Kirjoittaja YksinäinenSusi » 30.08.2018 06:23
Oraakkeli kirjoitti:
Todistajuus on uskontoa, jossa ollaan jääty lain vangiksi. Mainitsen kaksi perussyytä tähän tilaan: Kyvyttömyys ymmärtää Jeesuksen jumaluutta, ja harha tosi palvonnan ennallistuksesta lopun aikana. Seuraus on, että järjestön keskiössä on ihminen, ei Kristus. Kun pitäisi katsoa vaskikäärmeeseen, katsovat todistajat itseensä ja toisiinsa. Pelastuksesta tulee kilpailua, suorittamista, jossa täytyy alituisesti verrata itseä toiseen. Totta kai, koska armo täytyy ansaita, vaikka sen sanotaan olevan ansaitsematonta!
Varsinkin protestanttinen kristinusko opettaa Jumalan vanhurskauttavan, eli pelastavan jumalattoman. Tätä on armo kristitylle. Todistajan armo on fariseuksen armoa: "kiitos Jumalalle, että en ole kuin tuo syntinen". Kaikki kunnia annetaan nimellisesti Jehovalle, mutta todellisuudessa kyse on omavanhurskaudesta. Kaiken taustalla on lain sotkeminen pahanpäiväisesti evankeliumin kanssa. Laista tulee väline, jonka avulla kiillotetaan omaa sädekehää, vaikka sen pitäisi tiputtaa polvilleen anomaan armoa.
Totta. Jehovantodistajien järjestö sisällyttää oppeihinsa lain henkeä sillä perusteella, että kristittyjen pitäisi olla kiinnostuneita lain periaatteista. Vt:n lain periaatteet eivät jää kuitenkaan pelkän kiinnostuksen kohteeksi, vaan niiden periaatteita nivotaan osaksi jt-oppia, vaikkei niitä aivan suoraan sovelletakaan.
Minunkin mielestäni tässä mennään metsään, koska mielestäni Jeesus lunasti meidät pois lain piiristä ja sen periaatteiden vaikutuksestakin.
Pahinta jehovantodistajissa on se että kaikilta vaaditaan täyttä panosta eli vain aina enemmän ja enemmän, vaikka HUOM! jehovantodistaja olisi mielenterveyshäiriöinen. Oville pitää mennä mielenterveyshäiriöistenkin ja noudattaa samoja sääntöjä mitä terveet jehovantodistajatkin noudattavat.
Armoa ei anneta. Kuolet harmagedonissa jos et tottele järjestöä, oli terveydentilasi mikä hyvänsä.
Kemissä tunsin erään mielenterveyhäiriöisen kaverin, joka masennuksissaan alkoi uudestaan polttamaan tupakkaa. Hänet erotettiin ja hän joutui mielisairaalaan pidemmäksi aikaa. Häntä ei varmasti erottaminen kauheasti kannustanut selviytymään masennuksestaan.
Minusta tuollainen vanhimpien toiminta tuntui väärältä ja epäinhimilliseltä, mutta säännöt menevät jehovantodistajien keskuudessa kaiken edelle, jopa elämänkin edelle. Jos sairastuu leukemiaan niin ei voi ottaa verensiirtoa, vaan pitää vaan kuolla ja toivoa heräävänsä paratiisiin. Verensiirrosta kieltäytyminen on tärkeämpi asia kuin itse elämän säilyttäminen.
Raamatun mukaan veri on kuitenkin vain elämän vertauskuva ja veri ei voi olla itse elämää tärkeämpi.
[quote="Oraakkeli"]
Todistajuus on uskontoa, jossa ollaan jääty lain vangiksi. Mainitsen kaksi perussyytä tähän tilaan: Kyvyttömyys ymmärtää Jeesuksen jumaluutta, ja harha tosi palvonnan ennallistuksesta lopun aikana. Seuraus on, että järjestön keskiössä on ihminen, ei Kristus. Kun pitäisi katsoa vaskikäärmeeseen, katsovat todistajat itseensä ja toisiinsa. Pelastuksesta tulee kilpailua, suorittamista, jossa täytyy alituisesti verrata itseä toiseen. Totta kai, koska armo täytyy ansaita, vaikka sen sanotaan olevan ansaitsematonta!
Varsinkin protestanttinen kristinusko opettaa Jumalan vanhurskauttavan, eli pelastavan jumalattoman. Tätä on armo kristitylle. Todistajan armo on fariseuksen armoa: "kiitos Jumalalle, että en ole kuin tuo syntinen". Kaikki kunnia annetaan nimellisesti Jehovalle, mutta todellisuudessa kyse on omavanhurskaudesta. Kaiken taustalla on lain sotkeminen pahanpäiväisesti evankeliumin kanssa. Laista tulee väline, jonka avulla kiillotetaan omaa sädekehää, vaikka sen pitäisi tiputtaa polvilleen anomaan armoa.[/quote]
Totta. Jehovantodistajien järjestö sisällyttää oppeihinsa lain henkeä sillä perusteella, että kristittyjen pitäisi olla kiinnostuneita lain periaatteista. Vt:n lain periaatteet eivät jää kuitenkaan pelkän kiinnostuksen kohteeksi, vaan niiden periaatteita nivotaan osaksi jt-oppia, vaikkei niitä aivan suoraan sovelletakaan.
Minunkin mielestäni tässä mennään metsään, koska mielestäni Jeesus lunasti meidät pois lain piiristä ja sen periaatteiden vaikutuksestakin.
Pahinta jehovantodistajissa on se että kaikilta vaaditaan täyttä panosta eli vain aina enemmän ja enemmän, vaikka HUOM! jehovantodistaja olisi mielenterveyshäiriöinen. Oville pitää mennä mielenterveyshäiriöistenkin ja noudattaa samoja sääntöjä mitä terveet jehovantodistajatkin noudattavat.
Armoa ei anneta. Kuolet harmagedonissa jos et tottele järjestöä, oli terveydentilasi mikä hyvänsä.
Kemissä tunsin erään mielenterveyhäiriöisen kaverin, joka masennuksissaan alkoi uudestaan polttamaan tupakkaa. Hänet erotettiin ja hän joutui mielisairaalaan pidemmäksi aikaa. Häntä ei varmasti erottaminen kauheasti kannustanut selviytymään masennuksestaan.
Minusta tuollainen vanhimpien toiminta tuntui väärältä ja epäinhimilliseltä, mutta säännöt menevät jehovantodistajien keskuudessa kaiken edelle, jopa elämänkin edelle. Jos sairastuu leukemiaan niin ei voi ottaa verensiirtoa, vaan pitää vaan kuolla ja toivoa heräävänsä paratiisiin. Verensiirrosta kieltäytyminen on tärkeämpi asia kuin itse elämän säilyttäminen.
Raamatun mukaan veri on kuitenkin vain elämän vertauskuva ja veri ei voi olla itse elämää tärkeämpi.