Verilettu kirjoitti:
Tällaisia sitten höpisee todella tunneköyhät tai sadistisen ilkeät ihmiset, jotka sitten kotona heittelevät vaimoa pitkin seiniä. Todella, Jehova ja rakkaus on keskuudessaan.
Tästä kerran tuli naapurissa puhetta, kun olin siellä kentällä. Naapurinrouva oli jostain saanut tietää, että jehovantodistaja mies oli hakannut vaimoaan. No minä, kun noudatin rehellisyyslupausta kirjaimellisesti niin sanoin hänelle että " sen saa anteeksi Jehovalta, kun rukoilee ja tunnustaa seurakunnan vanhimmille ".
No voitte kuvitella, että naapurin rouva pillastui kommentistani eikä sinne ollut enää asiaa sen jälkeen.
Kenttäkaverinikin sai minusta tarpeekseen, kun olin LIIAN rehellinen kentällä ja kerroin miten asiat ovat oikeasti. Mutta minkäs tein? Minulle oli opetettu että kristityn pitää olla täysin rehellinen. Ja minä olin sitä nimenomaan. Pelkäsin kuolevani harmassa, jos olen epärehellinen.
Jotenkin en pystynyt hiffaamaan sitä kieroa selittelevää jt-rehellisyyttä ja omatuntoni oli liiankin herkkä. Varmaan johtui kehityshäiriöstäni. Kehityshäiriöinen on helposti liian rehellinen ja mitään peittelemätön.
Kehityshäiriöinen ei pysty ymmärtämään monimutkaista ajattelutapaa - sellaista esmes että pitäisi puhua täysin totta, mutta kuitenkin jotenkin hiukan valehdella. Nyt vanhempana kuitenkin ymmärrän täysin, että sellaista on. En kuitenkaan vieläkään hallitse sellaista.
Ihmiset lukevat minua kuin avointa kirjaa. Jos yritän valehdella - se ei mene läpi. Joten en valehtele.
Näin meitä on moneen junaan. Olkaa iloisia te terveet. Teillä ei ole mitään hätää.