Kirjoittaja Pro et contra » 17.05.2016 13:06
Seurakunnan tarpeisiin;
============================================================================================
Kysymyksiä vastauksineen.
Järjestystä seurakuntien taloudellisissa asioissa
Kysymys: Seurakunnallamme näyttää ole-
van muutamia taloudellisia vaikeuksia.
Muutamien mielestä ei sais koskaan puhua
rahoista, koska se kuolettaa hengelli-
syyden ja koska se sentähden olisi Baabelin
toiminnan tapaista. Kuinka näitä asioita on käsi-
teltävä että kaikki ryhmään kuuluvat saisivat
tarpeellisen tiedon siitä, kuinka paljon heidän
on käytettävä säästetyistä rahoistaan seurakunnan
hyväksi ja kuinka paljon toisiin tarkoituksiin?
Vastaus: Jokaisen ryhmän täytyy tuntea jonkun
verran mahdollisuuksiaan ja edesvastuutaan. Jos
taloudelliset asiat ovat huonolla kannalla, niin on se
tehtävä tunnetuksi, jotta voitaisiin ryhtyä paranta-
maan tilannetta... Kassanhoitajan on tehtävä
tili ryhmälle vähintään kolmen kuukauden kuluttua
... Siinä tapauk-
sesa etteivät ryhmän jäsenet kykyne suorittamaan
menoja , on tehtävä jotain että saataisiin menot
suhtautumaan oikealla tavalla avustuksiin. Pikem-
minkin on baabelilaista että antaa asiain mennä
noin vaan, ilman järjestystä... Asian jär-
jestämiskeinona ei koskaan tulisi käyttää raha-
avustuksen vaatimista tai pyytämistä, vaan ainoas-
taan asianlaidan selvää ja yksinkertaista esittä-
mistä. Jos ryhmän raha-asiat alituisesti osoittautu-
vat olevan huonolla kannalla ja jos on syytä uskoa
sen johtuvan siitä, että useimmat ryhmän jäsenistä
ovat tietämättömät todellisesta tilanteesta, niin ei
voitane pitää sopimattomana sitä tapaa, jota Seura
jo kauan on käyttänyt, nimittäin että antaa jokai-
selle tilaisuuden edeltäkäsin ilmaista halukkaisuu-
tensa avustuksen antamiseen kykynsä mukaisesti,
taloudellisen tilan parantamiseksi. Lippuja voidaan
jakaa ystäville tai voidaan niitä asettaa sellaiseen
paikkaan, josta ystävät saattavat ottaa niitä, kun
tulevat, ja yksityiset voivat sitten kirjoittaa lippuun
sen määrän, minkä luulevat voivansa antaa ryhmän
menoja varten viikoittain tai kuukausittain, mainit-
sematta nimeään. Kun sitten liput ovat kootut ja
lasketut yhteen, on ryhmällä niin sanoaksemme
jonkunlainen pohja, jolle se rakentaa ja saattaa jär-
jestää asiansa sen mukaisesti. Sellaiset liput eivät
ole mitään lupauslippuja, vaan kunkin "hyvien toi-
veiden ilmaisuja". Seurakunnan raha-asiain epäsel-
vinä ja epämääräisinä pitäminen on yhtä paheksut-
tavaa kuin jos se koskee henkilökohtaisia asioita.
Seurakunnan tarpeisiin;
============================================================================================
Kysymyksiä vastauksineen.
Järjestystä seurakuntien taloudellisissa asioissa
Kysymys: Seurakunnallamme näyttää ole-
van muutamia taloudellisia vaikeuksia.
Muutamien mielestä ei sais koskaan puhua
rahoista, koska se kuolettaa hengelli-
syyden ja koska se sentähden olisi Baabelin
toiminnan tapaista. Kuinka näitä asioita on käsi-
teltävä että kaikki ryhmään kuuluvat saisivat
tarpeellisen tiedon siitä, kuinka paljon heidän
on käytettävä säästetyistä rahoistaan seurakunnan
hyväksi ja kuinka paljon toisiin tarkoituksiin?
[i]Vastaus[/i]: Jokaisen ryhmän täytyy tuntea jonkun
verran mahdollisuuksiaan ja edesvastuutaan. Jos
taloudelliset asiat ovat huonolla kannalla, niin on se
tehtävä tunnetuksi, jotta voitaisiin ryhtyä paranta-
maan tilannetta... Kassanhoitajan on tehtävä
tili ryhmälle vähintään kolmen kuukauden kuluttua
... Siinä tapauk-
sesa etteivät ryhmän jäsenet kykyne suorittamaan
menoja , on tehtävä jotain että saataisiin menot
suhtautumaan oikealla tavalla avustuksiin. Pikem-
minkin on baabelilaista että antaa asiain mennä
noin vaan, ilman järjestystä... Asian jär-
jestämiskeinona ei koskaan tulisi käyttää raha-
avustuksen vaatimista tai pyytämistä, vaan ainoas-
taan asianlaidan selvää ja yksinkertaista esittä-
mistä. Jos ryhmän raha-asiat [i]alituisesti[/i] osoittautu-
vat olevan huonolla kannalla ja jos on syytä uskoa
sen johtuvan siitä, että useimmat ryhmän jäsenistä
ovat tietämättömät todellisesta tilanteesta, niin ei
voitane pitää sopimattomana sitä tapaa, jota Seura
jo kauan on käyttänyt, nimittäin että antaa jokai-
selle tilaisuuden edeltäkäsin ilmaista halukkaisuu-
tensa avustuksen antamiseen kykynsä mukaisesti,
taloudellisen tilan parantamiseksi. Lippuja voidaan
jakaa ystäville tai voidaan niitä asettaa sellaiseen
paikkaan, josta ystävät saattavat ottaa niitä, kun
tulevat, ja yksityiset voivat sitten kirjoittaa lippuun
sen määrän, minkä luulevat voivansa antaa ryhmän
menoja varten viikoittain tai kuukausittain, mainit-
sematta nimeään. Kun sitten liput ovat kootut ja
lasketut yhteen, on ryhmällä niin sanoaksemme
jonkunlainen pohja, jolle se rakentaa ja saattaa jär-
jestää asiansa sen mukaisesti. Sellaiset liput eivät
ole mitään lupauslippuja, vaan kunkin "hyvien toi-
veiden ilmaisuja". Seurakunnan raha-asiain epäsel-
vinä ja epämääräisinä pitäminen on yhtä paheksut-
tavaa kuin jos se koskee henkilökohtaisia asioita.