Veljesseura.org

Hei,
Jos haluat kertoa pelkokokemuksistasi, tehdä todistajalasten ja aikuisten pelottelua "näkyväksi" sekä samalla jopa auttaa niitä, jotka pelkäävät tällä hetkellä demoneita tai Harmagedonia, niin osallistu tekeillä olevaan hengellisiä pelkoja käsittelevään kirjaani.

Kerään kirjaan yleistä tietoa peloista, fobioista ja ahdistuksista. Työstän ajatuksia siitä, miten eri uskonnolliset yhteisöt luovat erilaisia hengellisiä pelkoja ja miten ne koetaan. Kerron painajaisista, uskonnollisuuteen liittyvien sosiaalisten tilanteiden peloista, lankeemuksen / kompastumisen pelosta, peloista pahaa maailmaa kohtaan, helvetinpeloista ja demonien peloista.

Yritän selvittää myös sitä, onko hengellinen ahdistus johtanut joitain itsetuhoisiin ajatuksiin.
Mukana on myös pohdintaa siitä, miten peloista on selvitty ja miten ahdistukset on voitettu.

Informantiksi ehtii vielä helmikuun aikana.

Kysymykset löytyvät täältä: http://henkireika.arotron.fi/index.php? ... 261#msg261
Vastata voi myös vapaamuotoisesti, mutta ei anonyymisti.

sillonko minä olin vielä jt niin katsoin hohto nimisen kauhuelokuvan, siinä oli aaveita ja demoneita ja ties mitä , no minä tietysti demoneihin uskovana hermostuin ja hätäännyin niin että muutkin talossa olijat ihmettelivät, kun elokuvasta noin vetää pultit,

ja seuraavina öinä sain elokuvasta vielä lisää pulttia niin että nukkuminen oli hankalaa,

jotkut on herkempiä peljästymään peljätyksiä kuin toiset, myöskin jt-peljätyksiä

Polyester kirjoitti:Kauhuelokuvat mielestäni auttavat hälventämään yliluonnolliseen liittyviä pelkoja, tosin niitä kun alkaa katsomaan saattavat pelot ensin lisääntyä, mutta sitten pikkuhiljaa turtuu. Eihän niissä mitään, kutkuttavaa jännitystä korkeintaan. Kannattaa katsoa yksin, yöllä, pimeässä . No joo, vähän semmoinen lääke että harkinnan kanssa, mutta saattaisi oikeasti auttaakin. En osaa suositella mitään erityistä elokuvaa, mutta demonipätkät kumminkin, väkivaltakauhu .

onkohan tuo sit syy miks mulla ei esiinny pelkoja ollenkaan kattonu kauhua niin kauan, että turtunu sille totaalisesti.

Kauhuelokuvat mielestäni auttavat hälventämään yliluonnolliseen liittyviä pelkoja, tosin niitä kun alkaa katsomaan saattavat pelot ensin lisääntyä, mutta sitten pikkuhiljaa turtuu. Eihän niissä mitään, kutkuttavaa jännitystä korkeintaan. Kannattaa katsoa yksin, yöllä, pimeässä . No joo, vähän semmoinen lääke että harkinnan kanssa, mutta saattaisi oikeasti auttaakin. En osaa suositella mitään erityistä elokuvaa, mutta demonipätkät kumminkin, väkivaltakauhu ällöttää.

Yliluonnollisen pelko ei ole mitenkään JT-spesifinen juttu ja siitä voi kärsiä Vartiotornin mielenhallinnasta vapauduttuaankin. Toki Vartiotornin kirjapainobisneksen edistämismielessä harjoittama pelottelu on omiaan ruokkimaan pelkoja.

Mulla ei onneks pahemmin ollut lapsuudessa tollasia pelkoja. Toki väärintekemistä pelkäs ja pahuutta jossain määrin, mutta en kuitenkaan yöuniani menettänyt sen takia.
Ymmärrän tosin täysin niitä, jotka on kärsiny koska näin jälkikäteen pohdittuna tuo pelottelu oli todella yleistä ja arkea jt-piireissä...

Mainio kyllä tuo Cedarsin kolumni, käsitteli asiaa ja hyvin perustellusti. Ja samalla varmasti auttaa hälventämään pelkoja ja pitämään eroamispäätöstä entistäkin parempana

Kyllä juurikin näin.
Kovasti verrattiin omaa paremmuutta kirkon helvetti opetukseen nähden.
"kun ei meillä ole tuollaista" kaikki on vain niin ihanaa paratiisin odotusta..
Toisella suupielellä kuitenkin puhutaan harman kauheuksista niinkuin se olisi paratiisin varjolla jotenkin hyväksyttävämpää!
Sakarja 14:12 kertoo juuri tuosta mätänemisestä.
Puistattavaa.
Tässä aiheeseen liittyen cedarsin perjantai kolumni (englanniksi)

http://jwsurvey.org/publications/the-fr ... armageddon

pikku myy kirjoitti: Ja esim.A.Morrisilla on sana hallussa kun kuvaili eräässä puheessaan miten ihmiset tulevat halkeamaan kuin hot dogit

tää on hyvin yleinen - lasten pelottelu "totuuteen" - peljätys,

natsi-jt-täti pelotteli mua - kun olin 8-vuotias - että harmagedonissa Jehova mädättää lihan luiden ympärille niiltä jotka eivät ole jehovantodistajia ja se mätäneminen tapahtuu niin nopeasti että he eivät ehdi kuolleena kaatua maahan,

jos kirkko onkin joskus opettanut helvetissä kärsittävistä kaameuksista, niin kyllä tuossa jt-opissakin tulee Jehovan kostonhimo aika hyvin esille ja kaameaa on, vaikkei kärsimys olekaan ikuista,

mutta jehovantodistajat silti kehuskelevat todistaessaan maailmallisille että Jehova ei kiduta ketään - tappaa vain - that's it,

mageeta, eikö vain

pikku myy kirjoitti:Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia,millaisia ikäviä muistoja teillä on ja miten olette päässet niistä yli.

Kun tasasin tilit Vt-seuran kanssa, niin mulla painajaiset loppuivat heti kuin seinään ilman mitään kikkaa. Siitä huolimatta kokeilin öisin tutun metsäpolun kulkemista silmät kiinni. Samaa polkua sahasin koiran kanssa joskus parikin kertaa päivässä ja kyllä käsitin, että jos joku metsässä poukkoilee, niin koira sen huomaa (ja huomasikin) aina ennen minua kun sai kulkea aina vapaana.

Muutaman kerran kuljettuani metsäreitin silmät kiinni jalka- ja käsikopelolla huomasin selvän muutoksen ajattelussani. En aiemminkaan varsinaisesti pelännyt öisessä metsässä, mutta tuon totuttelun avulla tuli tunne, että voi sitä ihmislapsi olla aika tiukastikin oman mielikuvituksensa vanki.

Tässä muutamia JT-lapsuuteen liittyviä pelkotarinoita:

Joka öiset painajaiset demoneista ja maailmanlopusta saivat minut aivan äärettömän ahdistuneeksi. Tarkkailin joka ilta taivaanrantaa, ja jos sielä jotain eriskummallista lapsen silmiin näkyi (oudon värinen taivas yms.) niin paniikki iski että nytkö se tulee... kaikki ne hirveät kuvat mitä oli kirjoissa ihmisten tuhoutumisesta syöpyi mieleen, ne oli äärimmäisen ahdistavia ja pelottavia. Pienelle lapselle aivan liikaa...

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/lapset_nuoret/carrie81.html

Aivopestynä lapsena uskoin ihan täysin todistajien opetuksiin, pelkäsin demoneja ja maailmanloppua niin, etten aika ajoin edes saanut öitä nukuttua. Muistan kolmannella luokalla ajatelleeni etten koskaan pääse ylä-asteelle, kun Harmagedon tulee ennen sitä ja kuolen pois (minulle oli sanottu että olen paha ja syntinen, vaikka oikeasti olin hyvin kiltti lapsi). Minulla oli sellainen kuva, että Jumala on armoton ja ankara, ja vaikka miten hyvin yrittäisi elää, ei voi koskaan olla varma saako elää vai kuoleeko Harmagedonissa, jonka kerrottiin tulevan hyvin pian.

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/lapset_nuoret/gloria.html

Vuosi 1975 teki tuloaan. Luonnollisesti saarnaamistoiminta kiihtyi ja puheet olivat sen mukaisia. Koska Harmagedonin piti alkaa, pelkäsin, etten ehtisi ajaa ajokorttia, mennä naimisiin ja saada lapsia. Mielenmuokkaus oli niin vahvaa, että ajatus Harmagedonista vaikutti koko elämääni. Koulutusta oli turha edes suunnitella, koko vanha maailma katoaisi. Vartiotornin opetus demoneista ja saatanasta oli tehokasta lapsuudessani. Se oli niin syvään iskostettua, että pelkäsin talon vinttikomeroissa asustavan niitä.

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/lapset_nuoret/pirkko.html

pikku myy kirjoitti:Tuumailin tuossa viime yönä miten lapsuudessa iskostetut pelot ovat tehneet tuhojaan.

Vartiotorniseura on tottunut hallitsemaan pelolla. Se on tehokas keino. Tässä pientä pohdintaa tuosta asiasta:
http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/pelottelu.html



Demonioppi saa monet näkemään painajaisia vielä aikuisenakin:
http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/demoniopetus.html

https://m.youtube.com/watch?v=Nr0dI9OY_S4
Tässä tuo Morrisin puheen pätkä mikäli osasin liittää oikein..
Teknisempi ihminen voipi korjata jos linkki ei toimi.

Tuumailin tuossa viime yönä miten lapsuudessa iskostetut pelot ovat tehneet tuhojaan.
Lapsuuteni oli normaalia kunnes JT touhu astui mukaan perheen kuvioihin.
Kaksi asiaa nousi yli muiden kauhistuttamaan :
harmagedon ja demonit.
Herkälle nuorelle harmagedonin kauhuja kuvaavat yksityiskohtaiset piirrokset julkaisujen sivuilta paloivat verkkokalvoille.
Ja asioista tietysti muistuteltiin tasaisesti kokouksissa ettei päässyt unohtumaan mikä on kohtalo jos ei toimi näin ja näin...

Vaan kylläpä tuo vieläkin osataan,aihe toistuu tasaisesti lehdissä uusin uljain kuvituksin.
Ja esim.A.Morrisilla on sana hallussa kun kuvaili eräässä puheessaan miten ihmiset tulevat halkeamaan kuin hot dogit
Ei ihme että painajaisia on tullut nähtyä miten kuolee harmassa...
Tästä on aikuisiällä päässyt jo voitolle mutta nuo demonit...
Lapsena pelko konkretisoitui samoihin aikoihin kuolleeseen mummooni,pelkäsin että hän tulee kummittelemaan,näen hänet pimeässä yms..
Ei mukavaa lapselle.
Usein yksin ollessani meninkin nukkumaan ettei tarvitsisi pelätä.
Nyt aikuisen järjellä tiedän ettei asiassa ole perää mutta asia kumpuaa vahvasti muistoista.
Jos olen joskus yksin kotona yöllä siinä pelon määrässä ei ole mitään järkeä.
Olen hiestä märkä ja sydän hakkaa hulluna.
En tiedä mitä pelkään näkeväni tai kokevani mutta en juurikaan nuku.
(ei siis toimi lapsuuden kikka..)
Tämä pelko tulee vain yöllä,yksin ollessa.
Tästä haluaisin päästä eroon ja eteenpäin.
Ilman JT paasausta nämäkin ikävät asiat olisi jääneet kokematta.
Nykylapsilla/nuorilla on varmasti samankaltaisia tuntemuksia,ei tuo asia ole juuri lientynyt,formaatti vain muuttunut
Leevi videot ym.. Netti materiaali örkki sivuilla.

Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia,millaisia ikäviä muistoja teillä on ja miten olette päässet niistä yli.