Jalo Sukuinen kirjoitti:Jollain tasolla olen iloinen siitä, että Felicity on positiivinen ja odottaa paratiisia. Ei hänellä varmasti parempaakaan odotetta voisi olla.
Totta turajat!
Ei Felicityllä voisi muutakaan oikeastaan enää olla kuin Jehova ja paratiisi. Annettakoon hänen uskoa siihen loppuun asti koska on tottunut niin aina uskomaan.
Sydämeni on kuitenkin myös niiden ystävien puolella, jotka kokevat masennusta ja arvottomuuden tunteita. Jotka kokevat ettei Jehova voi rakastaa heitä, eivätkä ystävätkään ymmärrä heidän tunteitaan. He eivät edes odota paratiisia, koska kokevat olevansa arvottomia sinne. On surullista miten lyhyen aikaa olemme täällä ihmeellisen maanpallon päällä, ja jotkut antavat tuon ainoan tilaisuuden, mitä heillä tulee koskaan olemaan valua hukkaan.
Tässä olen samaa mieltä myöskin. Itselläni on ollut tällainen ongelma suurimman osan elämästäni aina jonnekin 40 vuotiaaksi saakka.
Vasta lukuisien terapiakäyntien myötä ja alkoholin täydellisen lopettamisen myötä olen toipunut niin että voin vasta nyt kokea elämän mielekkääksi.
Eli krooninenkin masennus - vaikka se olisi jopa lapsuudesta lähtien ollut aina läsnä - on mahdollista voittaa. Olen siitä todiste.
Yksi hyvä on netti lukuisine keskustelupalstoineen.
Vaikka niissä masentunut tampio ei muutakuin trollaisi,floodaisi ja häiriköisi niin masentunut saa niissä kuitenkin kaipaamaansa huomiota, kun häntä siitä yleisesti torutaan ja sätitään.
Sitähän masentunut hakee, edes jonkinlaista huomiota - kun ei kykene oikeasti minkäänlaisiin ystävyyssuhteisiin ihmisten kanssa. Se on purkautumistie sosiaalisesti kyvyttömille, eikä tarvite välttämättä tappaa itseänsä.
Minäkin olen häiriköinyt palstoilla ja pysynyt siksi poissa häiriköimästä ihmisiä oikeasti livenä ja nyt kun olen paaaaaaallllljooooooooon tervehtyneempi, pystyn jopa hieman sivistyneemmin keskustelemaan oikeittenkin ihmisten kanssa. Pohjamudista olen tullut enkä aio enää pohjamutiin mennä ... vastakuin sitten kun jalat edellä ulos kannetaan.
Jos joku suomalainen olisi kokenut ne samat asiat mitä minä olen kokenut suomalaisena, niin voin sanoa että ihan samallalailla hän olisi ollut sekaisin koko elämänsä kuin minä. Ja tehnyt mitä hulluimpia järjettömyyksiä.
Silti voin sanoa että minunkaan älyttömän hullut vaikeudet eivät ole olleet mitään verrattuna siihen, mitä esmes sotaa pakoon lähteneet syyrialaiset pakolaiset kokevat hullujen ihmissalakuljettajien kelkassa.
Joten mennään eteenpäin kaikki masentuneisuuteen taipuvaiset.
Jos minä - vaikka olen tampio - pystyn siihen niin pystytte te kaikki järkevät ja fiksutkin. Jos minusta tulee normaali ihminen, tulee teistä kaikista muista takuulla vähintään maistereita, jos vähänkään yritätte.
Onnea onnen metsästykseen. Minä olen siinä jo lähellä ja se lisääntyy. Tunnen sen.
PS. Elämä alkaa vasta viisikymppisenä.
[quote="Jalo Sukuinen"]Jollain tasolla olen iloinen siitä, että Felicity on positiivinen ja odottaa paratiisia. Ei hänellä varmasti parempaakaan odotetta voisi olla. [/quote]
Totta turajat!
Ei Felicityllä voisi muutakaan oikeastaan enää olla kuin Jehova ja paratiisi. Annettakoon hänen uskoa siihen loppuun asti koska on tottunut niin aina uskomaan.
[quote]Sydämeni on kuitenkin myös niiden ystävien puolella, jotka kokevat masennusta ja arvottomuuden tunteita. Jotka kokevat ettei Jehova voi rakastaa heitä, eivätkä ystävätkään ymmärrä heidän tunteitaan. He eivät edes odota paratiisia, koska kokevat olevansa arvottomia sinne. On surullista miten lyhyen aikaa olemme täällä ihmeellisen maanpallon päällä, ja jotkut antavat tuon ainoan tilaisuuden, mitä heillä tulee koskaan olemaan valua hukkaan.[/quote]
Tässä olen samaa mieltä myöskin. Itselläni on ollut tällainen ongelma suurimman osan elämästäni aina jonnekin 40 vuotiaaksi saakka.
Vasta lukuisien terapiakäyntien myötä ja alkoholin täydellisen lopettamisen myötä olen toipunut niin että voin vasta nyt kokea elämän mielekkääksi.
Eli krooninenkin masennus - vaikka se olisi jopa lapsuudesta lähtien ollut aina läsnä - on mahdollista voittaa. Olen siitä todiste.
Yksi hyvä on netti lukuisine keskustelupalstoineen.
Vaikka niissä masentunut tampio ei muutakuin trollaisi,floodaisi ja häiriköisi niin masentunut saa niissä kuitenkin kaipaamaansa huomiota, kun häntä siitä yleisesti torutaan ja sätitään.
Sitähän masentunut hakee, edes jonkinlaista huomiota - kun ei kykene oikeasti minkäänlaisiin ystävyyssuhteisiin ihmisten kanssa. Se on purkautumistie sosiaalisesti kyvyttömille, eikä tarvite välttämättä tappaa itseänsä.
Minäkin olen häiriköinyt palstoilla ja pysynyt siksi poissa häiriköimästä ihmisiä oikeasti livenä ja nyt kun olen paaaaaaallllljooooooooon tervehtyneempi, pystyn jopa hieman sivistyneemmin keskustelemaan oikeittenkin ihmisten kanssa. Pohjamudista olen tullut enkä aio enää pohjamutiin mennä ... vastakuin sitten kun jalat edellä ulos kannetaan.
Jos joku suomalainen olisi kokenut ne samat asiat mitä minä olen kokenut suomalaisena, niin voin sanoa että ihan samallalailla hän olisi ollut sekaisin koko elämänsä kuin minä. Ja tehnyt mitä hulluimpia järjettömyyksiä.
Silti voin sanoa että minunkaan älyttömän hullut vaikeudet eivät ole olleet mitään verrattuna siihen, mitä esmes sotaa pakoon lähteneet syyrialaiset pakolaiset kokevat hullujen ihmissalakuljettajien kelkassa.
Joten mennään eteenpäin kaikki masentuneisuuteen taipuvaiset.
Jos minä - vaikka olen tampio - pystyn siihen niin pystytte te kaikki järkevät ja fiksutkin. Jos minusta tulee normaali ihminen, tulee teistä kaikista muista takuulla vähintään maistereita, jos vähänkään yritätte.
Onnea onnen metsästykseen. Minä olen siinä jo lähellä ja se lisääntyy. Tunnen sen.
PS. Elämä alkaa vasta viisikymppisenä.