Kirjoittaja Tony » 28.02.2016 16:16
Itse pitäisin kysymystä erittäin vaikeana. Asiaan sotkeutuu mm. eettisiä, filosofisia, moraalisia ja psykologisia koukkuja, eikä kyse ole muutenkaan mielestäni kovin yksioikoisesta pähkinästä.
Jos yrittäisin kuitenkin niputtaa kysymystä, olisin taipuvainen ajattelemaan, että yksilöllä on ehdottomasti vastuunsa. Se, kuinka iso yksilön vastuu on, on se vaikein juttu. Prosentuaalisesti esittäisin että järjestön vastuu on 60% ja yksilön vastuu loput 40%.
Jos muistelen omaa ajattelumalliani mielenhallinnan alaisuudessa, niin tunnistan siinä tiettyä älyllistä laiskuutta. Tai pelkoa. Vaikea sanoa kumpaa oli enemmän. Jossain takaraivossa oli ajatus siitä, että en halua koetella totuuttani, sillä jos se osoittautuisi pannukakuksi, seuraukset olisivat liian dramaattiset. Ja tämä ihan maailmankatsomuksellisesti ajateltuna, karttamista en pelännyt siinä määrin että sillä olisi ollut asiaan ratkaisevaa vaikutusta, minulla oli elämää muuallakin. Voin kuitenkin samaistua, miten tekemätön paikka se voi olla, jos pelissä on sekä maailmankatsomus, että sosiaaliset suhteet.
Itse pitäisin kysymystä erittäin vaikeana. Asiaan sotkeutuu mm. eettisiä, filosofisia, moraalisia ja psykologisia koukkuja, eikä kyse ole muutenkaan mielestäni kovin yksioikoisesta pähkinästä.
Jos yrittäisin kuitenkin niputtaa kysymystä, olisin taipuvainen ajattelemaan, että yksilöllä on ehdottomasti vastuunsa. Se, kuinka iso yksilön vastuu on, on se vaikein juttu. Prosentuaalisesti esittäisin että järjestön vastuu on 60% ja yksilön vastuu loput 40%.
Jos muistelen omaa ajattelumalliani mielenhallinnan alaisuudessa, niin tunnistan siinä tiettyä älyllistä laiskuutta. Tai pelkoa. Vaikea sanoa kumpaa oli enemmän. Jossain takaraivossa oli ajatus siitä, että en halua koetella totuuttani, sillä jos se osoittautuisi pannukakuksi, seuraukset olisivat liian dramaattiset. Ja tämä ihan maailmankatsomuksellisesti ajateltuna, karttamista en pelännyt siinä määrin että sillä olisi ollut asiaan ratkaisevaa vaikutusta, minulla oli elämää muuallakin. Voin kuitenkin samaistua, miten tekemätön paikka se voi olla, jos pelissä on sekä maailmankatsomus, että sosiaaliset suhteet.