Veljesseura.org

Ahdistus kumpuaa siis siitä kun ihmiset jotka ei tiedä susta oikeasti mitään on kontrolloinut käytöstä, puhetta ajatuksia ja ulkonäköä. Mutta elämä on vahva, ja historia osoittaa että ihminen selviytyy, menestyy ja kukoistaa. Kun järjestö kääntää sulle selkäsi, sä käännät selkäsi järjestölle☺

"Sydämen salainen ihminen" mulla on ollu jo kauan pois järjestön yhteydestä mutta 2 viikkoa sitten ilmoittivat kokouksessa että en ole enää todistaja. Tuo hallintoelukka on nimenomaan se joka mun uskon kaato ensimmäisenä. Olin niin huonossa kunnossa tämän kirotun lahkon vaikutuksesta että psykiatri tutki kaiken mahdollisen ja yhdessä alettiin oivaltamaan vallan väärinkäytön vaikutus ihmisen psyykeeseen, mutta siis asiaan.. Tehdessäni (hauskaa kyllä) Amerikassa kehitettyjä Skid-kyselyitä joilla kartoitetaan mielisairauksia ja persoonallisuushäiriöitä seulani oli varsin kelvollinen pois suljettuna toistuva masennus. No, siinä kysymyssarjoihin vastaillessani aloin miettiä että jos hallintoelimen vellipusseille esitettäisiin samat kysymykset niin järjestöä johtaisi lauma mielisairaita miehiä! Tätä "voideltujen" outouttahan olen kuullut perusteltavan sillä että heillä täytyy yhteensä olla kaikki kokemukset siitä mitä on elää epätäydellisenä ihmisenä. Ongelma on siinä että tänään asia on niin mutta huomenna taas joku toinen ontuva selitys. Järjestö ei usko evoluutioon vaan sanoo että informaatiota annetaan aina syntyneeseen tarpeeseen. No miten se on mahdollista jos tuolla ryhmällä on pyhää henkeä, eikö silloin ohjeen tulisi tulla ennen tarvetta? Tätäkin on selitetty vaikka ja miten. Kysymyshän on evoluutiosta aivan kuin muuallakin, järjestö sopeutuu jatkuvasti. Apina ei ehkä ymmärrä olevansa apina mutta nuo jumalallisen hengellisen sikiämisen saaneet hallintoelimen pojat ei ymmärrä olevansa apinoitten jälkeläisiä! Jos kaiken sen tuhon mitä järjestö on ihmismieliin tehnyt saisi purkkiin, luulen että purkki olisi Iso! Kylläppä helpotti..

mymmeli kirjoitti:...kun on tavallaan tyhjän päällä tässä uudessa jt:n jälkeisessä maailmassa ja se oma elämä pitää rakentaa pala palalta uudelleen.

Uusi ystäväpiiri lienee merkittävin työmaa kaikille ja siksi sen rakentaminen kannattaa aloittaa niin ajoissa kuin mahdollista. Mulla kävi siinä mahdottoman hyvä tsägä, vaikka mut monotettiin kirjeellä kun olin ulkomailla. Suomeen paluun jälkeen syntyneistä ystävyyssuhteista on osa edelleen voimassa ja monet läheisiä.

Uskoin viisikymppiseksi Vt-opetukseen ja mulle suurin ongelma oli synttärit, joulut ja vastaava. Kunnon jääräpäänä en mennyt kirkkoherranvirastoon, vai mikä on, vaan annoin silloiselle evlut naisystävälleni valtakirjan jolla valtuutin hänet toimimaan puolestani "kaikkiin keskinäiseen avioliittoomme tähtäävissä toimenpiteissä". Muistan ton sanamuodon vieläkin, tuo(kin) toimintani hävettää lopun elämää.

Se ei tietenkään auta, että muillakin on ollut samoja ongelmia, mutta se auttakoon, että niistä ennemmin tai myöhemmin yleensä päästään kuiville.

Itsekin olen kärsinyt aika ajoin ahdistuksesta ja minua ovat seuranneet jt- säännöt aika kauankin. Vapauskin on mielestäni ahdistavaa siinä mielessä, kun on tavallaan tyhjän päällä tässä uudessa jt:n jälkeisessä maailmassa ja se oma elämä pitää rakentaa pala palalta uudelleen. Se on ollut rankkakin prosessi ja on vienyt voimiakin . Harmagenia en ole pelännyt enkä demoneja.

Ahdistus voi kummuta tietenkin monesta asiasta. Esimerkiksi maailmankuvan romahtamisesta.

Tässä yksi selviytymistarina. Kaksi vuotta sitten Sean oli kuilun partaalla. Sean harkitsi itsemurhaa. Seanille kävi kuten useimmille meistä: maailmankuvamme romuttui oppiessamme totuuden järjestöstä. Miten Sean selvisi siitä seuranneesta pahasta masennuksesta? Hyväksymällä, ettei meidän tarvitse tietää kaikkea ("On ihan ok sanoa, ettei tiedä"), ja hakemalla apua. Nyt, kaksi vuotta pahimman jälkeen, Sean osaa nauttia elämästä.

Markku Meilo kirjoitti:Tieto siitä mitä Vt-seura todellisuudessa edustaa on mielestäni kaikkein tärkeintä. Silloin Vt-sääntöjen rikkomisesta ei seuraa "mitäs jos sittenkin" -epäilyä.

Juuri näin olen asian itsekin kokenut. Sanonta "Tieto on valtaa" pitää tässä yhteydessä todella hyvin paikkansa.

Sitä aina sanotaan, että tietääksesi kuka sinua kontrolloi sinun tarvitsee vain katsoa, ketä et saa kritisoida. Ja kun sitä sitten ottaakin askeleen ja alkaa hankkimaan kriittistä tietoa Jt-järjestöstä - juuri sitä tietoa, jota he eivät haluaisi ihmisten hankkivan - alkaa saavuttamaan todellista valtaa omaan elämäänsä nähden!

Veli-Hopea kirjoitti:Asioita on paljon mitä vtseura kieltää. Yksi niistä tietenkin tällaiset palstat ja suht hyvin kiellossa ovat onnistuneetkin , onhan nämä demonisoitu aika hyvin jt piireissä . Silti, täysin turhaan.

Mun pari viimeisintä keskustelua jehovantodistajien kanssa ovat saaneet mut päättämään, että tästä eteenpäin kun nettiviittaukseeni vastataa väitteellä xjt-valehtelusta, niin pyydän vakavasti otettavia esimerkkejä ja lupaan kuitata jokaisen valehtelun kahdella Vt-seuran valehtelulla.

Ehkä se vaan on niin että jos haluaa vtseurasta eroon , on rikottava tarpeeksi sen sääntöjä.

Tossa on ajatusta, mutta se tuskin yksin riittänee. Tieto siitä mitä Vt-seura todellisuudessa edustaa on mielestäni kaikkein tärkeintä. Silloin Vt-sääntöjen rikkomisesta ei seuraa "mitäs jos sittenkin" -epäilyä.

Silti ihminen voi olla hyvä vaikka ei vtseuralle kumartele ja hyviähän tässä pääsääntöisesti ollaankin.

Vt-seuralle kumartelu sisältää ajatuksen muiden yläpuolelle asettumisesta sekä katteettomien ja valheellisten ajatusten hellimisestä, kaikkien hyvyysmittarissa se ei ole positiivisella näyttöalueella.

Täytyy tässä miettiä jos vaikka rekisteröityisi tälle palstalle ja esittelisi omat taustat tarkemmin.

Asioita on paljon mitä vtseura kieltää. Yksi niistä tietenkin tällaiset palstat ja suht hyvin kiellossa ovat onnistuneetkin , onhan nämä demonisoitu aika hyvin jt piireissä . Silti, täysin turhaan.

Niin kauan kuin noudattaa vtseuran kieltoja, joku ote ja valtahan niillä on. Itselleni on kyllä ollut aika vapauttavaa
tehdä jotakin vtseuran sääntöä vastaan ihan vaan osoittaakseni itselleni ettei heillä tuota valtaa ole. Yksi yllättävän suuri asia oli aikoinaan tänne palstalle rekisteröityminen, se ei tuntunut silloin miltään pikkujutulta.


Monia muitakin asioita on tehty ihan vaan siksi että vtseura on kieltänyt eikä tämä tarkoita sitä että olisin vtseuran kiellosta huolimatta hakannut päätä seinään, järki päässä kuitenkin ja ihan normielämä ja maku huomioituna.

Nyt on hienoa todeta ettei vtseura määrää missään vaan teen päätökseni itse ja siltikin suoriudun elämästä tosi hienosti ja kunnialla antaen ja saaden rakkautta hyvien ihmisten keskuudessa.

Ei edes tahdo löytyä mitään raamatun peruskäskyjä tai sääntöjä mitä tietoisesti rikkoisin, jos nyt leikitään/ ajatellaan raamatun olevan joku ohjekirja ja mittari.

Ehkä se vaan on niin että jos haluaa vtseurasta eroon , on rikottava tarpeeksi sen sääntöjä.

Silti ihminen voi olla hyvä vaikka ei vtseuralle kumartele ja hyviähän tässä pääsääntöisesti ollaankin.

Itse lueskellut vasta vähän aikaa tämän palstan juttuja, mutta täytyy todeta että hyvä että on tällanen paikka. Itse ollut jo yli kaksikymmentä vuotta erotettu todistaja, mutta kyllä sillä vieläkin on pieniä vaikutuksia nyky elämäänkin. Varsinkin näin juhlapyhien alla tulee aina lapsuus mieleen, kun joulua ei vietetty. Itse olen kyllä oppinut jo jouluakin viettämään tässä reilu parinkymmenen vuoden aikana. Ja kun on pieniä lapsia niin tottakai niille joulun suo järjestää, kun nuoruudessa omat joulut jäi pääosin viettämättä. Kyllä täytyy sanoa, että näin vuosienkin jälkeenkin ahdistaa, kun miettii omaa lapsuutta. Kaikki oli kielletty ja oltiin täysin aivopestyjä tolle aivan turhalle toiminnalle. Täytyy tässä miettiä jos vaikka rekisteröityisi tälle palstalle ja esittelisi omat taustat tarkemmin.

Ahdistus välillä niiin kamalaa että ei tiedä miten jatkaa
eteenpäin. Kolme vuotta sitten lähtenyt pois ja edelleen päällimmäisenä vihantunne koko järjestöä kohtaan. Vanhempien menetys, oman siskon menetys ja pisteenä iin päälle oman pojan valinta jäädä tuohon järjestöön isänsä kanssa on välillä niiiin rankkaa että ei ole tosikaan.
Kaikesta huolimatta olen itsestäni ylpeä ja koen olevani selviytyjä. Iso taakka putosi harteilta ja on helppo hengittää.

Välillä tulee unissa pintaan. Esim joku konventti uni, että olen sinne mennyt ja kaikki karttaa. Yleensä herään hiestä märkänä. Tämä tapahtuu max 1krt vuoteen.

Päivisin en enää asiaa ajattele. Arki tehokasta lääkettä.

Jos ei oo koskaan käyny kellarissa, ei voi tietää kuinka paljon raikkaampi ilma katolla voi olla.

Toisaalta haluaisin näyttää että täällä sitä porskutetaan ihan elossa ja kun aikaa kuluu osaa olla varmempi olostaan ihan omana itsenään ilman mitään oppi viidakkoa.

Hymyä naamaan ja rohkeasti eteenpäin vain. Eipä kukaan voi enään niin alistaa ja loppupeleissähän he ovat satamäärin enemmän hukassa kuin sinä.

Siinäpä voikin eri mittareilla sitten mittailla kellä menee ihan aikuisten oikeasti hyvin, sulla vai heillä.

Jostain syystä kuvittelen että minulla menee paremmin kuin monilla paikallisesta seurakunnasta olevilla. Eivät he näytä aidosti onnellisilta mutta mistäs minä sen tiedän, voinhan olla väärässäkin. Se ja sama, pääasia että fiilis on oikea. Ainakaan en voi pahoin, kuten silloin aikoinaan.

Niin, ehkä juuri tuo pohjan tippuminen ja se että jotenki kantaa niitä opittuja pelkoja ja ahdasta vahtimista mukanaan aiheuttaa tuon ahdistuksen.
Olen miettinyt että jos ei ala helpottaa nii vaihdan paikkakuntaa, nii ei ainakaan sukulaisten takia tartte ahdistua.
Toisaalta haluaisin näyttää että täällä sitä porskutetaan ihan elossa ja kun aikaa kuluu osaa olla varmempi olostaan ihan omana itsenään ilman mitään oppi viidakkoa.
Ja mikä ihaninta saa ajatella itseään ja sydäntään ja tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä! Koska sydämensä kuunteleminenkin oli väärin ja itsekästä. Mutta kun kadottaa itsensä niin pitkäksi aikaa niin voi sitä vapauden tunnetta, kun saa olla MINÄ

Ahdistuksen mainitaan usein olevan kohdistumatonta pelkoa eli pelkoa, jonka kohdetta ei pysty havaitsemaan. Tähän yleensä auttaa pelon kohteen tunnistaminen ja pelon kohtaaminen.