Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 21.09.2017 15:43
Joo, löysin. Kyseeseen tulee, mikä muukaan kuin Vartiotornin tutkittava versio tammikuulta 2016 sivut 24-26, joista oheinen ote:
MITEN SINUN PITÄISI KOHDELLA HEITÄ?
9 Miten sinun pitäisi kohdella sellaista, joka ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te kaikki olette veljiä.” Hän jatkoi: ”Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään, ja joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Matt. 23:8–12.) Olisi siis väärin korottaa yksilöitä, vaikka he olisivatkin Kristuksen voideltuja veljiä. Kun Raamattu puhuu kristityistä vanhimmista, se kannustaa meitä jäljittelemään heidän uskoaan, mutta se ei koskaan käske meitä korottamaan ketään ihmistä johtajaksemme (Hepr. 13:7). Raamatussa tosin sanotaan joistakuista, että heidät lasketaan ”kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi”. Se että he ovat kunnian arvoisia, ei kuitenkaan johdu siitä, että he ovat voideltuja, vaan siitä, että he ”johtavat hyvin” ja ”työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa”. (1. Tim. 5:17.) Olisikin kiusallista niille, joilla on taivaallinen kutsu, jos toiset antaisivat heille kohtuutonta ylistystä ja huomiota. Mikä vielä pahempaa, voidelluilla kristityillä saattaisi olla vaikeuksia pysyä nöyränä, jos he saisivat erityiskohtelua (Room. 12:3). Yksikään meistä ei haluaisi kompastuttaa ketään Kristuksen veljistä! (Luuk. 17:2.)
10 Miten voimme osoittaa sopivaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka Jehova päättää voidella? Emme esimerkiksi esittäisi heille henkilökohtaisia kysymyksiä heidän voitelustaan. Varomme siten sekaantumasta siihen, mikä ei meille kuulu. (1. Tess. 4:11; 2. Tess. 3:11.) Meidän ei pitäisi olettaa, että voidellun vanhemmat, aviopuoliso tai muut sukulaiset olisivat myös voideltuja. Perintötekijöillä tai avioliitolla ei ole mitään osaa voitelussa. (1. Tess. 2:12.) Meidän tulisi myös vastustaa halua udella voideltujen puolisoilta sitä, miltä heistä tuntuu tietää, että he tulevat elämään ilman puolisoaan tulevassa maanpäällisessä paratiisissa. Emme halua esittää kysymyksiä, jotka saattavat aiheuttaa tuskaa, koska voimme luottaa täydellisesti siihen, että Jehova avaa kätensä ja ”tyydyttää kaikkien elollisten halun” (Ps. 145:16).
11 Ne, jotka kohtelevat voideltuja kristittyjä sopivalla tavalla, suojeltuvat salakavalalta vaaralta. Raamatussa kerrotaan, että seurakuntaan voi soluttautua ”valeveljiä”. (Gal. 2:4, 5; 1. Joh. 2:19.) Nämä huijarit saattavat jopa väittää olevansa voideltuja. Lisäksi jotkut voidellut kristityt voivat luopua uskosta (Matt. 25:10–12; 2. Piet. 2:20, 21). Jos vältämme sitä ansaa, että ”ihailisimme persoonallisuuksia”, tällaiset ihmiset eivät saa vedettyä meitä pois totuudesta. Uskomme ei myöskään koe lamauttavaa iskua, mikäli joku huomattava tai pitkäaikainen kristitty tulee uskottomaksi. (Juud. 16.)
VERTAUSKUVIIN OSALLISTUVIEN MÄÄRÄ – ONKO AIHETTA HUOLEEN?
12 Useiden kymmenien vuosien ajan niiden määrä, jotka ottivat osaa Kristuksen kuoleman muistonvieton vertauskuviin, väheni jatkuvasti, mutta viime vuosina tuo joukko on kasvanut. Pitäisikö tämän huolestuttaa meitä? Ei. Tarkastelemme nyt joitakin seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä.
13 ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. Tim. 2:19.) Ne, jotka laskevat vertauskuviin osallistuvien määrän, eivät voi arvioida, kenellä oikeasti on taivaallinen toivo. Tuo määrä sisältää myös ne, jotka ajattelevat virheellisesti olevansa voideltuja. Jotkut ovat saattaneet ottaa osaa vertauskuviin, mutta ovat myöhemmin lopettaneet sen. Toisilla saattaa olla henkisiä tai tunneperäisiä ongelmia, joiden vuoksi he uskovat, että he tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Siksi osallistujien määrä ei kerro täsmällisesti niiden voideltujen määrää, jotka vielä ovat maan päällä.
14 Voideltuja on monissa osissa maailmaa, kun Jeesus tulee kokoamaan heidät taivaaseen. Raamattu kertoo tuosta ajasta: ”Hän [Jeesus] lähettää enkelinsä suuren trumpetin äänen kuuluessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivaiden toisesta äärestä niiden toiseen ääreen.” (Matt. 24:31.) Raamatussa osoitetaan, että viimeisinä päivinä ainoastaan jäännös voidelluista on jäljellä maan päällä (Ilm. 12:17). Siinä ei kuitenkaan paljasteta, kuinka monta heistä on jäljellä silloin, kun suuri ahdistus puhkeaa.
15 Jehova ratkaisee, minä ajanjaksona hän valitsee voideltuja (Room. 8:28–30). Hän alkoi valita heitä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Näyttääkin siltä, että ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa kaikki olivat voideltuja. Ensimmäiseltä vuosisadalta aina viimeisten päivien alkamiseen asti suurin osa niistä, jotka väittivät seuraavansa Kristusta, oli valekristittyjä. Jeesus vertasi heitä ”rikkakasveihin”. Jehova voiteli silti joitakin uskollisia koko tuon ajan, ja he osoittautuivat Jeesuksen kuvailemaksi ”vehnäksi”. (Matt. 13:24–30.) Viimeisinä päivinä Jehova on edelleen valinnut niitä, joista 144 000 voideltua koostuu. Jos hän päättää valita joitakuita vasta vähän ennen loppua, onko meillä oikeutta kyseenalaistaa hänen viisauttaan? (Jes. 45:9; Dan. 4:35; lue Roomalaiskirjeen 9:11, 16.) Meidän täytyy varoa suhtautumasta asiaan niin kuin tyytymättömät työntekijät, jotka valittivat isäntänsä tavasta kohdella yhdennentoista tunnin työntekijöitä. (Lue Matteuksen 20:8–15.)
16 Kaikki taivaallisen toivon saaneet eivät ole osa ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” (Matt. 24:45–47). Kuten ensimmäisellä vuosisadalla, myös nykyään Jehova ja Jeesus ruokkivat useita muutamien välityksellä. Vain harvoja ensimmäisen vuosisadan voideltuja kristittyjä käytettiin kirjoittamaan Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia. Vastaavasti nykyään vain joitakin voideltuja kristittyjä on asetettu antamaan hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan”.
17 Mitä olemme oppineet? Jehova on päättänyt antaa kaksi eri palkintoa – taivaallisen elämän hengellisille juutalaisille ja maanpäällisen elämän kuvaannollisille ”kymmenelle miehelle”. Hän kuitenkin vaatii heitä kaikkia noudattamaan samaa uskollisuuden normia. Kumpaankin ryhmään kuuluvien täytyy pysyä nöyrinä ja edistää rauhaa ja yksimielisyyttä seurakunnassa. Viimeisten päivien lähestyessä loppuaan on tärkeää, että me kaikki päätämme palvella Jehovaa yhtenä laumana Kristuksen alaisuudessa.
Kommentoinnin jätän toisille.
Joo, löysin. Kyseeseen tulee, mikä muukaan kuin Vartiotornin tutkittava versio tammikuulta 2016 sivut 24-26, joista oheinen ote:
[i]MITEN SINUN PITÄISI KOHDELLA HEITÄ?
9 Miten sinun pitäisi kohdella sellaista, joka ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te kaikki olette veljiä.” Hän jatkoi: ”Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään, ja joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Matt. 23:8–12.) Olisi siis väärin korottaa yksilöitä, vaikka he olisivatkin Kristuksen voideltuja veljiä. Kun Raamattu puhuu kristityistä vanhimmista, se kannustaa meitä jäljittelemään heidän uskoaan, mutta se ei koskaan käske meitä korottamaan ketään ihmistä johtajaksemme (Hepr. 13:7). Raamatussa tosin sanotaan joistakuista, että heidät lasketaan ”kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi”. Se että he ovat kunnian arvoisia, ei kuitenkaan johdu siitä, että he ovat voideltuja, vaan siitä, että he ”johtavat hyvin” ja ”työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa”. (1. Tim. 5:17.) Olisikin kiusallista niille, joilla on taivaallinen kutsu, jos toiset antaisivat heille kohtuutonta ylistystä ja huomiota. Mikä vielä pahempaa, voidelluilla kristityillä saattaisi olla vaikeuksia pysyä nöyränä, jos he saisivat erityiskohtelua (Room. 12:3). Yksikään meistä ei haluaisi kompastuttaa ketään Kristuksen veljistä! (Luuk. 17:2.)
10 Miten voimme osoittaa sopivaa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka Jehova päättää voidella? Emme esimerkiksi esittäisi heille henkilökohtaisia kysymyksiä heidän voitelustaan. Varomme siten sekaantumasta siihen, mikä ei meille kuulu. (1. Tess. 4:11; 2. Tess. 3:11.) Meidän ei pitäisi olettaa, että voidellun vanhemmat, aviopuoliso tai muut sukulaiset olisivat myös voideltuja. Perintötekijöillä tai avioliitolla ei ole mitään osaa voitelussa. (1. Tess. 2:12.) Meidän tulisi myös vastustaa halua udella voideltujen puolisoilta sitä, miltä heistä tuntuu tietää, että he tulevat elämään ilman puolisoaan tulevassa maanpäällisessä paratiisissa. Emme halua esittää kysymyksiä, jotka saattavat aiheuttaa tuskaa, koska voimme luottaa täydellisesti siihen, että Jehova avaa kätensä ja ”tyydyttää kaikkien elollisten halun” (Ps. 145:16).
11 Ne, jotka kohtelevat voideltuja kristittyjä sopivalla tavalla, suojeltuvat salakavalalta vaaralta. Raamatussa kerrotaan, että seurakuntaan voi soluttautua ”valeveljiä”. (Gal. 2:4, 5; 1. Joh. 2:19.) Nämä huijarit saattavat jopa väittää olevansa voideltuja. Lisäksi jotkut voidellut kristityt voivat luopua uskosta (Matt. 25:10–12; 2. Piet. 2:20, 21). Jos vältämme sitä ansaa, että ”ihailisimme persoonallisuuksia”, tällaiset ihmiset eivät saa vedettyä meitä pois totuudesta. Uskomme ei myöskään koe lamauttavaa iskua, mikäli joku huomattava tai pitkäaikainen kristitty tulee uskottomaksi. (Juud. 16.)
VERTAUSKUVIIN OSALLISTUVIEN MÄÄRÄ – ONKO AIHETTA HUOLEEN?
12 Useiden kymmenien vuosien ajan niiden määrä, jotka ottivat osaa Kristuksen kuoleman muistonvieton vertauskuviin, väheni jatkuvasti, mutta viime vuosina tuo joukko on kasvanut. Pitäisikö tämän huolestuttaa meitä? Ei. Tarkastelemme nyt joitakin seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä.
13 ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. Tim. 2:19.) Ne, jotka laskevat vertauskuviin osallistuvien määrän, eivät voi arvioida, kenellä oikeasti on taivaallinen toivo. Tuo määrä sisältää myös ne, jotka ajattelevat virheellisesti olevansa voideltuja. Jotkut ovat saattaneet ottaa osaa vertauskuviin, mutta ovat myöhemmin lopettaneet sen. Toisilla saattaa olla henkisiä tai tunneperäisiä ongelmia, joiden vuoksi he uskovat, että he tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Siksi osallistujien määrä ei kerro täsmällisesti niiden voideltujen määrää, jotka vielä ovat maan päällä.
14 Voideltuja on monissa osissa maailmaa, kun Jeesus tulee kokoamaan heidät taivaaseen. Raamattu kertoo tuosta ajasta: ”Hän [Jeesus] lähettää enkelinsä suuren trumpetin äänen kuuluessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivaiden toisesta äärestä niiden toiseen ääreen.” (Matt. 24:31.) Raamatussa osoitetaan, että viimeisinä päivinä ainoastaan jäännös voidelluista on jäljellä maan päällä (Ilm. 12:17). Siinä ei kuitenkaan paljasteta, kuinka monta heistä on jäljellä silloin, kun suuri ahdistus puhkeaa.
15 Jehova ratkaisee, minä ajanjaksona hän valitsee voideltuja (Room. 8:28–30). Hän alkoi valita heitä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Näyttääkin siltä, että ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa kaikki olivat voideltuja. Ensimmäiseltä vuosisadalta aina viimeisten päivien alkamiseen asti suurin osa niistä, jotka väittivät seuraavansa Kristusta, oli valekristittyjä. Jeesus vertasi heitä ”rikkakasveihin”. Jehova voiteli silti joitakin uskollisia koko tuon ajan, ja he osoittautuivat Jeesuksen kuvailemaksi ”vehnäksi”. (Matt. 13:24–30.) Viimeisinä päivinä Jehova on edelleen valinnut niitä, joista 144 000 voideltua koostuu. Jos hän päättää valita joitakuita vasta vähän ennen loppua, onko meillä oikeutta kyseenalaistaa hänen viisauttaan? (Jes. 45:9; Dan. 4:35; lue Roomalaiskirjeen 9:11, 16.) Meidän täytyy varoa suhtautumasta asiaan niin kuin tyytymättömät työntekijät, jotka valittivat isäntänsä tavasta kohdella yhdennentoista tunnin työntekijöitä. (Lue Matteuksen 20:8–15.)
16 Kaikki taivaallisen toivon saaneet eivät ole osa ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” (Matt. 24:45–47). Kuten ensimmäisellä vuosisadalla, myös nykyään Jehova ja Jeesus ruokkivat useita muutamien välityksellä. Vain harvoja ensimmäisen vuosisadan voideltuja kristittyjä käytettiin kirjoittamaan Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia. Vastaavasti nykyään vain joitakin voideltuja kristittyjä on asetettu antamaan hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan”.
17 Mitä olemme oppineet? Jehova on päättänyt antaa kaksi eri palkintoa – taivaallisen elämän hengellisille juutalaisille ja maanpäällisen elämän kuvaannollisille ”kymmenelle miehelle”. Hän kuitenkin vaatii heitä kaikkia noudattamaan samaa uskollisuuden normia. Kumpaankin ryhmään kuuluvien täytyy pysyä nöyrinä ja edistää rauhaa ja yksimielisyyttä seurakunnassa. Viimeisten päivien lähestyessä loppuaan on tärkeää, että me kaikki päätämme palvella Jehovaa yhtenä laumana Kristuksen alaisuudessa.[/i]
Kommentoinnin jätän toisille.