Kirjoittaja Vieraas » 19.07.2016 12:08
mirjam123 kirjoitti:Niin, jotenkin olen päätynyt ajattelemaan että miksi kenenkään pitäisi katkeroitua järjestön/uskonnon/ideologian jätettyään. Että uhraa koko elämänsä vastalauseisiin ja katkeruuteen.. Mielenkiintoista on kyllä ollut seurata. Syylliset omaan elämäntilanteeseen ovat aina ulkopuolella, niinkö, entä jos alkaisi ottaa vastuuta valinnoistaan nyt. Mutta eipä kuulu tämän otsikon alle. Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen. Toki oma tiensä kaikilla. Kun jokin on huuhaata, miksi viettää koko elämänsä sen asian kanssa painiskellessa? Mitä nyt on/olisi tilalla jos tämän hylkäisi? Kun se niin monilla kuitenkin kattaa koko elämän edelleen? En arvostele, mietin vastauksia.
Olen seurannut entisten Jehovan todistajien nettikeskusteluja vuosia, enkä oikein tunnista sellaista ajatusta, että syylliset omaan elämäntilanteeseen olisivat exien mielestä “aina ulkopuolella”.
En omalta kohdaltani myöskään koe, että kyse olisi niinkään paljon katkeruudesta, vaan menneisyytensä käymisestä läpi. Jos yli 20 vuotta elämästä on mennyt täydellisessä mielenhallinnassa, toisen mokoman voi hyvin käyttää asian selvittämiseen. (Jos haluaa, pakkohan ei ole.) Jos siinä sivussa voi vähän auttaa muita höynäytettyjä, hyvä niin. Varmasti takaraivossa on myös pientä kostonhalua järjestön johtoa kohtaan, vaikka sitä ei itselleen myöntäisi.
Vanha kaverini, entinen nuori vanhin löysi totuuden Totuudesta™, erosi JT-vaimosta ja lähti rennosti uuteen elämään. Nimenomaan “unohti” nämä asiat. Tilalle tulivat uusi paikkakunta, uusi työ, uudet kaverit, uudet harrastukset. Hän tosiaan jätti JT-asiat täydellisesti taakseen. Paha olo ja terapia tulivat kuvioihin vasta pari vuotta myöhemmin. Jotenkin häpeillen tämän sitten kertoi. Ei ihminen nappia painamalla näin isoja asioita yleensä pysty “jättämään sikseen”.
Ja tietysti pitää ottaa vastuu valinnoistaan, en näe että se sulkisi mitenkään pois menneisyytensä käsittelemistä. Mitä painiskeluun tulee, omaa eroamistani seuranneen raskaan vaiheen jälkeen tämä on ollut ihan mielekästä puuhaa. Vuosienkin jälkeen Watchtowerin omituisesta maailmasta löytyy kiinnostuksen kohteita ja uusia oivalluksia.
Tuskin täälläkään moni märehtii Jehovan todistaja -asioita 24/7. Ainakaan sitten kun on selkeästi saanut irtauduttua lahkosta. Lapsuudessa teokraattiseen puuhasteluun meni liki seitsemän tuntia viikossa, tässä vapaaehtoisessa ex-touhussa selviää paljon vähemmällä. Aion painiskella harrastuksena loppuelämäni näiden asioiden kanssa.
[quote="mirjam123"]Niin, jotenkin olen päätynyt ajattelemaan että miksi kenenkään pitäisi katkeroitua järjestön/uskonnon/ideologian jätettyään. Että uhraa koko elämänsä vastalauseisiin ja katkeruuteen.. Mielenkiintoista on kyllä ollut seurata. Syylliset omaan elämäntilanteeseen ovat aina ulkopuolella, niinkö, entä jos alkaisi ottaa vastuuta valinnoistaan nyt. Mutta eipä kuulu tämän otsikon alle. Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen. Toki oma tiensä kaikilla. Kun jokin on huuhaata, miksi viettää koko elämänsä sen asian kanssa painiskellessa? Mitä nyt on/olisi tilalla jos tämän hylkäisi? Kun se niin monilla kuitenkin kattaa koko elämän edelleen? En arvostele, mietin vastauksia.[/quote]
Olen seurannut entisten Jehovan todistajien nettikeskusteluja vuosia, enkä oikein tunnista sellaista ajatusta, että syylliset omaan elämäntilanteeseen olisivat exien mielestä “aina ulkopuolella”.
En omalta kohdaltani myöskään koe, että kyse olisi niinkään paljon katkeruudesta, vaan menneisyytensä käymisestä läpi. Jos yli 20 vuotta elämästä on mennyt täydellisessä mielenhallinnassa, toisen mokoman voi hyvin käyttää asian selvittämiseen. (Jos haluaa, pakkohan ei ole.) Jos siinä sivussa voi vähän auttaa muita höynäytettyjä, hyvä niin. Varmasti takaraivossa on myös pientä kostonhalua järjestön johtoa kohtaan, vaikka sitä ei itselleen myöntäisi.
Vanha kaverini, entinen nuori vanhin löysi totuuden Totuudesta™, erosi JT-vaimosta ja lähti rennosti uuteen elämään. Nimenomaan “unohti” nämä asiat. Tilalle tulivat uusi paikkakunta, uusi työ, uudet kaverit, uudet harrastukset. Hän tosiaan jätti JT-asiat täydellisesti taakseen. Paha olo ja terapia tulivat kuvioihin vasta pari vuotta myöhemmin. Jotenkin häpeillen tämän sitten kertoi. Ei ihminen nappia painamalla näin isoja asioita yleensä pysty “jättämään sikseen”.
Ja tietysti pitää ottaa vastuu valinnoistaan, en näe että se sulkisi mitenkään pois menneisyytensä käsittelemistä. Mitä painiskeluun tulee, omaa eroamistani seuranneen raskaan vaiheen jälkeen tämä on ollut ihan mielekästä puuhaa. Vuosienkin jälkeen Watchtowerin omituisesta maailmasta löytyy kiinnostuksen kohteita ja uusia oivalluksia.
Tuskin täälläkään moni märehtii Jehovan todistaja -asioita 24/7. Ainakaan sitten kun on selkeästi saanut irtauduttua lahkosta. Lapsuudessa teokraattiseen puuhasteluun meni liki seitsemän tuntia viikossa, tässä vapaaehtoisessa ex-touhussa selviää paljon vähemmällä. Aion painiskella harrastuksena loppuelämäni näiden asioiden kanssa.