Kirjoittaja YksinäinenSusi » 11.08.2018 08:04
Minullahan ei vanhemmat olleet jehovantodistajia. Äiti kuitenkin oli jehovantodistaja sydämmeltään jo kuulemma omien sanojensa mukaan jo nuoresta lähtien, mitä kuitenkin suuresti epäilen. Äiti valehtelee kaikessa paljon, koska on patologinen valehtelija.
Äiti poltti paljon tupakkaa, eikä siksi päässyt kasteelle. Vasta nyt vanhana onnistui pääsemaan kasteelle.
Natsi-skitso-jt-tätini oli se pelottelija joka pani ajatuksen pelottavasta kostonhimoisesta - harmagedonissa kaikki ei-jehovantodistajat tappavasta - jehovasta mieleeni muhimaan kun olin jotain 8-10 vuotias. Ajatus muhi ja pelko harmagedonista kasvoi mielessäni niin että aloin osallistumaan kotitutkisteluihin jota jehovantodistajat pitivät ikikiinnostuneelle äidilleni.
Tuo (selvästi näytelty)veljellisen rakkauden käsite vaikutti myös osaltaan kasteelle menemiseeni yhtenä asiana, mutta vain vähän. Kuolema harmagedonissa oli se ainoa suurin syy, joka vaikutti kasteelle menemiseeni.
Add(adhd:n toinen muoto eli tarkkaavaisuus ja kehityshäiriö) teki minusta kyvyttömän kritiikkiin, koska en pystynyt tuolloin keskittymään juurikaan lukemiseen. Ainoa lukeminen nuorena aikuisena johon pystyin keskittymään olivat scifi ja fantasia-kirjat, joihin pakenin harmagedonin pelon aiheuttamaa ahdistusta.
Luin niitä 10-vuotta putkeen ja elin muissa maailmoissa.
Eli olin luonteeltani taivaanrannan maalari ja jalat pilvissä liihotellen liihottelin mielikuvitus asioissa muutenkin ja ihmettelin niitä joilla oli jalat tukevasti maan kamaralla.
Tuo veljellisen rakkauden käsite osoittautui minulle valheeksi. Ei jehovantodistajuudessa mitään oikeata veljellistä rakkautta ole. Se mitä jehovantodistajien keskuudessa on siitä, niin se on pinnallista ja näyteltyä.
Petyin kaikkeen siihen valheeseen, kun todistin omin silmin että jehovantodistajat ovatkin oikeasti epäsopuista, juoruilevaa ja selkäänpuukottavaa sakkia.
Hankkiuduin erotetuksi lopulta 30 vuotiaana tuosta tyhmästä jt-lahkosta, kun en jaksanut enää välittää siitä että kuolisin harmagedonissa. Se on ollut paras päätökseni ikinä, eikä ole tarvinnut katua päivääkään että niin tein.
Minullahan ei vanhemmat olleet jehovantodistajia. Äiti kuitenkin oli jehovantodistaja sydämmeltään jo kuulemma omien sanojensa mukaan jo nuoresta lähtien, mitä kuitenkin suuresti epäilen. Äiti valehtelee kaikessa paljon, koska on patologinen valehtelija.
Äiti poltti paljon tupakkaa, eikä siksi päässyt kasteelle. Vasta nyt vanhana onnistui pääsemaan kasteelle.
Natsi-skitso-jt-tätini oli se pelottelija joka pani ajatuksen pelottavasta kostonhimoisesta - harmagedonissa kaikki ei-jehovantodistajat tappavasta - jehovasta mieleeni muhimaan kun olin jotain 8-10 vuotias. Ajatus muhi ja pelko harmagedonista kasvoi mielessäni niin että aloin osallistumaan kotitutkisteluihin jota jehovantodistajat pitivät ikikiinnostuneelle äidilleni.
Tuo (selvästi näytelty)veljellisen rakkauden käsite vaikutti myös osaltaan kasteelle menemiseeni yhtenä asiana, mutta vain vähän. Kuolema harmagedonissa oli se ainoa suurin syy, joka vaikutti kasteelle menemiseeni.
Add(adhd:n toinen muoto eli tarkkaavaisuus ja kehityshäiriö) teki minusta kyvyttömän kritiikkiin, koska en pystynyt tuolloin keskittymään juurikaan lukemiseen. Ainoa lukeminen nuorena aikuisena johon pystyin keskittymään olivat scifi ja fantasia-kirjat, joihin pakenin harmagedonin pelon aiheuttamaa ahdistusta.
Luin niitä 10-vuotta putkeen ja elin muissa maailmoissa.
Eli olin luonteeltani taivaanrannan maalari ja jalat pilvissä liihotellen liihottelin mielikuvitus asioissa muutenkin ja ihmettelin niitä joilla oli jalat tukevasti maan kamaralla.
Tuo veljellisen rakkauden käsite osoittautui minulle valheeksi. Ei jehovantodistajuudessa mitään oikeata veljellistä rakkautta ole. Se mitä jehovantodistajien keskuudessa on siitä, niin se on pinnallista ja näyteltyä.
Petyin kaikkeen siihen valheeseen, kun todistin omin silmin että jehovantodistajat ovatkin oikeasti epäsopuista, juoruilevaa ja selkäänpuukottavaa sakkia.
Hankkiuduin erotetuksi lopulta 30 vuotiaana tuosta tyhmästä jt-lahkosta, kun en jaksanut enää välittää siitä että kuolisin harmagedonissa. Se on ollut paras päätökseni ikinä, eikä ole tarvinnut katua päivääkään että niin tein.