Veljesseura.org

Kaaleppi68 kirjoitti:Tässä on yksi asia joka saa heti karvat pystyyn PALVONTA! Eikö uskonnon pitäisi olla iloinen asia eikä palvontaa. Palvonnasta tulee lähinnä mieleen uhrilahjat yms.

Toinen mikä tuolta vastauksista pomppas eteen oli TOTUUS. Miksi jt:n totuus olisi muita uskontoja tai tahoja parempi totuus?

Nukahtanut kirjoitti:Eli tehdään kaikkea hyvää ja esitetään että ollaan kaikki huomioiva ja lämmin yhteisö...

Kaaleppi68 kirjoitti:Vaimoni on pyrkimässä takaisin seurakuntaan ja en tiedä mitä mieltä olen asiasta.
Voiko avioliitto toimia jos vain toinen on JT? Olemme keski-ikäinen pariskunta joten yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, eli siinä ei ole ongelmaa.

Valtakunnan Palveluksemme 2/2000 kirjoitti:Myös monet veljemme ja sisaremme, joilla on ei-uskova puoliso, osoittavat vahvaa uskoa ja kestävyyttä. Ei-uskova vaimo vastusti voimakkaasti erästä Guadeloupessa asuvaa veljeä. Lannistaakseen hänet ja estääkseen häntä osallistumasta kristillisiin kokouksiin vaimo ei tehnyt hänelle ruokaa eikä pessyt, silittänyt eikä korjannut hänen vaatteitaan. Päiväkausiin vaimo ei puhunut hänelle. Mutta ilmaisemalla sydämestä lähtevää vakaumusta Jehovan palveluksessa ja rukoilemalla häneltä apua veli pystyi kestämään kaiken. Kuinka kauan? Noin 20 vuotta – minkä jälkeen vaimon sydämentila alkoi vähitellen muuttua. Lopulta mies saattoi todella iloita, koska vaimo otti vastaan toivon Jumalan valtakunnasta.

Herätkää! 11/2012 kirjoitti:Olen todella kiitollinen siitä, ettei Jehova luovuta kaltaisteni ihmisten suhteen! Olen myös erittäin kiitollinen Shirleylle ja lapsille, sillä hekään eivät koskaan menettäneet toivoaan. Tosi kristittynä Shirley noudatti uskollisesti 1. Pietarin kirjeen 3:1:n kehotusta: ”Vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä.” Hänen uskollisuutensa, kärsivällisyytensä ja hyvä käytöksensä kaikkina hulluina vuosinani myötävaikuttivat siihen, että tulin viimein järkiini.

Kasteeni jälkeen olen usein vaimoni esimerkin avulla rohkaissut niitä, joilla on ei-uskova puoliso, ja sanonut, ettei kannata luovuttaa. Sanon heille, että kun aika on kypsä, Jehova voi Sanansa Raamatun voiman ja heidän hyvän käytöksensä välityksellä auttaa puolisoa muuttumaan – vaikka se aluksi näyttäisi epätodennäköiseltä.

Valtakunnan Palveluksemme 11/2010 kirjoitti: Voitko auttaa ei-uskovaa puolisoa?

1 Onko joillakin seurakuntanne julistajilla ei-uskova puoliso? He epäilemättä toivovat, että tämä liittyisi heidän rinnalleen tosi palvontaan. He eivät kuitenkaan ole ainoita. Koko seurakunta tuntee samoin kuin Jumala, joka haluaa, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:4). Miten voimme auttaa seurakuntamme julistajien ei-uskovia puolisoita?

2 Meidän tulisi ensinnäkin yrittää nähdä asiat ei-uskovan kannalta. Monet heistä rakastavat perhettään ja yrittävät olla hyviä puolisoita ja vanhempia. Heillä saattaa olla vilpittömiä uskonnollisia näkemyksiä, jotka poikkeavat omistamme. Ehkäpä he tietävät Jehovan todistajista lähinnä vain sen, mitä ennakkoluuloinen tai väärää tietoa saanut tuttavapiiri on kertonut. Joitakin harmittaa se, että puoliso käyttää palvontaan aikaa, joka ennen kului perheen parissa. Ymmärtäväisyys voi auttaa meitä kohtelemaan ei-uskovaa huomaavaisesti ja kunnioittavasti ja estää meitä olemasta turhan jännittyneitä hänen seurassaan (Sananl. 16:20–23).

3 Henkilökohtainen kiinnostus. Ei-uskovan puolison voittamiseksi totuuden puolelle on ehkä parasta, ainakin aluksi, keskittyä raamatullisten keskustelujen sijasta siihen, miten toimimme (1. Piet. 3:1, 2). On tärkeää ilmaista henkilökohtaista kiinnostusta. Seurakunnan sisaret voivat osoittaa kiinnostusta ei-uskovaa vaimoa ja veljet ei-uskovaa miestä kohtaan. Miten?

4 Jollet vielä ole tavannut ei-uskovaa puolisoa, voisit ehkä järjestää tapaamisen keskusteltuasi hänen kristityn puolisonsa kanssa. Älä pety, vaikka ei-uskova suhtautuisikin alkuun penseästi. Ystävällisyytemme ja henkilökohtainen kiinnostuksemme voivat saada hänet suhtautumaan todistajiin myönteisemmin (Room. 12:20). Jotkut kypsät kristityt ovat kutsuneet ei-uskovan perheineen aterialle, jotta he voisivat tutustua häneen paremmin ja hälventää hänellä mahdollisesti olevia ennakkoluuloja. He ovat jutelleet häntä kiinnostavista asioista johtamatta keskustelua väkisin hengellisiin aiheisiin. Myöhemmin, kun ei-uskova tuntee olonsa mukavammaksi, voi olla mahdollista puhua myös raamatullisista asioista. Hän saattaa ottaa vastaan kutsun tulla kokouksiin katsomaan, mitä hänen puolisonsa oppii, varsinkin jos hän tuntee jo joitakin seurakuntalaisia. Vaikka hän ei olisikaan valmis tutkimaan totuutta lähemmin, on varmasti paikallaan kiittää häntä siitä, että hän tukee uskovaa puolisoaan.

5 Erityisesti vanhinten tulisi auttaa ei-uskovia puolisoita ja tarttua valppaasti todistamistilaisuuksiin. Sellainenkin, joka ei ole ilmaissut haluavansa keskustella Raamatusta, voi kuunnella raamatullista rohkaisua ollessaan sairaalassa tai kohdatessaan vakavia terveysongelmia. Jos jakautuneessa huonekunnassa sattuu jokin kriisi, esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, vanhimmat voivat pyytää ei-uskovan mukaan keskusteluun, kun he lohduttavat perhettä.

6 Kuvittele, millaista iloa kristitty tuntee, jos hänen puolisonsa tulee totuuteen! Se ilahduttaa suuresti myös Jehovaa, enkeleitä ja seurakuntalaisia (Luuk. 15:7, 10). Jos ei-uskova ei kuitenkaan aluksi ilmaise vastakaikua, voimme kaikesta huolimatta iloita siitä, että hellittämättömät ponnistelumme miellyttävät Jehovaa, joka ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Piet. 3:9).

Valtakunnan Palveluksemme 1/2004 kirjoitti:Miten voimme auttaa ei-uskovia puolisoita?

1 Monilla Jehovan palvelijoilla on ei-uskova puoliso, joka saattaa olla ystävällinen todistajia kohtaan ja suhtautua myönteisesti seurakuntaan, mutta jokin pidättelee häntä itseään tulemasta Jumalan palvelijaksi. Eräs ei-uskova aviomies myönsi: ”Ajatus siitä, että pitäisi lähteä kulkemaan ovelta ovelle, oli minulle suuri este.” Toisilla saattaa olla epäraamatullisia tapoja, jotka heidän olisi voitettava, tai heistä saattaa tuntua, etteivät he koskaan pystyisi pitämään kiinni siitä kiireisestä teokraattisesta aikataulusta, jota heidän puolisonsa noudattaa. Miten voimme auttaa tällaisia ihmisiä?

2 Ole henkilökohtaisesti kiinnostunut heistä. Se, että olemme henkilökohtaisesti kiinnostuneita toisista ja panemme merkille heidän huolenaiheensa, saattaa saada heidät osoittamaan vastakaikua Raamatun totuudelle (Fil. 2:4). Sellaiset, joilla ei aiemmin ollut samaa uskoa puolisonsa kanssa, kiittelevät usein sitä, että todistajat osoittivat rakkaudellista kiinnostusta heitä kohtaan. ”José, joka on seurakunnan vanhin, osoitti erityistä kiinnostusta minua kohtaan”, selitti edellä mainittu aviomies. ”Luulenpa, että juuri hänen kannustuksestaan aloin lopulta tutkia vakavasti.” Muuan toinen aviomies muistelee, että heidän luonaan vierailleet veljet pyrkivät keskustelemaan hänen kiinnostuksenkohteistaan. ”Aloin nähdä – – [vaimoni] uskon aivan eri näkökulmasta”, hän kertoi. ”Hänen ystävänsä olivat fiksuja ihmisiä, jotka osasivat puhua monenlaisista asioista.” (1. Kor. 9:20–23.)

3 Anna käytännön apua. Ei-uskovaan puolisoon saattaa tehdä vaikutuksen myös se ystävällinen apu, jota hänelle annetaan (Sananl. 3:27; Gal. 6:10). Kun erään sisaren aviomiehen auto hajosi, muuan nuori todistaja tuli apuun. ”Se teki minuun todella suuren vaikutuksen”, mies sanoo. Muuan veli oli koko päivän auttamassa erään sisaren ei-uskovaa puolisoa, kun tämä rakensi aitaa tonttinsa ympärille. Kun he työn lomassa juttelivat keskenään, he ystävystyivät. Pari viikkoa myöhemmin mies tuli veljen luo ja sanoi: ”Minun on aika tehdä muutoksia elämässäni. Ryhtyisitkö tutkimaan kanssani Raamattua?” Mies edistyi nopeasti ja on nyt kastettu veli.

4 Kun jatkuvasti etsimme arvollisia alueeltamme, pyrkikäämme auttamaan myös veljiemme ja sisartemme ei-uskovia puolisoita oppimaan totuus (1. Tim. 2:1–4).

Kaaleppi68 kirjoitti:Hei vaan Hei! Vaimoni on pyrkimässä takaisin seurakuntaan ja en tiedä mitä mieltä olen asiasta. Voiko avioliitto toimia jos vain toinen on JT? Olemme keski-ikäinen pariskunta joten yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, eli siinä ei ole ongelmaa.

Yleisesti mietin asiaa, mitä se tuo tullessaan meidän elämään. Itsestäni ei saa uskovaista tekemälläkään.

Voiko avioliitto toimia jos vain toinen on JT?