Ei tuohon varmaan oikeata ratkaisua olekkaan .
Jos se nyt tuntuu hyvältä olla "mukana" vaikka nyt sitten läheisten tähden eikä se sen kummemmin tuo mielipahaa vaan helpotusta tai ok oloa niin sen kun on "mukana".
Jos sitten taas ajan kanssa "mukana" oleminen alkaa tuottaa jotakin muuta tuskaa kuten joskus niin käy, eikä yksinkertaisesti enää pysty olla mitenkään osallinen tuon bisneksen toimintaan edes kaunistamassa tilastoja kun se tekee pahaa, niin sitten homma puntariin uudelleen.
Itse jäin aikoinani jotenkin roikkumaan kun rahkeet ei riittänyt, mulle se oli vittumaista ja vasta lopullinen helpotus tuli eroamisen jälkeen ja siitäkin vuoden jälkeen.
Mulle tuo mukanaroikkuminen tuntui siltä että olin kuitenkin kirjoilla ja "etsintäkuulutettuna" jota sitten missä ja mitenkin jahdattiin joskus yksin ja kaksin pukupellen voimin.
Ei sitä täysin rauhassa ikinä voinu olla missään, ei kunnollista sielun ja mielenrauhaa. Nyt on.
Mutta kuten sanoin, jos nyt mukanaroikunta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta niin mitä sitä ressaamaan , sillä mennään kunnes ei enää mennä
Mulle ei riittänyt siis pelkkä hiipuminen, kahleet jäi . Ne katkes vasta kun pistin pelin poikki virallisesti.
Ei tuohon varmaan oikeata ratkaisua olekkaan .
Jos se nyt tuntuu hyvältä olla "mukana" vaikka nyt sitten läheisten tähden eikä se sen kummemmin tuo mielipahaa vaan helpotusta tai ok oloa niin sen kun on "mukana".
Jos sitten taas ajan kanssa "mukana" oleminen alkaa tuottaa jotakin muuta tuskaa kuten joskus niin käy, eikä yksinkertaisesti enää pysty olla mitenkään osallinen tuon bisneksen toimintaan edes kaunistamassa tilastoja kun se tekee pahaa, niin sitten homma puntariin uudelleen.
Itse jäin aikoinani jotenkin roikkumaan kun rahkeet ei riittänyt, mulle se oli vittumaista ja vasta lopullinen helpotus tuli eroamisen jälkeen ja siitäkin vuoden jälkeen.
Mulle tuo mukanaroikkuminen tuntui siltä että olin kuitenkin kirjoilla ja "etsintäkuulutettuna" jota sitten missä ja mitenkin jahdattiin joskus yksin ja kaksin pukupellen voimin.
Ei sitä täysin rauhassa ikinä voinu olla missään, ei kunnollista sielun ja mielenrauhaa. Nyt on.
Mutta kuten sanoin, jos nyt mukanaroikunta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta niin mitä sitä ressaamaan , sillä mennään kunnes ei enää mennä :thumbup:
Mulle ei riittänyt siis pelkkä hiipuminen, kahleet jäi . Ne katkes vasta kun pistin pelin poikki virallisesti.