Kirjoittaja Ninth » 16.12.2007 19:08
Jokainen teistä kyllä tuntee Jehovan todistajien kiintymyksen vertauskuvia kohtaan. Niitä opetellaan käyttämään teokraattisessa koulussa ja niitä tursuaa konventtien lavoilta, kokousten puheista ja seuran kirjallisuudesta.
Vertauskuvat ovat hyödyllisiä kun pyritään selittämään jotain, mutta olen huomannut että erityisesti uskonnollisissa puheissa niitä viljellään ihan vain assosiaatioiden istuttamisen merkeissä. Aivopesua kätevimmillään!
Löysin mm. nämä vertauskuvat vanhoja muistiinpanovihkoja selatessani:
"Hengelliset teot ovat kuin aarteita, joita keräämme taivaaseen."
"Maailmaa peittää hengellinen pimeys - kuinka arvokasta hengellinen valo siis onkaan!"
"Jehova on kansansa linnoituksen turva."
Seuraava on erittäin mielenkiintoinen. Puheessa käsiteltiin sitä, miten kiinnostuneiden kanssa täytyy edetä:
"Avaisitteko verhon kerralla, reväyttämällä, niin että vuosia pimeydessä ollut ihminen saisi yhtäkkiä täyden auringonvalon ympärilleen? Se saattaisi aiheuttaa lisää sokaistumista. On hyvä avata verho vähä vähältä, siirtää se hiljaa pois. Mm. uusintakäynnit antavat mahdollisuuden tähän."
Tässähän neuvotaan suoraan, että kiinnostuneelle ei saa heti kertoa kaikkia asioita (esimerkkinä epäilemättä karttamiskäytäntö). Epäilyttävä toiminta saadaan kuulostamaan täysin loogiselta, hyväntahtoiselta ja jopa fiksulta tällaisen vertauksen avulla.
Nämä luettelemani vertaukset eivät olleet mitenkään erityisen messeviä. Onko teillä muistissa tai muistiinpanoissa jotain hulvattomia, järjettömiä tai päätäpudistuttavia vertauskuvia?
Omaan päähäni on jäänyt vertauskuva, jonka joku vanhin/Suomen haaratoimiston jäsen täräytti muistaakseni jossain suomi24:n keskustelussa, ja joka meni tähän tyyliin: Luopioiden puheet ovat kuin kaduilla vapaasti kiemurtelevia myrkkyvirtoja. Jaksaa älyttömyydellään naurattaa aina.
Jokainen teistä kyllä tuntee Jehovan todistajien kiintymyksen vertauskuvia kohtaan. Niitä opetellaan käyttämään teokraattisessa koulussa ja niitä tursuaa konventtien lavoilta, kokousten puheista ja seuran kirjallisuudesta.
Vertauskuvat ovat hyödyllisiä kun pyritään selittämään jotain, mutta olen huomannut että erityisesti uskonnollisissa puheissa niitä viljellään ihan vain assosiaatioiden istuttamisen merkeissä. Aivopesua kätevimmillään!
Löysin mm. nämä vertauskuvat vanhoja muistiinpanovihkoja selatessani:
"Hengelliset teot ovat kuin aarteita, joita keräämme taivaaseen."
"Maailmaa peittää hengellinen pimeys - kuinka arvokasta hengellinen valo siis onkaan!"
"Jehova on kansansa linnoituksen turva."
Seuraava on erittäin mielenkiintoinen. Puheessa käsiteltiin sitä, miten kiinnostuneiden kanssa täytyy edetä:[i]
"Avaisitteko verhon kerralla, reväyttämällä, niin että vuosia pimeydessä ollut ihminen saisi yhtäkkiä täyden auringonvalon ympärilleen? Se saattaisi aiheuttaa lisää sokaistumista. On hyvä avata verho vähä vähältä, siirtää se hiljaa pois. Mm. uusintakäynnit antavat mahdollisuuden tähän."[/i]
Tässähän neuvotaan suoraan, että kiinnostuneelle ei saa heti kertoa kaikkia asioita (esimerkkinä epäilemättä karttamiskäytäntö). Epäilyttävä toiminta saadaan kuulostamaan täysin loogiselta, hyväntahtoiselta ja jopa fiksulta tällaisen vertauksen avulla.
Nämä luettelemani vertaukset eivät olleet mitenkään erityisen messeviä. Onko teillä muistissa tai muistiinpanoissa jotain hulvattomia, järjettömiä tai päätäpudistuttavia vertauskuvia?
Omaan päähäni on jäänyt vertauskuva, jonka joku vanhin/Suomen haaratoimiston jäsen täräytti muistaakseni jossain suomi24:n keskustelussa, ja joka meni tähän tyyliin: Luopioiden puheet ovat kuin kaduilla vapaasti kiemurtelevia myrkkyvirtoja. Jaksaa älyttömyydellään naurattaa aina.