Veljesseura.org

Tony kirjoitti:

Pro et contra kirjoitti:Ongelma on ollut ettei oikeuskomitean käsittelemiä todennettuja ja rangaistujakaan hyväksikäyttöjä ole aiemmin ilmoitettu viranomaisille "maineen" eli julkisuuskuvan varjelemiseksi. Ilmeisesti uusi ohjeistus kehottaa nyt kehottaa ilmoittamiseen...

Siis joku järjestön uusi ohjeistus?

Pro et contra kirjoitti:Ongelma on ollut ettei oikeuskomitean käsittelemiä todennettuja ja rangaistujakaan hyväksikäyttöjä ole aiemmin ilmoitettu viranomaisille "maineen" eli julkisuuskuvan varjelemiseksi. Ilmeisesti uusi ohjeistus kehottaa nyt kehottaa ilmoittamiseen...

SonOfJesus kirjoitti:

Pro et contra kirjoitti: Täytyy kuitenkin muistaa että he ovat noudataneet annettua ohjeistusta ja siksi ajatus yksittäisten vanhinten ottamisesta tähtäimeen kuulostaa siltä kuin näistä tehtäisiin syntipukki.

Ymmärränkö siis oikein ajattelusi, että "ohjeiden noudattaminen" poistaa yleisinhimillisen vastuun. Siis rikoksista kuten natsitkin vetosivat.

Pro et contra kirjoitti: Täytyy kuitenkin muistaa että he ovat noudataneet annettua ohjeistusta ja siksi ajatus yksittäisten vanhinten ottamisesta tähtäimeen kuulostaa siltä kuin näistä tehtäisiin syntipukki.

siksi ajatus yksittäisten vanhinten ottamisesta tähtäimeen kuulostaa siltä kuin näistä tehtäisiin syntipukki

Tony kirjoitti: Mikään salassapitovelvollisuus ei koske lasten hyväksikäyttötapauksia. Lasten hyväksikäyttötapauksissa kuvioon astuu ilmoitusvelvollisuus.

Pro et contra kirjoitti: Noinkohan?
Vartiotorniseura ei tunnusta rippioppia ja siihen oleellisesti kuuluvaa synninpäästöä joten vanhinon käyttänyt rippi-sanaa huolimattomasti.

Vanhinta koskee siis normaali salassapitovelvollisuus joka ei velvoita juridisesti ja vanhinten etiikkaa ja moraalisia pääätöksiä suhteessa seurakuntalaisiin ja heidän rikkomuksiin määrittää pääasiassa ns "vanhinten kirja" ".

5 luku
Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen

25 § (12.2.2010/88)
Ilmoitusvelvollisuus

--

9) seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan;

--

palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat henkilöt sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
(30.12.2014/1302)

Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu:

1) rikoslain (39/1889) 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko; tai

2) sellainen rikoslain 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
(30.12.2014/1302)

Sen estämättä, mitä 1 ja 3 momentissa säädetään, on voimassa, mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään. (20.5.2011/542)

Rippisalaisuus ja lastensuojelulaki

Rippisalaisuutta ja lastensuojelulain mukaista ilmoitusvelvollisuutta on pohdittu viimeksi vuonna 2010, kun mediassa käytiin laajaa keskustelua rippisalaisuuden ja lastensuojelulaissa säädetyn ilmoittamisvelvollisuudenvälisestä suhteesta.

Evankelis-luterilaisessa kirkossa oli aiemmin korostettu rippisalaisuuden ehdottomuutta, jolloin ilmoitusvelvollisuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Piispainkokouksen 2011 antamalla menettelytapaohjeella ripin ehdoton luottamuksellisuus on säilytetty, mutta samalla on selkeytetty lastensuojelullisia toimia. Lapsen etu ja lastensuojelun tarve otetaan aina huomioon. Kirkkolaissa lähtökohtana on, että asia selvitetään ja hoidetaan kuntoon, mutta keinot vaihtelevat tilanteesta riippuen. Näin on toimittava myös silloin, kun tietoon tulleet asiat ovat vaitiolovelvollisuuteen kuuluvia.

Rippisalaisuutta koskevan säännöksen mukaan papin tulee kehottaa ripittäytyjää itseään toimimaan, mikäli ripissä tai sielunhoidossa tulee ilmi esimerkiksi lapsen hyväksikäyttöä. Samalla pappi voi hyvinkin konkreettisin neuvoin auttaa ripittäytyjää toimimaan oikein. Tällaista puuttumista voivat edellyttää muutkin tilanteet kuin hankkeilla olevista törkeistä rikoksista ilmoittaminen, jolloin pappia velvoittaa erityinen ilmoitusvelvollisuus. Asiaa arvioidaan aina lapsen edun ja lasten suojelun näkökulmasta. Rikoksen hankkeillaoloa koskevan edellytyksen osalta ilmoitusvelvollisuuden voidaan katsoa ulottuvan tapauksiin, joissa estetään rikollisen toiminnan jatkuminen. Lapsiin kohdistuvat hyväksikäyttötapaukset ovat usein tällaisia rikoksia.

Vieraas kirjoitti:Muistaakseni rippisalaisuus-termi on lipsahtanut joskus korkeammaltakin taholta kuin yksittäiseltä vanhimmalta. Varma en voi olla, koska en löydä tähän hätään linkkiä.

But Newcastle Crown Court heard he had secretly confessed to the abuse to the elders.

The court heard that at a special meeting, aimed at “keeping the congregation clean”, Leighton admitted sexual abuse and made excuses for his behaviour.

When detectives asked elders Simon Preyser, Harry Logan and David Scott to make statements about the confession, all three refused and said what they had heard was confidential.

...

Their barrister Richard Daniels said the men had a “duty to God” not to breach confidence.

He said: “Privileged communication between members of the congregation and ministers is an absolute right and duty and there is no power in law to breach such a confidence.”

Vieras kirjoitti:Kysyin oman srk vanhimmalta tuota Australian pedofiilijuttua, ja hän sanoi että veljiä koskee rippisalaisuus, eli eivät olisi velvollisia viemään poliisin tietoon..

Eikö Jeesus valtuuttanut apostolinsa antamaan syntejä anteeksi?

Joh. 20:21–23, KR-38: ”’Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’ Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.’”

Miten apostolit ymmärsivät ja sovelsivat tämän? Raamatussa ei kerrota ainoastakaan tapauksesta, jossa apostoli olisi kuunnellut yksityistä synnintunnustusta ja sitten antanut synninpäästön. Mutta ne vaatimukset, joiden perusteella Jumala antaa anteeksi, esitetään Raamatussa. Apostolit saattoivat pyhän hengen johdolla ymmärtää, täyttivätkö ihmiset nuo vaatimukset, ja saattoivat sen perusteella julistaa, että Jumala joko oli tai ei ollut antanut heille anteeksi. Ks. esimerkkejä Apt. 5:1–11:stä, myös 1. Kor. 5:1–5:stä ja 2. Kor. 2:6–8:sta .

...veljiä koskee rippisalaisuus.