Kirjoittaja Skald » 05.05.2018 11:45
Käyn parhaillaan psykoterapiaa läpi yleistyneen ahdistushäiriön takia. Olen kuitenkin törmännyt ongelmaan hoitotahojen puolelta, että kukaan ei tunnu ymmärtävän todistajuutta oikein millään tasolla ja pitää sitä vain harmittomana ja vähän huvittavana lahkona. Olen kertonut nykyiselle psykoterapeutille perusopit Harmagedonista ja paratiisista, mutta jotenkin sitä kokonaisuutta ei vaan osaa selittää. Jehovan todistajuuteen kuuluu niin paljon kaikkia nyansseja, mitä on hankala välittää.
Pari kertaa hoitavien tahojen neuvot ovat tuntuneet suoranaiselta vähättelyltä, kun pidetään Jehovan todistajia vain uskontona siinä missä muutkin. Esimerkiksi joulun aikaan avasin omaa uskontotaustaa ensimmäistä kertaa eräälle hoitajalle, joka torppasi koko asian sanomalla, että minun pitäisi vaan ajatella positiivisesti ettei ole tarvinnut viettää joulua kun se on niin hirveän kaupallista. Kerroin, että minua sattuu välillä että vanhempani ovat vielä mukana, josta sanottiin vaan että miksi ihmeessä se olisi huono asia, ja että ajattelen yksipuolisesti koska vanhemmilleni uskonto voi olla voimavara. Kerran yritin sanoa, että olen joutunut valehtelemaan JT-tutuille ja blokkaamaan ihmisiä somessa, niin siitä ajateltiin, että etköhän nyt vähän ylireagoi ja että tuskin kukaan oikeasti välittää tai kertoo kenellekään. Yritin kyllä selittää, että siinä maailmassa on pakko kertoa vanhimmille, ei ole vaihtoehtoja koska totteleminen on ehdotonta. Jotenkin sitä ei vaan kukaan meinaa helpolla uskoa, että Suomessa voisi olla mitään tuollaista, niin on vaan helpompi ajatella, että minä ylireagoin.
Jotenkin alkaa masentaa että jos yritän vähänkään kertoa uskonnon varjopuolista, niin se käsitetään aivan eri tavalla, koska en vain osaa pukea sanoiksi sitä kaikkea muuta, mitä siihen liittyy. Varmasti nuo minun reaktiot vaikuttavat lapselliselta kapinoimiselta ja ylireagoinnilta, jos henkilö ajattelee Jehovan todistajien olevan samanlainen uskonto kuin vaikka luterilaisuus. Kun ei se ole pelkästään se joulun vietto. Jehovantodistajuudessa on niin paljon muutakin mikä mättää, mutta jotenkin en osaa kuin raaputtaa vähän noita päällimmäisiä asioita. Moni aivan normaali JT-juttu voi vaikuttaa jopa paranoidiselta (demonit, epäluulo tuttuja kohtaan) jos ei ymmärrä, että se on yhteisön sisällä normi.
Käyn parhaillaan psykoterapiaa läpi yleistyneen ahdistushäiriön takia. Olen kuitenkin törmännyt ongelmaan hoitotahojen puolelta, että kukaan ei tunnu ymmärtävän todistajuutta oikein millään tasolla ja pitää sitä vain harmittomana ja vähän huvittavana lahkona. Olen kertonut nykyiselle psykoterapeutille perusopit Harmagedonista ja paratiisista, mutta jotenkin sitä kokonaisuutta ei vaan osaa selittää. Jehovan todistajuuteen kuuluu niin paljon kaikkia nyansseja, mitä on hankala välittää.
Pari kertaa hoitavien tahojen neuvot ovat tuntuneet suoranaiselta vähättelyltä, kun pidetään Jehovan todistajia vain uskontona siinä missä muutkin. Esimerkiksi joulun aikaan avasin omaa uskontotaustaa ensimmäistä kertaa eräälle hoitajalle, joka torppasi koko asian sanomalla, että minun pitäisi vaan ajatella positiivisesti ettei ole tarvinnut viettää joulua kun se on niin hirveän kaupallista. Kerroin, että minua sattuu välillä että vanhempani ovat vielä mukana, josta sanottiin vaan että miksi ihmeessä se olisi huono asia, ja että ajattelen yksipuolisesti koska vanhemmilleni uskonto voi olla voimavara. Kerran yritin sanoa, että olen joutunut valehtelemaan JT-tutuille ja blokkaamaan ihmisiä somessa, niin siitä ajateltiin, että etköhän nyt vähän ylireagoi ja että tuskin kukaan oikeasti välittää tai kertoo kenellekään. Yritin kyllä selittää, että siinä maailmassa on pakko kertoa vanhimmille, ei ole vaihtoehtoja koska totteleminen on ehdotonta. Jotenkin sitä ei vaan kukaan meinaa helpolla uskoa, että Suomessa voisi olla mitään tuollaista, niin on vaan helpompi ajatella, että minä ylireagoin.
Jotenkin alkaa masentaa että jos yritän vähänkään kertoa uskonnon varjopuolista, niin se käsitetään aivan eri tavalla, koska en vain osaa pukea sanoiksi sitä kaikkea muuta, mitä siihen liittyy. Varmasti nuo minun reaktiot vaikuttavat lapselliselta kapinoimiselta ja ylireagoinnilta, jos henkilö ajattelee Jehovan todistajien olevan samanlainen uskonto kuin vaikka luterilaisuus. Kun ei se ole pelkästään se joulun vietto. Jehovantodistajuudessa on niin paljon muutakin mikä mättää, mutta jotenkin en osaa kuin raaputtaa vähän noita päällimmäisiä asioita. Moni aivan normaali JT-juttu voi vaikuttaa jopa paranoidiselta (demonit, epäluulo tuttuja kohtaan) jos ei ymmärrä, että se on yhteisön sisällä normi.