Joulun arkuus todistajaperheessä

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Joulun arkuus todistajaperheessä

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja ModestMuse » 28.12.2017 02:36

harzit kirjoitti:Toi "kiitos sanoin" oli aivan loistava. Ihan vakavissaan sitä vinkkinä mainostettiin. Että semmosta rehellisyyttä. Kyllä Jehova tykkäs.

Haha, ei hitto! Just tämän takia nämä keskustelupalstat ovat aivan mahtavia. Muistuu mieleen näitä mielettömiä helmiä menneisyydestä! :D Tää "kiitos sanoin" oli kyllä yks legendaarinen!

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja uskollinenidiootti » 26.12.2017 22:45

harzit kirjoitti:Toi "kiitos sanoin" oli aivan loistava. Ihan vakavissaan sitä vinkkinä mainostettiin. Että semmosta rehellisyyttä. Kyllä Jehova tykkäs.
Kaikkea sitä oppi kun oli "sisäpiireissä... :clap:

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja harzit » 26.12.2017 20:56

Toi "kiitos sanoin" oli aivan loistava. Ihan vakavissaan sitä vinkkinä mainostettiin. Että semmosta rehellisyyttä. Kyllä Jehova tykkäs.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja uskollinenidiootti » 26.12.2017 15:55

Monet todistajat esim. asiakaspalvelutyössä ovat todella taitavia väistämään ja kiinnittämään huomion muualle ettei tarvitse sanoa silmitysten "hyvää joulua".
Siellä ei seimen epätodellisuudesta voi puhua koska "emmehän halua pilata toisten tunnelmaa", vaitsi kettumaisella katseella että tuossa taas yksi epätoivoinen yrittää joulurauhaa.

Monet varakkaiden vanhinten vaimot naureskelevat joulukorien tuoksusta kun muutama jäi kotiin ja asiakkaille kun vietiin konjakkia piti vain sanoa "kiitos sanoin", jolloin ei osallistunut tähän pakanajuhlaan vaan hyvällä omallatunnolla kausi ja tase paukutettiin tasaiseksi ja kotiin nauttimaan koreista.

"Sääliä riitti" koululaisille rukouksen voimalla ääneen lavalta kokouksessa että jaksaisivat tämän kuukauden; taas missä kirjanpito kiitteli vähennyksiä omalle firmalle.

Oli todella sairasta antaa esimerkkiä miten pärjätä koulussa yksin kun otetaan "nuoret kysyvät" kirja esiin.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Occamin partaveitsi » 26.12.2017 07:30

Vielä jopa minun muistini aikana seurakunnassa olevat vanhimmat ja myös voidellut saattoivat polttaa esim. tupakkaa, se oli vielä 1940 luvulla. Tällainen voideltu oli mm. isäni isä. Kuoli keuhkosyöpään.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Nimrod » 26.12.2017 03:01

Kyä jouluna nykyään naureskelen pitkässä pöydässä kaksi naista polvilla, mässäillään kinkkua niin että purressa veri tirskuu ja sen päälle juovutaan lasissa kimaltelevasta viinistä. Musiikki soi ja laulu raikaa. Kaikkea jouluna liiakseen jotta kuvottava olo jälkeenpäin. Ku todistaja-aikoina jousi oli pingotettu äärimmilleen, singahtaa se holtittomasti aikanaan.

Olin jo melkein unohtanut miten ankeaa ja tylsää joulun aika todistajana oli.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Markku Meilo » 24.12.2017 20:15

Pro et contra kirjoitti:Todistaja harvoin pysähtyy ajattelemaan että useat tai voisiko sanoa useimmat "voidellut" ehtivät viettämään joulua yli viisikymmentä vuotta vartiotorniseuran yhteydessä sinne v.1926 saakka, ja jotkut viettivät tätä juhlaa koko elämän ajan.
Samat voidellut uskoivat Jeesuksen palanneen 1874 ja lopun ajan alkaneen 1799 jne. Joulunvietto lienee yks hailee tuossa kuviossa, etenkin kun seitsemän aikaa -oppi on historiavirheensä ohella kotoisin taholta, jota nimitetään Suureksi Babyloniksi.
Minulle on hiukan epäselvää millainen äänestys joulun vietosta luopumisesta järjestettiin?
Taisi mennä despootti Rutherfordin sanoin ja sävelin, siis samaan malliin kuin kehotukset osanottoon kansallisena rukouspäivänä sekä sotaoblikaatioiden ostoon ynnä kansallisliputukseen. Rutherford pyrki monin eri tavoin muokkaamaan liikettä irti Russelin ajatuksista sekä tavoista.
Täytyy kuitenkin muistaa että Raamatun varsinainen oppi ja teologia eivät ole
äänestyskysymyksiä...
Etenkin Raamatun UT:n kertoma on osin sen verran karua, että sellaisena kokonaisuutena sille ei kristillisyydessä ole käyttöä, vaan sitä on pakko muotoilla korvasyyhyyn ja muuhunkin vaivaan. Kilpailu onkin ajankohtaan parhaalta kuulostavasta selittelystä ja kahden tasavahvan selittelyn kohdalla pitkän tikun veto on minusta hyvin ymmärrettävää, ellei peräti pakollista.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Pro et contra » 24.12.2017 17:42

Markku kirj: Ja voi sitä kiertelyä ja kaartelua ...
Sitähän se on, joulun niinkuin monen muunkin suhteen.
Todistaja harvoin pysähtyy ajattelemaan että useat tai voisiko sanoa useimmat "voidellut" ehtivät viettämään joulua yli viisikymmentä vuotta vartiotorniseuran yhteydessä sinne v.1926 saakka, ja jotkut viettivät tätä juhlaa koko elämän ajan.

Minulle on hiukan epäselvää millainen äänestys joulun vietosta luopumisesta järjestettiin?
Jokatapauksessa äänestys järjestettiin ja tulos oli toivotunlainen, mitenpä muutenkaan kun pohjatyö joulun vieton perinteiden yms pakanallisten alkuperien esiintuomisesta oli tehty Kultainen aika lehdessä edeltävinä vuosina.
Periaatteessahan todellisessa äänestyksessä on aina kaksi tai useampi vaihtoehto jotka kaikki ovat sekä mahdollisia että oikeita, tasaveroisesti yhtä oikeita, tämän periaatteen voi soveltaa myös
nykyisen hallintoelimen äänestyksiin, kysymyksenasettelu voi tietysti vaikuttaa epäedullisesti jompaankumpaan vaihtoehtoon.

Täytyy kuitenkin muistaa että Raamatun varsinainen oppi ja teologia eivät ole
äänestyskysymyksiä ja muissakin asiakysymyksissä äänestäminen on jotenkin epäkurantti tapa tehdä päätöksiä, henkilövaalit sitten erikseen...

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Markku Meilo » 24.12.2017 17:03

Weathertop kirjoitti:Se on jännää, mihin ketkäkin todistajat vetävät rajan, ja ajattelevatko he itsekään perusteita.
Mutsin jouluna paistama kinkuntapainen rulla tai mikälie sai perusteekseen kerran sen, että kinkkua ei tahdo saada muuna vuodenaikana ja toisen kerran sen, että kama on näin joulun aikaa halvempaa. Samaa voi tietysti soveltaa uskonnon emämaassa USAssa kiitospäivän kalkkunan suhteen.

Eräs kotoa saamani ohje oli, ettei tulisi mennä tilaan, jossa on joulukuusi. Mutta radioliikkeen tsupparina olikin sitten hyväksyttyä soittaa pitkät päivät savikiekoilta joululauluja Naisten joulumessuilla, siitä kun sai rahaa.

Ja voi sitä kiertelyä ja kaartelua radioliikkeessä asiakkaita palvellessa, kun ei saanut toivottaa nimenomaan hyvää joulua.

Joulu on jättänyt erään merkitsevimmistä jäljistä mun ajatteluun.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Weathertop » 23.12.2017 18:12

Meillä syötiin kotona jouluruokia ja katsottiin jouluaamun TV-ohjelmia (joulurauhan julistus mukaan lukien), mutta esimerkiksi kaikenlaisiin mitättömimpiinkin koulun jouluaktiviteetteihin osallistuminen oli ehdottomasti kielletty. Tunsihan siinä itsensä ulkopuoliseksi, ja joutui kiusatuksikin.

Se on jännää, mihin ketkäkin todistajat vetävät rajan, ja ajattelevatko he itsekään perusteita.

Re: Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja Nukahtanut » 23.12.2017 17:23

Olihan se lapsena henkistä tuskaa joka vuosi, kun joulu tuli. Opettajat ja koulukaverit ymmärsi asian yllättävän hyvin, mutta ainahan se erilaisen nuoren leima satutti henkisesti...

Joulun arkuus todistajaperheessä

Kirjoittaja uskollinenidiootti » 20.12.2017 23:28

Kysyn tätä siksi, koska lapsuus vaikuttaa todella vahvasti minkä omaksuu ennenkuin ymmärtää mitä on lapsuus.
Lapsuus kun on saavutettu uskonnolla, lapsen uskoa ei voi havitella uskolla.

Itselle tuli mieleen ala-aste missä haettiin itsetuntoa sekä joukkoa porukassa keneen ei saanut tutustua; oli todella julmaa että 7 vuotiaasta asti ei saanut liimailla marraskuussa kivikirkkoa koska se ei ollut valtakunnansali. Äiti ei osannut sitä selittää koululle mutta se opetettiin kotona sitä ennen 0-6 vuotiaana. Joten oppi ei ojaan kaada.

Oletteko kokenneet "lapsesta asti todistaja", samankaltaisia "pakkomielteitä", vai oliko vanhempanne lepsuja?

Kiinnostaisi kuulla miten olette "luovineet" oman kouluajan "valehtemalla itselle" kun olit lapsi?

Ylös