Kirjoittaja Vieras » 24.12.2007 15:28
Samat tunteet kokeneena ymmärrän sinua varsin hyvin.
Nämä kirjoittamasi vähäiset rivit sisältävät niin kovin paljon. Jouluun on latautunut todella hyvin paljon tunteita. Tämä lataus vaikuttaa Jehovan todistajiinkin, vaikka he eivät haluakaan sitä tunnustaa. Varsinkin lapset ja nuoret ovat hämmennyksissä niistä monista ristiriidoista, joiden eteen he joutuvat koulussa ja ystävyyssuhteissaan. Myös ne aikuiset, jotka ovat joskus viettäneet joulua, ovat jossain määrin hämmennyksissään. Heille joulu tuo monia herkkiä ja kauniita muistoja. Oliko se kaikki todella väärin? Nyt ei saa toivottaa edes hyvää joulua sukulaisilleen, joiden kanssa on yhdessä vietetty monet, hyviä muistoja sisältävät, joulut.
Posiviinen asenne on mielestäni avainasia tässä asiassa. Hyväähän me haluamme lähimmäisillemme, joten emme halua loukata heitä tämä heille tärkeän juhlan vuoksi.
Mutta onko positiivisuuteen todellisia syitä? Ehdottomasti on. Sillä onhan hienoa, että edes kerran vuodessa muistetaan Jeesusta. Eihän siinä voi olla mitään väärää. Olisiko parempi, ettei häntä muistettaisi lainkaan?
Tulee muistaa, että on kahdenlaista joulua. Kaupallinen joulu ja uskonnollinen joulu. Ne jotka viettävät uskonnollista joulua, tekevät varsin hyvin luodessaan näin lapsilleen lähtemättömän suhteen Jeesukseen, jonka hän muistaa läpi elämämänsä. Perhe saattaa viedä kynttilän kuolleen omaisensa haudalle. Tällöin voidaan lapseen istuttaa myös usko ylösnousemustoivoon, jota lepattava liekki huureisen hautakiven juurella symboloi. Elämä ei ole vain tässä, vaan myös kuolleilla on Jeesuksen lunastama toivo.
Nämä asiat saattavat jäädä lapsen mielessä muiden kiinnostavampien asioiden varjoon, mutta jossain elämänsä vaiheessa nämä jouluun liittyvät tapahtumat nousevat hänen muistoistaan esiin. Jokainen meistä aikanaan kohtaa elämään liittyvät suuret kysymykset ja tällöin lapsuudessa vietetty joulu, jos se on ollut uskonnollinen, muistuu mieleen myönteisenä, iloisena ja hyvin lämmittävänä, elämälle merkitystä ja toivoa antavana, muistona.
Joulu, jolloin kaikki haluavat hyvää toisilleen, on kuin välähdys siitä ihanteesta, jota me kaikki haluamme koko ihmiskunnalle. Jouluna ei siis mielestäni ole mitään syytä tuntea olevansa yksin ja hämillään. On syytä tajuta kuuluvansa suureen ihmisperheeseen, jonka jokaista jäsentä Jumala rakastaa ja haluaa meille kaikille vain hyvää. Kaikenlainen tuomitseminen on syytä unohtaa. Pakanuudesta periytyvät jotkin joulutavat eivät merkitse enää niitä asioita joita ne ovat joskus historian hämärässä merkinneet. Moni muukin tapoihimme liittyvä seikka on peräisin pakanuudesta, mutta sillä ei ole merkitystä, koska ne eivät enää liity noihin muinaisiin pakanallisiin tapoihin.
Ei ole mitään syytä taistella sitä rauhan ja tyyneyden tunnetta vastaan, jonka joulu meille voi tuoda. Kuuma glögi mahdollisesti hieman terästettynä, saattaa sopia tunnelmaan varsin hyvin.
Hyvää ja rauhaisaa joulua sinulle.
Samat tunteet kokeneena ymmärrän sinua varsin hyvin.
Nämä kirjoittamasi vähäiset rivit sisältävät niin kovin paljon. Jouluun on latautunut todella hyvin paljon tunteita. Tämä lataus vaikuttaa Jehovan todistajiinkin, vaikka he eivät haluakaan sitä tunnustaa. Varsinkin lapset ja nuoret ovat hämmennyksissä niistä monista ristiriidoista, joiden eteen he joutuvat koulussa ja ystävyyssuhteissaan. Myös ne aikuiset, jotka ovat joskus viettäneet joulua, ovat jossain määrin hämmennyksissään. Heille joulu tuo monia herkkiä ja kauniita muistoja. Oliko se kaikki todella väärin? Nyt ei saa toivottaa edes hyvää joulua sukulaisilleen, joiden kanssa on yhdessä vietetty monet, hyviä muistoja sisältävät, joulut.
Posiviinen asenne on mielestäni avainasia tässä asiassa. Hyväähän me haluamme lähimmäisillemme, joten emme halua loukata heitä tämä heille tärkeän juhlan vuoksi.
Mutta onko positiivisuuteen todellisia syitä? Ehdottomasti on. Sillä onhan hienoa, että edes kerran vuodessa muistetaan Jeesusta. Eihän siinä voi olla mitään väärää. Olisiko parempi, ettei häntä muistettaisi lainkaan?
Tulee muistaa, että on kahdenlaista joulua. Kaupallinen joulu ja uskonnollinen joulu. Ne jotka viettävät uskonnollista joulua, tekevät varsin hyvin luodessaan näin lapsilleen lähtemättömän suhteen Jeesukseen, jonka hän muistaa läpi elämämänsä. Perhe saattaa viedä kynttilän kuolleen omaisensa haudalle. Tällöin voidaan lapseen istuttaa myös usko ylösnousemustoivoon, jota lepattava liekki huureisen hautakiven juurella symboloi. Elämä ei ole vain tässä, vaan myös kuolleilla on Jeesuksen lunastama toivo.
Nämä asiat saattavat jäädä lapsen mielessä muiden kiinnostavampien asioiden varjoon, mutta jossain elämänsä vaiheessa nämä jouluun liittyvät tapahtumat nousevat hänen muistoistaan esiin. Jokainen meistä aikanaan kohtaa elämään liittyvät suuret kysymykset ja tällöin lapsuudessa vietetty joulu, jos se on ollut uskonnollinen, muistuu mieleen myönteisenä, iloisena ja hyvin lämmittävänä, elämälle merkitystä ja toivoa antavana, muistona.
Joulu, jolloin kaikki haluavat hyvää toisilleen, on kuin välähdys siitä ihanteesta, jota me kaikki haluamme koko ihmiskunnalle. Jouluna ei siis mielestäni ole mitään syytä tuntea olevansa yksin ja hämillään. On syytä tajuta kuuluvansa suureen ihmisperheeseen, jonka jokaista jäsentä Jumala rakastaa ja haluaa meille kaikille vain hyvää. Kaikenlainen tuomitseminen on syytä unohtaa. Pakanuudesta periytyvät jotkin joulutavat eivät merkitse enää niitä asioita joita ne ovat joskus historian hämärässä merkinneet. Moni muukin tapoihimme liittyvä seikka on peräisin pakanuudesta, mutta sillä ei ole merkitystä, koska ne eivät enää liity noihin muinaisiin pakanallisiin tapoihin.
Ei ole mitään syytä taistella sitä rauhan ja tyyneyden tunnetta vastaan, jonka joulu meille voi tuoda. Kuuma glögi mahdollisesti hieman terästettynä, saattaa sopia tunnelmaan varsin hyvin.
Hyvää ja rauhaisaa joulua sinulle.