Kirjoittaja Shamaani » 12.04.2016 12:17
Tee OP minkä itse koet oikeaksi. Itselle ei kannata valehdella. Minä tein sitä ihan tarpeeksi jo "koska Jehovasta tuntuu pahalta" plus muiden todistajien vertaispaineesta vaikka jo vuosia tuntui että haluan ulos. Ymmärrän tosin jos on parhaastaa kaverista kyse ja on läheinen niin ei ole kiva tyhjän päälle tippua, mutta sanon silti että ihmisiä elämässä tulee ja menee. Itsellä on "paras kaveri" vaihtunut useaan otteeseen ja nykyään ajattelen että omassa elämässä on kuitenkin kyse itsestä, ei muista. Enkä tarkoita tällä sitä että tulee olla paska ihminen vaan sitä että on yksinkertaisesti itselleen rehellinen.
Jos sinusta tuntuu että se lopullinen eroaminen on se ratkaisu niin kehotan tekemään sen. Katsoo sitten mitä tulee, voihan olla että kaveri onkin ihan positiivinen sen suhteen ja ehkä kyselee että miksi teit näin (tässä tilanteessa ei tarvitse enää nöyristellä vaan voi sitten sanoa mitä oikeasti ajattelee - ehkä se pistää muut miettimään myös). Itse tosin tunnet paremmin joten osaat tehdä järkevän ratkaisun...
Jos haluat niin voithan kirjoittaa sen erokirjeen, mutta ei sitä pakko ole postittaa. Itsellä auttoi tuo. Tuolla se on edelleen jossain ja tuskin tuota versiota tulen koskaan viemään, on sen verta sekava mutta joka tapauksessa sain purkaa asioita. "Oikein" tai "väärin" ei tässä tilanteessa ole. Jos kaverisi taasen menee sisälle takaisin niin antaisin mennä. Kuten sanoin, kaikilla oma elämä. Itse autoin omaa kaveriani sisällä kun hän tunsi huonommuuden tunnetta, vaikka en enää ees uskonut koko soopaan ja ollut käynyt kokouksissa aikoihin. Myöhemmin hän sanoi että hän uskaltaa nykyään paremmin.
Joka tapauksessa, todistajuudesta ei ulos pääse siististi. Se vaikuttaa aina jotenkin, enemmän tai vähemmän. Kannattaa miettiä rauhassa mitä itse haluaa tehdä. Voimia!
Tee OP minkä itse koet oikeaksi. Itselle ei kannata valehdella. Minä tein sitä ihan tarpeeksi jo "koska Jehovasta tuntuu pahalta" plus muiden todistajien vertaispaineesta vaikka jo vuosia tuntui että haluan ulos. Ymmärrän tosin jos on parhaastaa kaverista kyse ja on läheinen niin ei ole kiva tyhjän päälle tippua, mutta sanon silti että ihmisiä elämässä tulee ja menee. Itsellä on "paras kaveri" vaihtunut useaan otteeseen ja nykyään ajattelen että omassa elämässä on kuitenkin kyse itsestä, ei muista. Enkä tarkoita tällä sitä että tulee olla paska ihminen vaan sitä että on yksinkertaisesti itselleen rehellinen.
Jos sinusta tuntuu että se lopullinen eroaminen on se ratkaisu niin kehotan tekemään sen. Katsoo sitten mitä tulee, voihan olla että kaveri onkin ihan positiivinen sen suhteen ja ehkä kyselee että miksi teit näin (tässä tilanteessa ei tarvitse enää nöyristellä vaan voi sitten sanoa mitä oikeasti ajattelee - ehkä se pistää muut miettimään myös). Itse tosin tunnet paremmin joten osaat tehdä järkevän ratkaisun...
Jos haluat niin voithan kirjoittaa sen erokirjeen, mutta ei sitä pakko ole postittaa. Itsellä auttoi tuo. Tuolla se on edelleen jossain ja tuskin tuota versiota tulen koskaan viemään, on sen verta sekava mutta joka tapauksessa sain purkaa asioita. "Oikein" tai "väärin" ei tässä tilanteessa ole. Jos kaverisi taasen menee sisälle takaisin niin antaisin mennä. Kuten sanoin, kaikilla oma elämä. Itse autoin omaa kaveriani sisällä kun hän tunsi huonommuuden tunnetta, vaikka en enää ees uskonut koko soopaan ja ollut käynyt kokouksissa aikoihin. Myöhemmin hän sanoi että hän uskaltaa nykyään paremmin.
Joka tapauksessa, todistajuudesta ei ulos pääse siististi. Se vaikuttaa aina jotenkin, enemmän tai vähemmän. Kannattaa miettiä rauhassa mitä itse haluaa tehdä. Voimia!