Olen kokenut täysin samat asiat. Tosin eri aikana.
Olen aikalailla samoilla linjoilla että tuossa elämänvaiheessa missä ketjun aloittaja tällähetkellä on, parasta lääkettä on aika ja JT oppien tutkailu. Siis oikea tutkiminen, ei se mitä JT:t harrastavat. Jos harmageddon ahdistaa niin ehkä hyvää lääkettä siihen voisi olla vaikkapa se, että perehtyy JT:en ennustamiin maimanloppuihin, 1975 lienee kuuluisin päivämäärä ja siitä tietääkseni on eniten todisteitakin.
Raamatussa on tietääkseni lause - mitä JT:kin ahkerasti käyttävät - että "jokainen joka profetoi minun nimissäni eikä profetia käy toteen, on väärä profeetta, älkää kuunnelko häntä!" Tälläkin mittarilla JT:t ovat todistaneet itsensä juuri "vääräksi profeetaksi" useaan otteeseen.
Minulla oli alitajunnassa tolkuton määrä tavaraa sinun ikäisenä, enkä itse ainakaan näin jälkeenpäin voi kuvitellakkaan että sitä kaikkea tiedostamatonta olisi voinut pystyä käsittelemään yht'äkkiä.
Aika auttaa. Vertaistuki myös (riippuu varmaan hieman persoonasta, miten asioita tykkää käsitellä). Työ on kuitenkin tehtävä suurelta osalta itse, eikä se luultavasti tapahdu ihan hetkessä.
Ihmismieli on niin joustava kapistus että ei ihme, jos ei vuosien pelottelu sitä olisi muokannut.
Jos koet että olet menossa parempaan suuntaan ja olet paremmilla fiiliksillä aina pienen JT tuputustauon jälkeen, niin sano suoraan puhelimessa heti alussa että EI keskustelua uskonnosta. Niinkuin tuolla ehdotettiinkin. Jos sinua ei uskota, niin jätä vastaamatta seuraavalla kerralla, mikäli koet että tuo tuputus tuo ahdistavia ajatuksia takaisin mieleesi.
Mieli tarvitsee aikaa parantua, sinun kohdalla prosessi on jo hyvässä vauhdissa, vaikket itse sitä niin selvästi ehkä huomaisikkaan. Mutta ihan varmasti tulee aika-ajoin hetkiä, joilloin huomaat että olo on paljon kevyempi verrattuna aikaan X.
Yksi työkalu tuli vielä mieleen, mistä ei ehkä välttämättä tunnu olevan kovin suurta hyötyä tällä hetkellä, mutta voin melkeinpä vakuuttaa että tulevaisuudessa kiität itseäsi jos sitä työkalua käytät. Se on kirjoittaminen, ja niiden kirjoitusten säilyttäminen. Jos kirjoitat fiiliksiä ja tunteitasi paperille/tietokoneelle, niiden lukeminen vaikkapa vuoden, parin päästä, saattaa herättää isoja oivalluksia puhumattakaan siitä että niitä lukemalla huomaat miten paljon olet muuttunut niiden kirjoittamisesta. Enkä edes välttämättä tarkoita ns. "päiväkirjan" kirjoittamista, kirjoita kun siltä tuntuu vaikka se olisi kerran tai kaksi vuodessa. Pääasia että kirjoitat, ja hyvä on myös pitää tulevaa varten tekstit tallella jälkimutustelua varten.
Tai ainakin näin omalla kohdallani. Kirjoittamisesta varsinkin, ei pelkkiä JT -asioita koskien vaan elämää ja ajatuksia ihan noin yleisestikkin, voi olla suurtakin hyötyä ihmisen kasvua ajatellen.
Eikä tännekkään kirjoittamisesta haittaa ole. Täältä löytyy roppakaupalla ihmisiä ketkä ovat käyneet saman läpi ennen sinua. Samat asiat olen minäkin käynyt läpi, ja hyvin kävi vaikka joskus olisin voinut kirjoittaa peloistani melkeinpä samoilla sanoilla kuin sinä.
Lisäksi täältäkin löytyy varmasti ihmisiä ketkä auttavat mielellään, keille voi juubailla netin kautta luottamuksella, ihmisiä ketkä rehellisesti haluavat auttaa ja tukea jos tulee niitä vaikeita ja ahdistavia hetkiä.
Toivon Roshiah sinulle kaikkea parasta eheytymiseesi. Prosessi voi tuntua vaikealta aluksi, varsinkin tuossakohtaa missä olet nyt. Mutta sen voin varmuudella kertoa että se johtaa parempaan ja onnellisempaan elämään tulevaisuudessa.
Ihminen voi olla onnellinen vain jos on rehellinen itselleen.
Olen kokenut täysin samat asiat. Tosin eri aikana.
Olen aikalailla samoilla linjoilla että tuossa elämänvaiheessa missä ketjun aloittaja tällähetkellä on, parasta lääkettä on aika ja JT oppien tutkailu. Siis oikea tutkiminen, ei se mitä JT:t harrastavat. Jos harmageddon ahdistaa niin ehkä hyvää lääkettä siihen voisi olla vaikkapa se, että perehtyy JT:en ennustamiin maimanloppuihin, 1975 lienee kuuluisin päivämäärä ja siitä tietääkseni on eniten todisteitakin.
Raamatussa on tietääkseni lause - mitä JT:kin ahkerasti käyttävät - että "jokainen joka profetoi minun nimissäni eikä profetia käy toteen, on väärä profeetta, älkää kuunnelko häntä!" Tälläkin mittarilla JT:t ovat todistaneet itsensä juuri "vääräksi profeetaksi" useaan otteeseen.
Minulla oli alitajunnassa tolkuton määrä tavaraa sinun ikäisenä, enkä itse ainakaan näin jälkeenpäin voi kuvitellakkaan että sitä kaikkea tiedostamatonta olisi voinut pystyä käsittelemään yht'äkkiä.
Aika auttaa. Vertaistuki myös (riippuu varmaan hieman persoonasta, miten asioita tykkää käsitellä). Työ on kuitenkin tehtävä suurelta osalta itse, eikä se luultavasti tapahdu ihan hetkessä.
Ihmismieli on niin joustava kapistus että ei ihme, jos ei vuosien pelottelu sitä olisi muokannut.
Jos koet että olet menossa parempaan suuntaan ja olet paremmilla fiiliksillä aina pienen JT tuputustauon jälkeen, niin sano suoraan puhelimessa heti alussa että EI keskustelua uskonnosta. Niinkuin tuolla ehdotettiinkin. Jos sinua ei uskota, niin jätä vastaamatta seuraavalla kerralla, mikäli koet että tuo tuputus tuo ahdistavia ajatuksia takaisin mieleesi.
Mieli tarvitsee aikaa parantua, sinun kohdalla prosessi on jo hyvässä vauhdissa, vaikket itse sitä niin selvästi ehkä huomaisikkaan. Mutta ihan varmasti tulee aika-ajoin hetkiä, joilloin huomaat että olo on paljon kevyempi verrattuna aikaan X.
Yksi työkalu tuli vielä mieleen, mistä ei ehkä välttämättä tunnu olevan kovin suurta hyötyä tällä hetkellä, mutta voin melkeinpä vakuuttaa että tulevaisuudessa kiität itseäsi jos sitä työkalua käytät. Se on kirjoittaminen, ja niiden kirjoitusten säilyttäminen. Jos kirjoitat fiiliksiä ja tunteitasi paperille/tietokoneelle, niiden lukeminen vaikkapa vuoden, parin päästä, saattaa herättää isoja oivalluksia puhumattakaan siitä että niitä lukemalla huomaat miten paljon olet muuttunut niiden kirjoittamisesta. Enkä edes välttämättä tarkoita ns. "päiväkirjan" kirjoittamista, kirjoita kun siltä tuntuu vaikka se olisi kerran tai kaksi vuodessa. Pääasia että kirjoitat, ja hyvä on myös pitää tulevaa varten tekstit tallella jälkimutustelua varten. :)
Tai ainakin näin omalla kohdallani. Kirjoittamisesta varsinkin, ei pelkkiä JT -asioita koskien vaan elämää ja ajatuksia ihan noin yleisestikkin, voi olla suurtakin hyötyä ihmisen kasvua ajatellen.
Eikä tännekkään kirjoittamisesta haittaa ole. Täältä löytyy roppakaupalla ihmisiä ketkä ovat käyneet saman läpi ennen sinua. Samat asiat olen minäkin käynyt läpi, ja hyvin kävi vaikka joskus olisin voinut kirjoittaa peloistani melkeinpä samoilla sanoilla kuin sinä. :)
Lisäksi täältäkin löytyy varmasti ihmisiä ketkä auttavat mielellään, keille voi juubailla netin kautta luottamuksella, ihmisiä ketkä rehellisesti haluavat auttaa ja tukea jos tulee niitä vaikeita ja ahdistavia hetkiä.
Toivon Roshiah sinulle kaikkea parasta eheytymiseesi. Prosessi voi tuntua vaikealta aluksi, varsinkin tuossakohtaa missä olet nyt. Mutta sen voin varmuudella kertoa että se johtaa parempaan ja onnellisempaan elämään tulevaisuudessa.
Ihminen voi olla onnellinen vain jos on rehellinen itselleen.