Skald kirjoitti:Occamin partaveitsi kirjoitti:Jo 40 luvulla minulle painotettiin JT:kokouksissa, että maailmallisten kanssa ei saa olla kovinkaan paljon tekemisissä.
Asiasta kukkaruukkuun, olis mielenkiintoista kuulla ensi käden tietoa siitä miten järjestön meno on muuttunut 40- luvulta, jos vaan viitsit kertoa. Käsittääkseni olet pisimpään foorumilta ollut mukana? Tuossa kertomasi kuulostaa ihan nykyajan meiningiltä. Doktriinien muuttumisesta on paljon tietoa, mutta mites kokoukset ja konventit/todistaja-arki?
Ehkä tälle vastaukselle olisi pitänyt avata uusi aloitus, mutta tehdään se sitten jos keskustelu jatkuu.
Itse asiassa kokemukseni on juuri sodan jälkeiseltä ajalta, eli 40 luvun loppupuolelta.
Rovaniemi, joka on syntymäpaikkani, oli, niin kuin kaikki tiedämme, lyöty maan tasalle kirjaimellisesti.
Ihmisten mielet oli hyvin vastaanottavaiset kaikenlaiselle niin sanotulle lohdutuksen sanomalle, se oli myös hyvää maaperää jehovantodistajain sanomalle, jossa luvattiin paratiisimaista olotilaa ja vielä "tämän sukupolven aikana"
Itse Kaarlo Harteva kävi hyvin usein pohjoisessa pitämässä yleisiä esitelmiä.
Esitelmän pitopaikkoja ei luonnollisesti ollut muuta kuin nopeasti kyhätyt parakit, joiden ikkunoista oli lohduton näkymä poltetuista taloista.
Sen ajan esitelmät poikkesivat tämän päivän yleisötilaisuuksista siten, että yleisöllä oli lupa kysellä myös puhujalta tarkennuksia asiaan, ja esittää myös aiheesta poikkaviakin kysymyksiä, kunhan pysyttiin uskonnon teemassa.
Usein nämä tilaisuudet menikin väittelytilaisuuksiksi, ja ilmeisesti tästä syystä kysymykset puhujalle on myöhemmin lopetettu.
Varsinaisia kokouksia ei vielä ainakaan Rovaniemellä ollut 40 luvun loppupuolellakaan, vaan seurakunta muodostettiin vasta 50 luvun lopulla, kun alkoi olla myös miespuolisia jäseniä.
Kirjatutkistelua kyllä pidettiiin aikaisemminkin ja niitä yleensä johti sisarret hattu päässä, veljiä kun ei vielä ollut, ja nämäkin sisarret, joita oli kaksi, muuttivat eteläsuomesta ilmeisesti alueelle missä tarve on suuri.
Konventit koettiin mahtaviksi juhlatilaisuuksiksi, mutta ne oli aina etelä-suomessa, ja niihin ei ainakaan meikäpojalla ollut useinkaan rahaa matkustaa, mutta silloin kun oli, niin olihan se juhlaa.
Minä lähinnä lähdin katselemaan sinne tyttöjä, koska maailmallisia tyttöjä ei saanut katsella.
Tällaisista konventeistä löysinkin itselleni elämän kumppanin.
Todistajain arki ei mielestäni poikkea tämän päivän JT:jien arjesta, eli pysyttin niin paljon kuin mahdollista erillään maailmallisten seurasta, (lue..vääräuskoisten seurasta).
[quote="Skald"][quote="Occamin partaveitsi"]Jo 40 luvulla minulle painotettiin JT:kokouksissa, että maailmallisten kanssa ei saa olla kovinkaan paljon tekemisissä.[/quote]
Asiasta kukkaruukkuun, olis mielenkiintoista kuulla ensi käden tietoa siitä miten järjestön meno on muuttunut 40- luvulta, jos vaan viitsit kertoa. Käsittääkseni olet pisimpään foorumilta ollut mukana? Tuossa kertomasi kuulostaa ihan nykyajan meiningiltä. Doktriinien muuttumisesta on paljon tietoa, mutta mites kokoukset ja konventit/todistaja-arki?[/quote]
Ehkä tälle vastaukselle olisi pitänyt avata uusi aloitus, mutta tehdään se sitten jos keskustelu jatkuu.
Itse asiassa kokemukseni on juuri sodan jälkeiseltä ajalta, eli 40 luvun loppupuolelta.
Rovaniemi, joka on syntymäpaikkani, oli, niin kuin kaikki tiedämme, lyöty maan tasalle kirjaimellisesti.
Ihmisten mielet oli hyvin vastaanottavaiset kaikenlaiselle niin sanotulle lohdutuksen sanomalle, se oli myös hyvää maaperää jehovantodistajain sanomalle, jossa luvattiin paratiisimaista olotilaa ja vielä "tämän sukupolven aikana"
Itse Kaarlo Harteva kävi hyvin usein pohjoisessa pitämässä yleisiä esitelmiä.
Esitelmän pitopaikkoja ei luonnollisesti ollut muuta kuin nopeasti kyhätyt parakit, joiden ikkunoista oli lohduton näkymä poltetuista taloista.
Sen ajan esitelmät poikkesivat tämän päivän yleisötilaisuuksista siten, että yleisöllä oli lupa kysellä myös puhujalta tarkennuksia asiaan, ja esittää myös aiheesta poikkaviakin kysymyksiä, kunhan pysyttiin uskonnon teemassa.
Usein nämä tilaisuudet menikin väittelytilaisuuksiksi, ja ilmeisesti tästä syystä kysymykset puhujalle on myöhemmin lopetettu.
Varsinaisia kokouksia ei vielä ainakaan Rovaniemellä ollut 40 luvun loppupuolellakaan, vaan seurakunta muodostettiin vasta 50 luvun lopulla, kun alkoi olla myös miespuolisia jäseniä.
Kirjatutkistelua kyllä pidettiiin aikaisemminkin ja niitä yleensä johti sisarret hattu päässä, veljiä kun ei vielä ollut, ja nämäkin sisarret, joita oli kaksi, muuttivat eteläsuomesta ilmeisesti alueelle missä tarve on suuri.
Konventit koettiin mahtaviksi juhlatilaisuuksiksi, mutta ne oli aina etelä-suomessa, ja niihin ei ainakaan meikäpojalla ollut useinkaan rahaa matkustaa, mutta silloin kun oli, niin olihan se juhlaa.
Minä lähinnä lähdin katselemaan sinne tyttöjä, koska maailmallisia tyttöjä ei saanut katsella.
Tällaisista konventeistä löysinkin itselleni elämän kumppanin.
Todistajain arki ei mielestäni poikkea tämän päivän JT:jien arjesta, eli pysyttin niin paljon kuin mahdollista erillään maailmallisten seurasta, (lue..vääräuskoisten seurasta).