Kirjoittaja Jalo Sukuinen » 18.02.2016 18:44
En tiedä onko vaihtoehto B:ssä mitään järkeä. Juttelin äsken puhelimessa äidin kanssa ja ihan mukavaahan se oli jutustella. Huomasin kuitenkin meidän ajatelumaailman eron. Aktiivisen todistajan ajatusmaailma pyörii niin paljon "totuuden" ympärillä, että hän ei kykene, eikä halua kuulla mitään, mikä pistäisi hänet epäilemään. Ihan sattumalta tuli puhetta voidelluista ja heitin siinä ajatuksen et mitenhän toi voidelluksi tuleminen oikein menee, kun Gerrit Löschkin tunsi olevansa voideltu jo ennen kastettaan. Hän ei nähnyt tässä mitään epäilyttävää vaan vastasi:"Ehkä Jehova on jo siinä vaiheessa nähnyt hänet niin hyväksi." En kommentoinut siihen enää mitään. Mutta osoittaa vaan sen, että jos aktiivinen todistaja joutuu epäilemään jotain, hän korjaa ajatteluaan tai sivuttaa ristiriitaisuudet kokonaan, jottei hänen ajatusmaailmansa järkkyisi. Jo epäileminen ajatuksen tasolla olisi uskottomuutta Jehovalle. Yleensä tälläisiä ajatuksenkorjauksia ovat "vain Jehova tietää", tai "vain Jehova näkee sydämen." Jos heittäisin ajatuksen että olen ruvennut epäilemään Russellin laskelmia, niin vastaus olisi todenäköisesti sen suuntainen, että "Jehova korjasi orjaluokan näkemyksen ja nyt me tiedämme paremmin". Itselläni vaati useiden kuukausien lähes toimettomuuden, ennen kuin pääsin tästä "Jehova yksin tietää" ajattelusta. Heränneenä sitä ajattelee että järkipuhe varmasti uppoaisi todistajaan, mutta se vaan ei uppoa. Se vaatii useiden kuukausien vieroitushoidon totuuden saastuneista vesilähteistä ts. kokouksista, kenttäpalveluksesta ja henkilökohtaisesta tutkimisesta.
Tuli sellainenkin mieleen, et ehkä mun ei sittenkään kannattais kiirehtiä järjestöstä ulos. Ehkä olis parempi et perhe tottuu siihen ajatukseen, etten ole enää aktiivinen. Niin kauan kuin pidän suuni kiinni näistä luopioajatuksista, voin pysyä järjetössä. Mutta jos kerrankin menen suuni avamaan, niin ei ole mitään takaita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
En tiedä onko vaihtoehto B:ssä mitään järkeä. Juttelin äsken puhelimessa äidin kanssa ja ihan mukavaahan se oli jutustella. Huomasin kuitenkin meidän ajatelumaailman eron. Aktiivisen todistajan ajatusmaailma pyörii niin paljon "totuuden" ympärillä, että hän ei kykene, eikä halua kuulla mitään, mikä pistäisi hänet epäilemään. Ihan sattumalta tuli puhetta voidelluista ja heitin siinä ajatuksen et mitenhän toi voidelluksi tuleminen oikein menee, kun Gerrit Löschkin tunsi olevansa voideltu jo ennen kastettaan. Hän ei nähnyt tässä mitään epäilyttävää vaan vastasi:"Ehkä Jehova on jo siinä vaiheessa nähnyt hänet niin hyväksi." En kommentoinut siihen enää mitään. Mutta osoittaa vaan sen, että jos aktiivinen todistaja joutuu epäilemään jotain, hän korjaa ajatteluaan tai sivuttaa ristiriitaisuudet kokonaan, jottei hänen ajatusmaailmansa järkkyisi. Jo epäileminen ajatuksen tasolla olisi uskottomuutta Jehovalle. Yleensä tälläisiä ajatuksenkorjauksia ovat "vain Jehova tietää", tai "vain Jehova näkee sydämen." Jos heittäisin ajatuksen että olen ruvennut epäilemään Russellin laskelmia, niin vastaus olisi todenäköisesti sen suuntainen, että "Jehova korjasi orjaluokan näkemyksen ja nyt me tiedämme paremmin". Itselläni vaati useiden kuukausien lähes toimettomuuden, ennen kuin pääsin tästä "Jehova yksin tietää" ajattelusta. Heränneenä sitä ajattelee että järkipuhe varmasti uppoaisi todistajaan, mutta se vaan ei uppoa. Se vaatii useiden kuukausien vieroitushoidon totuuden saastuneista vesilähteistä ts. kokouksista, kenttäpalveluksesta ja henkilökohtaisesta tutkimisesta.
Tuli sellainenkin mieleen, et ehkä mun ei sittenkään kannattais kiirehtiä järjestöstä ulos. Ehkä olis parempi et perhe tottuu siihen ajatukseen, etten ole enää aktiivinen. Niin kauan kuin pidän suuni kiinni näistä luopioajatuksista, voin pysyä järjetössä. Mutta jos kerrankin menen suuni avamaan, niin ei ole mitään takaita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.