. Se määrittelee, miten Jehovan todistajien tulee käyttäytyä monissa eri tilanteissa. Jopa ilon ilmaisemista kahlehditaan, sen ei tule olla spontaania. Yksi esimerkki tästä on se, missä tilanteissa on "sopivaa" taputtaa ja missä ei.

Vuonna 2000 Jumala oli sitä mieltä, että ei ole "sopivaa" taputtaa, kun seurakunnan kokouksessa ilmoitetaan, että joku erotettu on otettu takaisin seurakunnan jäseneksi.

Toukokuun 2016 Vartiotorni kertoo, että tällä hetkellä Jumala on sitä mieltä, että taputtaminen on aivan "sopivaa" tässä tilanteessa, jos se tehdään "arvokkaasti".

Vai onko sittenkään kyse Jumalan ohjeista?

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w261.html