Kirjoittaja Weathertop » 10.11.2017 23:48
SonOfJesus kirjoitti:
Siinä Aku Ankassa oli tarina, jossa Roopella oli korkean paikan kammo. Roope ei halunnut maksaa terapiasta, joten Aku lupasi parantaa hänet. Aku vei Roopen kaikkiin mahdollisiin korkeisiin paikkoihin, kunnes ollessaan korkealla kosken päällä Roope muisti, kuinka häneltä oli pienenä pudonnut lantti sillalta. Siitä lähtien Roope pelkäsi korkeita paikkoja. Muistaminen hävitti sen korkeuskammon. Myöhemmin ammattilainen kertoi, ettei muiston pakottamista pidä tehdä, vaan käsittelyn pitää olla lempeää.
Tämä kertomus opetti meille, että psykologiasta voi olla hyötyä, mutta pitää olla varovainen, koska se voi myös vaurioittaa.
Väkivaltaista terapiaa kutsutaan perheessämme tietysti "Aku Ankka -terapiaksi".
Ihan hyvä tarina. Pakottaminen ei tosiaan ole suositeltavaa, vaikka voikin joskus toimia.
Oma terapeuttini vihjaili pitkään, että virallinen eroaminen Jehovan todistajista voisi pitkällä tähtäimellä edistää toipumistani, vaikka saattaisikin ensi alkuun pahentaa tilannetta. Koskaan minulle ei suoraan sanottu, että minun pitäisi tehdä niin. Valinta oli lopulta omani.
Minua on myös kehotettu olemaan varovainen todistajuuteen liittyvien traumojen kohtaamisessa ja käsittelyssä, mutta sitä en ole kyennyt tekemään, varsinkaan koska koen syyllisyyttä hommassa mukana olemisesta ja tiedän, että lisää ihmisiä traumatisoidaan koko ajan. Haluan kulkea tämän tien loppuun asti mahdollisimman nopeasti voidakseni auttaa muita sikäli kuin pystyn. Mutta tämäkin johtuu puhtaasti itsestäni, ei saamastani hoidosta.
[quote="SonOfJesus"]
Siinä Aku Ankassa oli tarina, jossa Roopella oli korkean paikan kammo. Roope ei halunnut maksaa terapiasta, joten Aku lupasi parantaa hänet. Aku vei Roopen kaikkiin mahdollisiin korkeisiin paikkoihin, kunnes ollessaan korkealla kosken päällä Roope muisti, kuinka häneltä oli pienenä pudonnut lantti sillalta. Siitä lähtien Roope pelkäsi korkeita paikkoja. Muistaminen hävitti sen korkeuskammon. Myöhemmin ammattilainen kertoi, ettei muiston pakottamista pidä tehdä, vaan käsittelyn pitää olla lempeää.
Tämä kertomus opetti meille, että psykologiasta voi olla hyötyä, mutta pitää olla varovainen, koska se voi myös vaurioittaa.
Väkivaltaista terapiaa kutsutaan perheessämme tietysti "Aku Ankka -terapiaksi".[/quote]
Ihan hyvä tarina. Pakottaminen ei tosiaan ole suositeltavaa, vaikka voikin joskus toimia.
Oma terapeuttini vihjaili pitkään, että virallinen eroaminen Jehovan todistajista voisi pitkällä tähtäimellä edistää toipumistani, vaikka saattaisikin ensi alkuun pahentaa tilannetta. Koskaan minulle ei suoraan sanottu, että minun pitäisi tehdä niin. Valinta oli lopulta omani.
Minua on myös kehotettu olemaan varovainen todistajuuteen liittyvien traumojen kohtaamisessa ja käsittelyssä, mutta sitä en ole kyennyt tekemään, varsinkaan koska koen syyllisyyttä hommassa mukana olemisesta ja tiedän, että lisää ihmisiä traumatisoidaan koko ajan. Haluan kulkea tämän tien loppuun asti mahdollisimman nopeasti voidakseni auttaa muita sikäli kuin pystyn. Mutta tämäkin johtuu puhtaasti itsestäni, ei saamastani hoidosta.