Kirjoittaja Laodikea » 05.06.2023 22:17
Ja niin vain tänään tuli kaksi todistajaa vastaan, paikassa, jossa en olisi odottanut – nimittäin Hämeenkyrön maaseudulla appiukkoni luona. Siellä on käyty kuulemma viimeksi reilut 20 vuotta sitten ja silloin kielletty tulemasta enää ja näin hyvin on pitänyt kielto. Mutta nyt onkin kesän konventin mainostus niin laajamittaista, että sinnekin päädyttiin.
Mitäpä muutakaan todistajat ovat Suomessa, kuin eläkeukkoja. Niin nämäkin. Toinen kertoi menneensä kasteelle jo 55 vuotta sitten ja kertoi kaverinsa olevan häntä 5 vuotta vanhempi.
No, kerroin sitten aikalailla alkuun, että kyllä minun ovellani kävi todistajia, ja siinä kävi sillä tavalla ikävästi, että luopioiduin ennen kuin ehdin alkaa todistajaksi. Sitten kysyin sodomalaisten ylösnousemuksesta, mutta valitettavasti mukanani ei ollut sitä napakkaa listaa, vaikka mitä se nyt olisi vaikuttanutkaan.
Keskustelu eteni siihen, että valo kirkastuu. Tämähän on tuttua. Sitten kysyin Raymond Franzista, toinen tiesi, toinen ei tiennyt kenestä on kyse. Totesin, että hänen kirjoittamansa kirja Omantunnon käännekohta (vai olikos se nyt eri nimellä) on suomennettu ja luettavissa netissä. Tähän tämä vanhempi todistaja kommentoi, että heidän näkemyksensä mukaan, kuten Pietari toteaa Raamatussa, ”Herra kenen luokse me menisimme…”
Minä kun luulin, ettei tuo kohta tarkoita sitä, että omaa uskontoaan ei voisi tutkia kriittisesti. Nuorempi näistä todistajista kommentoi, että tietää yhden käden sormilla laskettavan lukumäärän merkittävissä asemissa olleita todistajia, jotka ovat sitten luopuneet. Heidän elämänsä ei kuitenkaan luopioitumisen jälkeen ole mennyt hyvin. Miten tämä kuulostaa siltä, kuin nyt puhuisi vartiotorni-lehti, eikä todistaja?
Totesin, että ei Raymond Franzilla mennyt eroamisensa jälkeen mitenkään huonosti ja kun todistajat kommentoivat, että mitä sitten tulee tilalle, niin Franzillahan on kirja kait tästäkin, tämä In Search of Christian Freedom, jos oikein muistan.
Nuorempi todistajista kommentoi olleensa vankilassa ja että ”Nykyajan Baabelin orjat” -kirja kiersi silloin siellä. En muistanutkaan tuollaista teosta.
Sitten tuli juttua siitä, että on tämä yksi ainoa järjestö, joka tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta tunnettu yhteisö, jota kriitikot eivät sitten pysty toisintamaan. Tähän en osannut sanoa oikein mitään. Ehkäpä voisi todeta, että löytyy niitä muitakin, varmaan mormonit menisivät samalla perusteella. Niin ja tuli myös ”paras tapa elää”-argumentti.
Kovasti sitten kutsuttiin konventtiin. Ensi kerralla pitää todeta, että voin tulla, kunhan ensin tapaan todistajan, joka on lukenut tuon Raymond Franzin kirjan, ja kertoo, miksi järjestö silti on oikeassa, vaikka otetaan tuon kirjan asiat huomioon. Ehkä joku muu tuoreempi lähde voisi myös olla hyvä?
Sitten todistajista vanhempi totesi, että me ihmiset emme ole täydellisiä, ei edes vartiotorniseurassa ja että tämä käy ilmi seuran kirjallisuudestakin. Totesin, että näin on, ja että siksi tuleekin perehtyä eri tavalla ajattelevien ihmisten ajatuksiin. Tähän todistajat totesivat, että kyllä. Niinpä totesin, että siispä ei muuta kuin lukemaan Raymond Franzin kirja! Tähän tuli sitten jo vähän hymyä vastaukseksi.
Hämmästynyt olen tästä lahkomielialasta, jossa kriittisiä tekstejä ei lueta. Samaa näkemystä oli mormoneillakin, kun heidän kanssaan viitisen vuotta sitten keskustelin. Kyllä minä ainakin olen kiinnostunut sen hengellisen liikkeen, jonka toimintaan osallistun, johdossa tapahtuneista kyseenalaisista toimista, vaikka ei niistä paljastuskirjoja kirjoitetakaan. Niin ja siitä, onko oppi oikea ja kestääkö se miten kritiikkiä.
Sitten tämä vanhempi todistaja aika lailla lopuksi totesi, että kun olen tutustunut Jehovan todistajien historiaan, niin Russellin kuoltua tuli hajaannusta, ja tämä on nyt tämä pääuoma, johon kuulumme. Tästä hajaannuksesta todistaja kuitenkin totesi, että se on ihan ok. Kysyin sitten, että eikö se ole näiden muihin ryhmiin kuuluvien kannalta ongelma, jos Jeesus nyt palaa takaisin? Siihen ei tullut enää vastausta, kun olimme juuri lopettelemassa ja toivottamassa hyvää kesää ja sitä, että tullaanko uudestaan. Ei kyllä tällainen pluralismi toimi todistajiudessa.
Ensi kertaa odotellessa. Viimeksi tänne kirjoitin 2017, kun kadulla vastaan tuli todistaja traktaatin kanssa. Aina tämä on tällaista liukkaiden saippuapalojen käsittelyä.
Ja niin vain tänään tuli kaksi todistajaa vastaan, paikassa, jossa en olisi odottanut – nimittäin Hämeenkyrön maaseudulla appiukkoni luona. Siellä on käyty kuulemma viimeksi reilut 20 vuotta sitten ja silloin kielletty tulemasta enää ja näin hyvin on pitänyt kielto. Mutta nyt onkin kesän konventin mainostus niin laajamittaista, että sinnekin päädyttiin.
Mitäpä muutakaan todistajat ovat Suomessa, kuin eläkeukkoja. Niin nämäkin. Toinen kertoi menneensä kasteelle jo 55 vuotta sitten ja kertoi kaverinsa olevan häntä 5 vuotta vanhempi.
No, kerroin sitten aikalailla alkuun, että kyllä minun ovellani kävi todistajia, ja siinä kävi sillä tavalla ikävästi, että luopioiduin ennen kuin ehdin alkaa todistajaksi. Sitten kysyin sodomalaisten ylösnousemuksesta, mutta valitettavasti mukanani ei ollut sitä napakkaa listaa, vaikka mitä se nyt olisi vaikuttanutkaan.
Keskustelu eteni siihen, että valo kirkastuu. Tämähän on tuttua. Sitten kysyin Raymond Franzista, toinen tiesi, toinen ei tiennyt kenestä on kyse. Totesin, että hänen kirjoittamansa kirja Omantunnon käännekohta (vai olikos se nyt eri nimellä) on suomennettu ja luettavissa netissä. Tähän tämä vanhempi todistaja kommentoi, että heidän näkemyksensä mukaan, kuten Pietari toteaa Raamatussa, ”Herra kenen luokse me menisimme…”
Minä kun luulin, ettei tuo kohta tarkoita sitä, että omaa uskontoaan ei voisi tutkia kriittisesti. Nuorempi näistä todistajista kommentoi, että tietää yhden käden sormilla laskettavan lukumäärän merkittävissä asemissa olleita todistajia, jotka ovat sitten luopuneet. Heidän elämänsä ei kuitenkaan luopioitumisen jälkeen ole mennyt hyvin. Miten tämä kuulostaa siltä, kuin nyt puhuisi vartiotorni-lehti, eikä todistaja?
Totesin, että ei Raymond Franzilla mennyt eroamisensa jälkeen mitenkään huonosti ja kun todistajat kommentoivat, että mitä sitten tulee tilalle, niin Franzillahan on kirja kait tästäkin, tämä In Search of Christian Freedom, jos oikein muistan.
Nuorempi todistajista kommentoi olleensa vankilassa ja että ”Nykyajan Baabelin orjat” -kirja kiersi silloin siellä. En muistanutkaan tuollaista teosta.
Sitten tuli juttua siitä, että on tämä yksi ainoa järjestö, joka tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta tunnettu yhteisö, jota kriitikot eivät sitten pysty toisintamaan. Tähän en osannut sanoa oikein mitään. Ehkäpä voisi todeta, että löytyy niitä muitakin, varmaan mormonit menisivät samalla perusteella. Niin ja tuli myös ”paras tapa elää”-argumentti.
Kovasti sitten kutsuttiin konventtiin. Ensi kerralla pitää todeta, että voin tulla, kunhan ensin tapaan todistajan, joka on lukenut tuon Raymond Franzin kirjan, ja kertoo, miksi järjestö silti on oikeassa, vaikka otetaan tuon kirjan asiat huomioon. Ehkä joku muu tuoreempi lähde voisi myös olla hyvä?
Sitten todistajista vanhempi totesi, että me ihmiset emme ole täydellisiä, ei edes vartiotorniseurassa ja että tämä käy ilmi seuran kirjallisuudestakin. Totesin, että näin on, ja että siksi tuleekin perehtyä eri tavalla ajattelevien ihmisten ajatuksiin. Tähän todistajat totesivat, että kyllä. Niinpä totesin, että siispä ei muuta kuin lukemaan Raymond Franzin kirja! Tähän tuli sitten jo vähän hymyä vastaukseksi.
Hämmästynyt olen tästä lahkomielialasta, jossa kriittisiä tekstejä ei lueta. Samaa näkemystä oli mormoneillakin, kun heidän kanssaan viitisen vuotta sitten keskustelin. Kyllä minä ainakin olen kiinnostunut sen hengellisen liikkeen, jonka toimintaan osallistun, johdossa tapahtuneista kyseenalaisista toimista, vaikka ei niistä paljastuskirjoja kirjoitetakaan. Niin ja siitä, onko oppi oikea ja kestääkö se miten kritiikkiä.
Sitten tämä vanhempi todistaja aika lailla lopuksi totesi, että kun olen tutustunut Jehovan todistajien historiaan, niin Russellin kuoltua tuli hajaannusta, ja tämä on nyt tämä pääuoma, johon kuulumme. Tästä hajaannuksesta todistaja kuitenkin totesi, että se on ihan ok. Kysyin sitten, että eikö se ole näiden muihin ryhmiin kuuluvien kannalta ongelma, jos Jeesus nyt palaa takaisin? Siihen ei tullut enää vastausta, kun olimme juuri lopettelemassa ja toivottamassa hyvää kesää ja sitä, että tullaanko uudestaan. Ei kyllä tällainen pluralismi toimi todistajiudessa.
Ensi kertaa odotellessa. Viimeksi tänne kirjoitin 2017, kun kadulla vastaan tuli todistaja traktaatin kanssa. Aina tämä on tällaista liukkaiden saippuapalojen käsittelyä.