jak kirjoitti:Itse käyn vieläkin psykiatri/psykoterapeutilla. Ja kyllä homma aukeni kun sanoin sanan Jehovantodistajat. Oli terapeutille todella tuttu asia ja sen jälkeen lukko myös aukesi, ainakin vähän.
Jep. Terapiassa mielestäni PITÄÄ puhua asioista jotka vaivaavat, koska eihän se terapia voi auttaa jos salaa tärkeimmät asiat tai jopa valehtelee.
Vaikka se asia sitten olisi niinkin hävettävä asia kuin jehovantodistajuus niin kannattaa puhua ja saada apua.
Jehovantodistajuudesta on jo nykyään ollut medioissa aika paljonkin ja kyllä terapeutit tietää jotain ainakin tästä kammottavasta lahkosta.
Mutta se asian ydin on siis se, että miksi mennä terapiaan sit ollenkaan jo salaa tai valehtelee siellä. Terapeutti sitten tulee harhautetuksi ja yrittää auttaa noiden valheiden perusteella, joka ei tietenkään sitten auta potilasta.
Itse olen puhunut itsestäni kaikkein hävettävimmätkin asiat, jopa mennyt niinkin pitkälle että puhuin käsiäni levitellen jehovantodistajien illanvietossa tyhmistä toilailuistani, pilaten illanvieton tunnelman ja saaden soraääniä ja harmistunutta arvostelua osakseni.
Mutta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ja sanoohan raamattukin että "tunnustakaa syntinne toisillenne". Minä tein niin mutta se ei ollutkaan hyvä asia jehovantodistajien keskuudessa. Ei olisi saanut- kaan tunnustaa, vaikka raamattu kehoitti niin tekemään.
Terapioissa saatoin puhua ja saada ymmärrystä osakseni.
That's it, tsemmppiä
[quote="jak"]Itse käyn vieläkin psykiatri/psykoterapeutilla. Ja kyllä homma aukeni kun sanoin sanan Jehovantodistajat. Oli terapeutille todella tuttu asia ja sen jälkeen lukko myös aukesi, ainakin vähän.[/quote]
Jep. Terapiassa mielestäni PITÄÄ puhua asioista jotka vaivaavat, koska eihän se terapia voi auttaa jos salaa tärkeimmät asiat tai jopa valehtelee.
Vaikka se asia sitten olisi niinkin hävettävä asia kuin jehovantodistajuus niin kannattaa puhua ja saada apua.
Jehovantodistajuudesta on jo nykyään ollut medioissa aika paljonkin ja kyllä terapeutit tietää jotain ainakin tästä kammottavasta lahkosta.
Mutta se asian ydin on siis se, että miksi mennä terapiaan sit ollenkaan jo salaa tai valehtelee siellä. Terapeutti sitten tulee harhautetuksi ja yrittää auttaa noiden valheiden perusteella, joka ei tietenkään sitten auta potilasta.
Itse olen puhunut itsestäni kaikkein hävettävimmätkin asiat, jopa mennyt niinkin pitkälle että puhuin käsiäni levitellen jehovantodistajien illanvietossa tyhmistä toilailuistani, pilaten illanvieton tunnelman ja saaden soraääniä ja harmistunutta arvostelua osakseni.
Mutta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ja sanoohan raamattukin että "tunnustakaa syntinne toisillenne". Minä tein niin mutta se ei ollutkaan hyvä asia jehovantodistajien keskuudessa. Ei olisi saanut- kaan tunnustaa, vaikka raamattu kehoitti niin tekemään.
Terapioissa saatoin puhua ja saada ymmärrystä osakseni.
That's it, tsemmppiä ;)