Kirjoittaja Markku Meilo » 19.02.2016 16:41
pavloff kirjoitti:Mulle on kans tutkistelussa opetettu et ihmisen elämää siirtyy toiseen veren välityksellä... Uskoin. Näinkö ei siis olekaan?
Vt-seura on opettanut (w61 Sept. 15 p. 563-564), että verensiirrossa ihmisen persoonallisuus muuttuu luovuttajan persoonallisuuden suuntaan, siis rikolliselta saatu veri muuttaa vastaanottajaa rikolliseen suuntaan:
Veren siirtäminen saattaa siis merkitä tahraisten luonteenpiirteitten siirtämistä. Miten suureksi vaara voikaan tulla, jos veri otetaan verivarastosta, johon rikolliset ja muut yhteiskunnan hylyt ovat lahjoittaneet verta! (Vartiotorni 15. heinäkuuta 1962 sivu 322)
Jotkut sanovat verensiirtojen olevan vaarattomia. Uskotko sinä sen? Robert Khoury tunnettiin 40 vuoden ajan rehellisenä miehenä. Sitten hänelle annettiin verensiirto erään onnettomuuden jälkeen. "Sain kuulla, että luovuttaja oli varas", Khoury kertoi poliisille. "Kun toivuin, huomasin, että minulla oli kauhea halu varastaa." Ja kyllä hän varastikin. Hän tunnusti varastaneensa 10 000 puntaa (n.100 000 mk) kuudessa ryöstössä kolmen kuukauden aikana. Khoury uhkasi haastaa oikeuteen sen lääkärin, joka järjesti verensiirron, jos hän saa ankaran rangaistuksen varastelusta. (Herätkää! 22. syyskuuta 1969 sivu 24)
Vieläkö joku toistelee tuollaista vakavissaan?
No ei tuo ole ainoa sekoilu, otetaan sydänesimerkki. Vartiotorniseura esittää karttavansa kaikkia pakanallisia tapoja ja ajatuksia. Tässä eräs esimerkki pakannallisesta ajattelusta ja sen hylkäämisestä:
”Muinaiset egyptiläiset pitivät kirjaimellista sydäntä älyn ja tunteiden tyyssijana. Lisäksi he ajattelivat, että sillä on oma tahto. Babylonialaiset sanoivat, että sydämessä asuu sekä äly että rakkaus. Kreikkalainen filosofi Aristoteles opetti, että se on aistien tyyssija ja sielun valta-alue. Ajan kuluessa ja tiedon lisääntyessä nämä käsitykset kuitenkin hylättiin. Lopulta sydän alettiin tuntea sinä, mikä se todellisuudessa on, pumppuna joka panee veren kiertämään koko elimistössä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1986 sivu 17)
Milloin sitten aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt Vartiotorniseuralle, eli milloin Vartiotorniseura lopulta alkoi tuntea sydämen sinä, mikä se todellisuudessa on? Aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt kesäkuussa 1986 juuri lainatussa kirjoituksessa. Vielä vuoden 1970 konventissa opetettiin muinaisten egyptiläisten ajatusta totena, sen huomaa VP:n kirjoituksesta. Seuraavana vuonna sama toistettiin vielä Vt-lehdessä:
”Se mitä sanottiin sydämestä, oli myös vaikuttavaa. Havaitsitko uuden ajatuksen? Oli kiinnostavaa oppia, että Raamatun viittaukset ihmissydämeen koskevat lihallista sydäntämme, eivätkä ole pelkästään kuvaannollisia. Mutta asia, mistä olemme keskustelleet täällä Beetelissä vielä enemmän, on kehotus tutkia sydäntämme säännöllisesti ja olla rehellisiä itseämme kohtaan siinä, miksi mitäkin teemme, kehotus eritellä heikkoutemme ja työskennellä niiden voittamiseksi. Tällä tavalla sydämemme saa Jehovan hyväksymyksen.” (km-FI 10/1970)
”Sanan ”sydän” käyttö Raamatussa rajoittuu vain muutamin poikkeuksin ihmisen sydämen toimintoihin hänen halujensa, tunteittensa ja mieltymystensä voimanpesänä, paikkana, joka sisältää kyvyt muodostaa vaikuttimet. Raamattu ei puhu vertauskuvallisesta eli hengellisestä sydämestä lihallisen eli kirjaimellisen sydämen vastakohtana enempää kuin se puhuu vertauskuvallisesta mielestäkään, joten me emme halua tehdä sitä erehdystä, että pitäisimme kirjaimellista sydäntä pelkästään lihallisena pumppuna, niin kuin tavanomainen fysiologia nykyään pitää. Useimmat psykiatrit ja psykologit ovat taipuvaisia antamaan mielelle liian suuren merkityksen ja katsovat lihallisella sydämellä olevan tuskin mitään vaikutusta ja pitävät sanaa ”sydän” vain kielikuvana, kun sitä käytetään muuten kuin sen elimen tunnistamisessa, joka pumppuaa vertamme.
Sydän on siitä huolimatta hämmästyttävän taidokkaasti yhteydessä aivoihin hermoston välityksellä ja hyvin varustettu tuntohermonpäillä. Sydämen aistimukset rekisteröityvät aivoihin. Tällöin sydän vaikuttaa mieleen haluillaan ja mieltymyksillään tullessaan johtopäätöksiin, jotka ovat tekemisissä vaikuttimien kanssa. Päinvastaisessa virtauksessa mieli ravitsee sydäntä aisteista tulleitten herätteiden tulkinnoilla ja tehdyillä johtopäätöksillä, jotka perustuvat sen joko sillä hetkellä tai muistista saamaan tietoon. Sydämen ja mielen välillä vallitsee läheinen keskinäinen suhde, mutta ne ovat kaksi eri kykyä, jotka keskittyvät eri paikkoihin. Sydän on hienosti suunniteltu lihaspumppu, mutta vielä merkittävämpää on, että meidän tunneperäiset ja vaikuttimia muodostavat kykymme rakentuvat siinä. Rakkaus, viha, halu (hyvä ja paha), jostain seikasta pitäminen enemmän kuin toisesta, kunnianhimo, pelko – itse asiassa kaikki, mikä on omiaan muodostamaan meille vaikuttimia mieltymyksiemme ja halujemme suhteen, saa alkunsa sydämestä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1971 sivu 244)
[quote="pavloff"]Mulle on kans tutkistelussa opetettu et ihmisen elämää siirtyy toiseen veren välityksellä... Uskoin. Näinkö ei siis olekaan?[/quote]
Vt-seura on opettanut (w61 Sept. 15 p. 563-564), että verensiirrossa ihmisen persoonallisuus muuttuu luovuttajan persoonallisuuden suuntaan, siis rikolliselta saatu veri muuttaa vastaanottajaa rikolliseen suuntaan:
[quote]Veren siirtäminen saattaa siis merkitä tahraisten luonteenpiirteitten siirtämistä. Miten suureksi vaara voikaan tulla, jos veri otetaan verivarastosta, johon rikolliset ja muut yhteiskunnan hylyt ovat lahjoittaneet verta! (Vartiotorni 15. heinäkuuta 1962 sivu 322)
Jotkut sanovat verensiirtojen olevan vaarattomia. Uskotko sinä sen? Robert Khoury tunnettiin 40 vuoden ajan rehellisenä miehenä. Sitten hänelle annettiin verensiirto erään onnettomuuden jälkeen. "Sain kuulla, että luovuttaja oli varas", Khoury kertoi poliisille. "Kun toivuin, huomasin, että minulla oli kauhea halu varastaa." Ja kyllä hän varastikin. Hän tunnusti varastaneensa 10 000 puntaa (n.100 000 mk) kuudessa ryöstössä kolmen kuukauden aikana. Khoury uhkasi haastaa oikeuteen sen lääkärin, joka järjesti verensiirron, jos hän saa ankaran rangaistuksen varastelusta. (Herätkää! 22. syyskuuta 1969 sivu 24)[/quote]
Vieläkö joku toistelee tuollaista vakavissaan?
No ei tuo ole ainoa sekoilu, otetaan sydänesimerkki. Vartiotorniseura esittää karttavansa kaikkia pakanallisia tapoja ja ajatuksia. Tässä eräs esimerkki pakannallisesta ajattelusta ja sen hylkäämisestä:
[quote]”Muinaiset egyptiläiset pitivät kirjaimellista sydäntä älyn ja tunteiden tyyssijana. Lisäksi he ajattelivat, että sillä on oma tahto. Babylonialaiset sanoivat, että sydämessä asuu sekä äly että rakkaus. Kreikkalainen filosofi Aristoteles opetti, että se on aistien tyyssija ja sielun valta-alue. Ajan kuluessa ja tiedon lisääntyessä nämä käsitykset kuitenkin hylättiin. Lopulta sydän alettiin tuntea sinä, mikä se todellisuudessa on, pumppuna joka panee veren kiertämään koko elimistössä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1986 sivu 17)[/quote]
Milloin sitten aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt Vartiotorniseuralle, eli milloin Vartiotorniseura lopulta alkoi tuntea sydämen sinä, mikä se todellisuudessa on? Aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt kesäkuussa 1986 juuri lainatussa kirjoituksessa. Vielä vuoden 1970 konventissa opetettiin muinaisten egyptiläisten ajatusta totena, sen huomaa VP:n kirjoituksesta. Seuraavana vuonna sama toistettiin vielä Vt-lehdessä:
[quote]”Se mitä sanottiin sydämestä, oli myös vaikuttavaa. Havaitsitko uuden ajatuksen? Oli kiinnostavaa oppia, että Raamatun viittaukset ihmissydämeen koskevat lihallista sydäntämme, eivätkä ole pelkästään kuvaannollisia. Mutta asia, mistä olemme keskustelleet täällä Beetelissä vielä enemmän, on kehotus tutkia sydäntämme säännöllisesti ja olla rehellisiä itseämme kohtaan siinä, miksi mitäkin teemme, kehotus eritellä heikkoutemme ja työskennellä niiden voittamiseksi. Tällä tavalla sydämemme saa Jehovan hyväksymyksen.” (km-FI 10/1970)
”Sanan ”sydän” käyttö Raamatussa rajoittuu vain muutamin poikkeuksin ihmisen sydämen toimintoihin hänen halujensa, tunteittensa ja mieltymystensä voimanpesänä, paikkana, joka sisältää kyvyt muodostaa vaikuttimet. Raamattu ei puhu vertauskuvallisesta eli hengellisestä sydämestä lihallisen eli kirjaimellisen sydämen vastakohtana enempää kuin se puhuu vertauskuvallisesta mielestäkään, joten me emme halua tehdä sitä erehdystä, että pitäisimme kirjaimellista sydäntä pelkästään lihallisena pumppuna, niin kuin tavanomainen fysiologia nykyään pitää. Useimmat psykiatrit ja psykologit ovat taipuvaisia antamaan mielelle liian suuren merkityksen ja katsovat lihallisella sydämellä olevan tuskin mitään vaikutusta ja pitävät sanaa ”sydän” vain kielikuvana, kun sitä käytetään muuten kuin sen elimen tunnistamisessa, joka pumppuaa vertamme.
Sydän on siitä huolimatta hämmästyttävän taidokkaasti yhteydessä aivoihin hermoston välityksellä ja hyvin varustettu tuntohermonpäillä. Sydämen aistimukset rekisteröityvät aivoihin. Tällöin sydän vaikuttaa mieleen haluillaan ja mieltymyksillään tullessaan johtopäätöksiin, jotka ovat tekemisissä vaikuttimien kanssa. Päinvastaisessa virtauksessa mieli ravitsee sydäntä aisteista tulleitten herätteiden tulkinnoilla ja tehdyillä johtopäätöksillä, jotka perustuvat sen joko sillä hetkellä tai muistista saamaan tietoon. Sydämen ja mielen välillä vallitsee läheinen keskinäinen suhde, mutta ne ovat kaksi eri kykyä, jotka keskittyvät eri paikkoihin. Sydän on hienosti suunniteltu lihaspumppu, mutta vielä merkittävämpää on, että meidän tunneperäiset ja vaikuttimia muodostavat kykymme rakentuvat siinä. Rakkaus, viha, halu (hyvä ja paha), jostain seikasta pitäminen enemmän kuin toisesta, kunnianhimo, pelko – itse asiassa kaikki, mikä on omiaan muodostamaan meille vaikuttimia mieltymyksiemme ja halujemme suhteen, saa alkunsa sydämestä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1971 sivu 244)[/quote]