Veljesseura.org

Itse se sinne ilmoitetaan. Tai jos on syntynyt todistajaperheeseen, merkintä voi olla vanhempien lisäämä.

Miten se merkintä maistraattiin tulee, että on Jehovan todistaja? Itsekö sen jotkut sinne ilmoittaa vai seurakuntako, jos on kasteella käynyt?

[quote="Verilettu"]
Jos olisin tyytynyt tähän, olisi todistajilla luvuissaan yksi, joka on eronnut mutta järjestöllä ei ole tietoa siitä. Koska maistraatissa ei ollut mitään merkintää todistajuudestani.[/quote]

Tämä on tietysti eri asia. Jos maistraatissa ei ole tietoa jäsenyydestä, sitä kautta ei voi erota.

Jos tieto löytyy, maistraatti ilmoittaa kyllä erosta uskonnolliselle yhdyskunnalle. Itse en vain kokenut eroni syiden kuuluvan seurakunnan vanhimmille, enkä usko, että ne olisivat heitä aidosti kiinnostaneetkaan. Koin myös valitsemani eroamistavan ilmaisevan halveksuntani seurakunnan uskonnollisia vallankäyttäjiä kohtaan ja sen, ettei minulla ollut heille enää mitään sanottavaa. Mutta jokaisen kannattaa tietenkin toimia niin kuin itsestä tuntuu oikealta.

[spoiler]On toki mahdollista, etten eroamiseni aikoihin oikeasti ajatellut metodivalinnan syitä näin tarkasti, koska satuin olemaan silloin psykoosissa. Ihmisen muisti ei ole kovin luotettava.[/spoiler]

[quote="Weathertop"]Itse erosin pelkällä ilmoituksella maistraattiin, koska en katsonut asian kuuluvan mitenkään erityisesti seurakunnalle tai järjestölle.[/quote]
Jos olisin tyytynyt tähän, olisi todistajilla luvuissaan yksi, joka on eronnut mutta järjestöllä ei ole tietoa siitä. Koska maistraatissa ei ollut mitään merkintää todistajuudestani.

Ei ole iso homma kirjoittaa, tuleepa varmasti valmista. Ja seurakunta saa taas kuulla joukkionsa vähentyneen, kun asiasta ilmoitetaan.
(Oi, saisinpa sen kokouksen tallenteen, jossa omani ja vaimoni ilmoitukset ovat luettu. Siis jos ne luettiin samassa)

Voi olla totta ettei niitä perustelut kiinnosta, mutta laitoimpa kuitenkin. Lukekoot tai olkoot lukematta. Kirjoitin myös siihen selvästi, etten halua että minun luona tullaan tämän asian johdosta käymään. Ensin tosin mietin onko mitenkään järkevää laittaa syitä miksi eroan, kun kohta koko seurakunta tietää ne syyt kuitenkin. Se kun on ennenkin nähty ettei oikeuskomitea istunnotkaan pysy salassa. Mutta sitten ajattelin, että suotakoon niille se juoruamisen ilo. :D

Suoraan sanottuna luulen, että kunhan kirjeestä on käynyt ilmi henkilön eroavan seurakunnasta, loput luetaan korkeintaan kursorisesti. Mutta toivottavasti olen väärässä. Ja voihan kirjeen kirjoittaminen tietysti olla ihan terapeuttista.

Itse erosin pelkällä ilmoituksella maistraattiin, koska en katsonut asian kuuluvan mitenkään erityisesti seurakunnalle tai järjestölle. Puhelimitse yrittivät tavoitella, mutta minulla ei ollut heille asiaa.

Hei Diiva!

Itse en laittanut erokirjeeseen muuta kuin lyhyesti sen, että eroan jehovan todistajista. Tarkkaa sanamuotoa en enää muista. Minusta sinä voit kirjoittaa enemmän, jos sinusta tuntuu siltä, että haluat perustella sitä tarkemmin. Erokirjeeni lähettämisen jälkeen vanhimmat tulivat luokseni ja kysyivät, että haluanko keskustella asiasta. En halunnut ja he poistuivat saman tien oveltani. Sen koommin minuun ei ole otettu yhteyttä.

Hei m.naat ja muutkin!

Tarkoitin tuolla lauseella " maailma on paha paikka" sitä aivopesua, jolla jehovan todistajat pyritään kasvattamaan eristyksiin muusta jt- yhteisön ulkopuolisesta maailmasta. Minusta jt- yhteisössä opetetaan juuri ajattelemaan niin, että maailma on paha paikka, joka on saatanan vallassa.

Nyt järjestöstä lähteneenä voin toki jo sanoa, että maailmassa on paljon hyvyyttäkin, jos myöskin pahuutta. Nykyään en ajattele maailman olevan mustavalkoisesti paha tai hyvä.

Toisaalta jehovan todistajista irtaantunut on myös mielestäni hyvin suojaton tässä jt- yhteisön ulkopuolisessa maailmassa. Henkinen kasvu on jäänyt lapsen tasolle. Omalla kohdallani ero sai aikaan ison , pitkäaikaisen kriisin, uuden elämän alun. Tähän uuden elämän rakentamiseen olen tarvinnut tukea terapian muodossa.

Kirjoitan tässä juuri erokirjettä seurakuntaan. Ensin mietin laitanko perusteluita lainkaan, miksi eroan, mutta sitten mietin olisiko tämä "yksipuolinen kommunikointi" kirjeen välityksellä ainut vaihtoehto saada kerrottua mitä tästä asiasta ajattelen. Niinpä näyttää siltä, että pitkä kirje tulee. Päätin etten lähde oikeus komitean kautta, koska siellä olen istunut jo vaikka minkä takia ainakin 5krt elämäni aikana. En nyt tiedä tuliko tämä viesti oikeeseen paikkaan, mutta en löytänyt sopivampaa aloitusta tähän aiheeseen.

[quote="m.naat"]Maailma on paha paikka?
Laitan tuohon kysymysmerkin, siksi että sehän on sitä jos siihen niin suhtautuu.
[/quote]

Tästä sen verran eri mieltä, että oma suhtautuminen muuttaa omaa kokemusta hyvästä ja pahasta. Ei niinkään maailmaa. Pienellä tasolla toki maailmakin paranee sen mitä oma asenne ja teot sitä muuttavat hyvään suuntaan ja kyllä maailmaan molempia mahtuu.

Olemassa olo on kyllä itsessään jo paremman sanan puutteessa ihme ja siitä nykyisessä elämässä olen itsekin iloinen, että voi tehdä (silloin kun jaksaa) monia turhia asioita, joista kyllä saa sisältöä elämään ihan eri tavalla kuin kentällä ravaamisesta.

Päämäärätön sitä on kyllä ollut liian pitkään, kun omat voimat ei oikein riitä suunnitelemaan elämää kovin pitkälle ja mitään ei oikeastaan vanhasta elämästä jäänyt käteen. Jos sen jotenkin yrittäisi tiivistää, niin huomaa kyllä, että jotain edistystä tapahtuu vähitellen, mutta tuntuu, että on ollut liian pitkään paikallaan ilman mitään suunnitelmaa ja se turhauttaa.

Maailma on paha paikka?
Laitan tuohon kysymysmerkin, siksi että sehän on sitä jos siihen niin suhtautuu.
Mutta yleensä ottaen ei ilman maailmaa, voisi olla edes elossa. Ilman maailmaa, sitä pahaakin, ei uskovaisen roolia edes tarvittaisi?

Kuinka paljon sitten voi ja pitää olla erossa maailmasta, on kait jokaisen oma asia.
Kuinka paljon haluaa maistaa "pahaa maailmaa", riippuu ihmisestä.

Eihän nekään ihmiset jotka virallisesti ovat maailmassa ole automaattisesti pahoja, eikä siis ole tekemässä maailmaa pahaksi. Jehovan todistajiinkin verrattuna jotkut maailman ihmisistä ovat hyvempiä, parempia, kuin JT:t.

Jehovan todistajana itsekin olin suojassa joiltakin asioilta, mutta joissakin asioissa en.
Putkinäön omaaminen oli pakko.
Viinaa sai lipitää melko kohtuuttomasti ja minun mielipiteeni on se että viinanlipittämisellä saa itselleen aikaan paljon pahaa. Tai sitten ei.

Ankara suhtautuminen maailmaan saa aikaan myös sen että, ei pääse maistamaan maailman hyvyyttä. Onko sitä?
Esim. JT:ssa maanviljely, puutarhanhoito y.m.s. katsotaan olevan turhaa jos nyt ei ihan suoranaiseti pahaa, niin ihan selvästi turhaa on, koska senkin ajan voisi käyttää ovilla ramppaamiseen. Siis pahaa ja hyödytöntä.
Maailma tarjoaa myös mukavia ammatteja joita opiskelemalla voi saada suurta tyydytystä työstään.

Nyt olen päässyt näitäkin turhia maistamaan ja kivaa on.
Turha ja paha ei tietenkään ole ihan sama asia.

Hei pehmoluopio!

Ikävää, että suhteesi ns. maailmallisiin sukulaisiisi ovat vieläkin kireämmät erosi jälkeen.

Totta, että maailma on tietyllä tavalla pahempi paikka kuin jehovantodistajien yhteisö tai oikeastaan jehovantodistajana sitä on elänyt niin vahvasti kuplassa ja eristäytyneenä tästä maailmasta ja eronnut on toidellakin suojaton, vähän kuin orpo lapsi maailmassa kun eroaa yhteisöstä. Jehovan todistaja ei voi ymmärtää, mihin kaikkeen sitä tässä maailmassa voikaan törmätä. Sitä on jotenkin niin elämänkokematon. maailmassa tarvitaan tietynlaista asennetta, että saa sen mitä haluaa. Itse olin onneksi opiskellut jotain ennen eroani. Se onkin mielestäni tosi tärkeää, että on jokin ammatti. Valitettavasti tienraivaajan ansioilla ei tässä maailmassa pääse kovinkaan pitkälle.

[quote="mymmeli"]. Kun on kasvanut ajatukseen " maailma on paha paikka", niin se tapa katsoa maailmaa on syvällä selkäytimessä ja ei helpolla lähde pois. Pelon tunne maailmaa kohtaan[/quote]

Maailma on paha paikka, oikeasti vielä pahempi kuin mitä Jehovan todistajat esittävät. Osoitus maailman pahuudesta on vetoapu Jehovan todistajien kaltaiselle lahkolle.
Enemmän maailma on aiheuttanut ongelmia kuin Jehovan todistajat konsanaan.

Minusta tämä on aika oleellinen asia, sillä maailman pahuus nimenomaisesti ajaa järjestöön joka esittää olevansa jotain muuta. Todellisuudessa tietysti Jehovan todistajat ovat osa sitä pahuutta, eikä suojele siltä mitenkään. Pikemminkin päinvastoin, eronnut on hyvin suojaton lähtiessään maailmaan.

Yksi osa pahuutta on se, ettei kuvioimurointi ole korkealle arvostettu ammattitaito maailmassa ja jos ei omaa markkinaehtoisia taitoja, niin ehdot elämälle muodostuvat hyvin nopeasti hyvin vaikeiksi. Leipäjono kutsuu helposti ja se on uskonnollisten hyväksikäyttäjien jeesusjeesus leipäjono. Erittäin vaikea on aikuisen ihmisen lähteä opiskelemaan siltä pohjalta että on työtön. Köyhän ihmisen elämä ei ole helppoa missään ja Suomen kaltaisessa maassa köyhä joutuu usein luottamaan sukulaisiin, jotka ovat hylänneet.

Toinen on sitten se, että myös maailmalliset sukulaiset eivät ota tuhlaajapoikaa vastaan kovinkaan hyvin. Suhteet tietysti olivat lahkon aikana kireät, yllättynyt olen siitä, että ne ovat lahkon jälkeen vieläkin kireämmät.

Hyvän artikkelin otit käsittelyyn, Tony. Kiitos siitä!

Kyllä sitä itsekin tunnistaa noita tunteita. Kun on kasvanut ajatukseen " maailma on paha paikka", niin se tapa katsoa maailmaa on syvällä selkäytimessä ja ei helpolla lähde pois. Pelon tunne maailmaa kohtaan, vaikka toki itse erosin jehovantodistajista, koska en tuntenut uskontoa jumalavetoiseksi.

Itselläni oli aika kauankin aukko psyykessä uskonnon osalta ja etsin itseäni keskustelemalla pappien kanssa. Mietin, että liitynkö johonkin muuhun uskontoon. Maailmankuvani kaipasi paikkaamista jollain ajatuksella. Ainakaan vielä en ole kokenut tarvetta liittyä mihinkään uskontoon. Uskossa voi tietysti olla ilman uskonnollista yhteisöäkin. Toisaalta kavahdan kaikkia uskonnollisia yhteisöjä. Vapaus ajatella itsenäisesti tuntuu paremmalta ajatukselta, ilman kuulumista johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Oman olemassaolon pohdinta on ollut yksi isoimmista asioista uskonnosta eroamisen jälkeen ja se prosessi on ollut pitkä ja kivinen. Vaatinut paljon kovaa työtä. Lisäksi heikko itsetunto on tarvinnut terapeuttista vahvistusta.

John Cedars haastattelee videolla aloituksessa mainitun kirjan kirjoittajaa, Bonnie Ziemania.

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=SoWDxhLHzoM[/youtube]