Vempula kirjoitti:Videolla näytetään yhden miehen kolme kohteliasta yritystä kysyä eri kärrytodistajilta mielipidettä vihkisormuksesta. Lahkon Ilmestyksen suuri huipentuma on käsillä -kirjan mukaan vihkisormus on pakanallista alkuperää. Miksi jehovantodistajat kuitenkin käyttävät sormusta, mies kysyy kirja kädessään.
Tällainen "kräshääminen" tjsp. on minunkin mielestäni ihan ok. Tietenkin, kannattaa muistaa tosiaan olla kohtelias. Useat todistajat ovat uhreja itsekin, eikä omia mielipiteitä voi edes sanoa, vaikka kenttäkaveri olisi puoliso. Kunhan ei tehdä liian tukalaksi oloaan, niin tällainen kysely on ihan ok, tosin harvoin kai saa vastauksia, stasilainen parijärjestely pitää tästä huolen. Ja videointi. Minun aikaja ei kuvaaminen ollut vielä niin yleistä kuin nykyään.
Olen kerran ollut osa-aikaisena tien tallustajana, ja kun yhteinen laahustelu/kahvittelu/juoruilu (yksipuolinen veljeltä) oli ohi viimein, minulla on pieni kävely sopivalle ratikkapysäkille. Mukavassa lämpimässä syyspäivässä on hyvällä tuulella, ja ajattelin että koitan jututella vielä vastaantulijoita, mittarihan oli käynnissä viimeiseen kysymykseen asti.
Yllättäen, kävin yksin ehkä mielenkiintoisimman keskustelun koskaan, uskonnoista ja sen vaikutuksista. Mies kertoili mielipiteitään hyvässä hengessä, kun ei ollut kahta "Raamatun läpi tuntevaa" (muka)
auktoriteettia pätemässä, ja itsekin sai vapaammin kommentoida, kun stasilainen kenttä"kaveri" puuttui viereltä. Siinä turistiin muistaakseni puolisen tuntia. En edes tarjonnut (alkupysäyttämistä lukuunottamatta) Jehovan painotuotteita, enkä niiden ajatuksiakaan. Tämä on jäänyt mieleen positiivisempana kokemuksena (katutyöstä) muuten niin puisevasta kentästä olosta.
Tuolloin ei ollut vielä notkukärryjä, mutta ovelta ovelle keikkoja minun mittapuulla ihan liikaakin*. Vihasin ovelta ovelle työtä.
Eikä silloin edes ollut pelottamassa slummiutuvia kaupunginosia, joista tosin oman turvallisuuden vuoksi on aika helppo bongata ovessa olevasta nimestä, kannattaako ovikelloa rimpauttaa vai ei. Eikä kantakaupungin alueella "kiihkiksiä" niin ollutkaan, nykyään lienee enemmän.
Pahimmat haukut olen saanut lestadiolaisilta. Nainen oli epästabiilissa tilassa, koska huusi naama punaisena mennessään eteenpäin, vielä minuutin pari jälkeen, kaukana minusta.
* Tekevätkö todistajat vielä ovelta ovelle kiusaamista yksittäisiä tapahtumia enemmän? Ainakin naapurin muslimiäiti teki jo(i)llekin todistajaparalle selväksi, ettei moisten lappujen kanssa kannatta enää koskaan tulla. Kuulemma lapsillekin oli annettu "joku lappu", joita ei tarvitse antaa "vaikkei hän huivia käytäkään, hän on muslimi jne. jaada jaada älämölö", hän on loukkaantunut moisesta. Keskustelu musun kohdalta käytiin niin kovalla volyymilla että se kuului vaikka oli väliovi kiinni. Todistajan piipityksiä ei kuulunut kunnolla edes ovella kuunneltuna.
[quote="Vempula"]Videolla näytetään yhden miehen kolme [b]kohteliasta [/b]yritystä kysyä eri kärrytodistajilta mielipidettä vihkisormuksesta. Lahkon [i]Ilmestyksen suuri huipentuma on käsillä[/i] -kirjan mukaan vihkisormus on pakanallista alkuperää. Miksi jehovantodistajat kuitenkin käyttävät sormusta, mies kysyy kirja kädessään.[/quote]
Tällainen "kräshääminen" tjsp. on minunkin mielestäni ihan ok. Tietenkin, kannattaa muistaa tosiaan olla kohtelias. Useat todistajat ovat uhreja itsekin, eikä omia mielipiteitä voi edes sanoa, vaikka kenttäkaveri olisi puoliso. Kunhan ei tehdä liian tukalaksi oloaan, niin tällainen kysely on ihan ok, tosin harvoin kai saa vastauksia, stasilainen parijärjestely pitää tästä huolen. Ja videointi. Minun aikaja ei kuvaaminen ollut vielä niin yleistä kuin nykyään.
Olen kerran ollut osa-aikaisena tien tallustajana, ja kun yhteinen laahustelu/kahvittelu/juoruilu (yksipuolinen veljeltä) oli ohi viimein, minulla on pieni kävely sopivalle ratikkapysäkille. Mukavassa lämpimässä syyspäivässä on hyvällä tuulella, ja ajattelin että koitan jututella vielä vastaantulijoita, mittarihan oli käynnissä viimeiseen kysymykseen asti. :)
Yllättäen, kävin yksin ehkä mielenkiintoisimman keskustelun koskaan, uskonnoista ja sen vaikutuksista. Mies kertoili mielipiteitään hyvässä hengessä, kun ei ollut kahta "Raamatun läpi tuntevaa" (muka) :D auktoriteettia pätemässä, ja itsekin sai vapaammin kommentoida, kun stasilainen kenttä"kaveri" puuttui viereltä. Siinä turistiin muistaakseni puolisen tuntia. En edes tarjonnut (alkupysäyttämistä lukuunottamatta) Jehovan painotuotteita, enkä niiden ajatuksiakaan. Tämä on jäänyt mieleen positiivisempana kokemuksena (katutyöstä) muuten niin puisevasta kentästä olosta. :thumbup: Tuolloin ei ollut vielä notkukärryjä, mutta ovelta ovelle keikkoja minun mittapuulla ihan liikaakin*. Vihasin ovelta ovelle työtä. :sick: Eikä silloin edes ollut pelottamassa slummiutuvia kaupunginosia, joista tosin oman turvallisuuden vuoksi on aika helppo bongata ovessa olevasta nimestä, kannattaako ovikelloa rimpauttaa vai ei. Eikä kantakaupungin alueella "kiihkiksiä" niin ollutkaan, nykyään lienee enemmän.
Pahimmat haukut olen saanut lestadiolaisilta. Nainen oli epästabiilissa tilassa, koska huusi naama punaisena mennessään eteenpäin, vielä minuutin pari jälkeen, kaukana minusta. :shock:
[b]* Tekevätkö todistajat vielä [i]ovelta ovelle[/i] kiusaamista yksittäisiä tapahtumia enemmän?[/b] Ainakin naapurin muslimiäiti teki jo(i)llekin todistajaparalle selväksi, ettei moisten lappujen kanssa kannatta enää koskaan tulla. Kuulemma lapsillekin oli annettu "joku lappu", joita ei tarvitse antaa "vaikkei hän huivia käytäkään, hän on muslimi jne. jaada jaada älämölö", hän on loukkaantunut moisesta. Keskustelu musun kohdalta käytiin niin kovalla volyymilla että se kuului vaikka oli väliovi kiinni. Todistajan piipityksiä ei kuulunut kunnolla edes ovella kuunneltuna.