Veljesseura.org

Skald kirjoitti: Mutta joskushan pitää rukoilla pitkään ja säännöllisesti samaa asiaa, että Jehova huomaa, että olet asian kanssa tosissaan. "Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan."

Mutta joskushan pitää rukoilla pitkään ja säännöllisesti samaa asiaa, että Jehova huomaa, että olet asian kanssa tosissaan.

ModestMuse kirjoitti:Ja samoin kun vilpittömästi ja kovasti rukoilin häntä apua vaikeissa asioissa selviytymiseen, ei hän ikinä auttanut mitenkään, muistan olleeni todella pettynyt, koska Raamatussa Jehova lupailee niin vahvasti auttavansa ja pitävänsä huolta...

Skald kirjoitti:En siis usko, että omat kokemukseni olisi olleet oikeasti uskonnollisia tai yliluonnollisia. Pidin tuota saamaani "rauhaa, joka ylittää kaiken tavanomaisen" pitkään varmana merkkinä jt- uskonnon todenperäisyydestä ja Jehovan olemassaolosta.

Oon tässä miettinyt uskoa demoneihin/kummituksiin ja ihmisten kokemuksia niistä. Tavallaan itse ajattelen, että ehkä "jotain" näkymätöntä on olemassa, mutta toisaalta olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlainen mielentilatutkimus ihmisille, jotka väittävät nähneensä tai kokeneensa demonien/kummitusten tekosia. Olisin halukas uskomaan, että suurin osa näistä kokemuksista on jotenkin muulla tavoin selitettävissä.

Tony kirjoitti:Mitä tulee kyseiseen ketjuun, sen tarkoitus oli ymmärtääkseni jakaa ja ihmetellä uskonnolliseksi koettuja kokemuksia ja niiden psykologiaa.

Uskonnot on uskomista jonkun muun kokemuksiin,

henkisyys on oma kokemuksesi.

Luota itseesi.

Keräät niitä kokemuksia joiden energialevelillä kuljet.

Skald kirjoitti:Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo. Luulen tän johtuvan siitä, että rukoillessa hengitti rauhallisesti ja oli hiljaa ja keskittyneenä yhteen asiaan. Samankaltaisen olon oon todistajuuden jälkeen saanut aikaan niinkin demonisella tavalla kuin meditoimalla.

Skald kirjoitti:Aloin tässä miettiä, että olenko harvinaisen hullu vai onko kukaan muu täällä kokenut tai luullut kokevansa todistajuusaikana pyhän hengen vaikutuksen tai jotain muita "pyhiä/uskonnollisia" kokemuksia tai tuntemuksia?

Itse muistan, että rukoilemisen jälkeen oli monesti jostain kumman syystä todella rauhallinen ja levollinen olo. Luulen tän johtuvan siitä, että rukoillessa hengitti rauhallisesti ja oli hiljaa ja keskittyneenä yhteen asiaan. Samankaltaisen olon oon todistajuuden jälkeen saanut aikaan niinkin demonisella tavalla kuin meditoimalla. Myös raamatun lukeminen oli rauhoittavaa. Joskus kun olin vielä "hyvä todistaja" niin pidin vielä iltarukouksenkin, ja muistan, että jos rukoilin Jehovalta "rauhaa, joka ylittää kaiken tavanomaisen", niin mulle tuli yhtäkkiä ihan älyttömän levollinen ja rauhallinen olo, samoin jos rukoilin, että huolet poistuis ennen nukkumaanmenoa niin yllättäen ne poistuikin kuin taikaiskusta. Silloin, kun en uskonut, että Jehova kuuntelisi mun rukouksia kun olin olevinaan tehnyt jotain väärää niin tätä oloa ei tullut. On se mieli ihmeellinen.

SonOfJesus kirjoitti:Mielestäni hengelliset kokemukset kuuluvat juuri tähän ryhmään. Havahtumisen jälkeen kiinnostaa mitä nämä kokemukset ovat, mistä ne syntyvät.

Tony kirjoitti:Ketju siirretty Vertaistuen puolelta tänne Jehovan todistajat -osioon. Vertaistuki -osion puolella on tarkoitus käsitellä lähinnä eroamiseen ja havahtumiseen liittyviä haasteita.