Kirjoittaja AnaniasHurmos » 27.09.2018 20:10
Itse menetin uskon totuuteen 13-14 vuotiaana. Niin vain tapahtui, kertarysäyksellä, ja totuus muuttui valheeksi. Sanoin se myös ääneen, murrosikäisen lapsen varmuudella. Olin mennyt 11-vuotiaana kasteelle ja kun minut erotettiin epäuskoni takia, se oli aikamoinen shokki. 1960-luvulla luopiolapsia kartettiin samalla tavalla kuin aikuisiakin. Näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu lapsen heitteillejätöltä. Sitä sitten ajautui ensin ulkopuoliseksi seurakunnasta, perheestä, suvusta ja läheisistä, lopulta alkoi tuntua, että ei kuulu enää koko ihmiskuntaan. Tietynlaisesta ulkopuolisuudesta kärsin edelleen, 65-vuotiaana eläkeläisenä.
En osaa sanoa, mikä sinua varsinaisesti auttaisi. Itse olen saanut perspektiiviä asioihin lukemalla; historiaa filosofiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Olen yrittänyt löytää vastauksen siihen, miksi me ihmiset olemme valmiita liittymään ryhmiin ja uskomaan mitä älyttömimpiin uskomuksiin. Viimeksi luin Hararin "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" ja "Homo Deus - Huomisen lyhyt historia". Hänellä on kieltämättä aivan uusi horisontti ihmiseen ja uskontoon. Toinen asia mikä on auttanut minua, on tietysti se, että olen oppinut hyväksymään ja ymmärtämään itseäni sekä niitä asiota, joita en pysty muuttamaan - kuten omaa menneisyyttäni.
Itse menetin uskon totuuteen 13-14 vuotiaana. Niin vain tapahtui, kertarysäyksellä, ja totuus muuttui valheeksi. Sanoin se myös ääneen, murrosikäisen lapsen varmuudella. Olin mennyt 11-vuotiaana kasteelle ja kun minut erotettiin epäuskoni takia, se oli aikamoinen shokki. 1960-luvulla luopiolapsia kartettiin samalla tavalla kuin aikuisiakin. Näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu lapsen heitteillejätöltä. Sitä sitten ajautui ensin ulkopuoliseksi seurakunnasta, perheestä, suvusta ja läheisistä, lopulta alkoi tuntua, että ei kuulu enää koko ihmiskuntaan. Tietynlaisesta ulkopuolisuudesta kärsin edelleen, 65-vuotiaana eläkeläisenä.
En osaa sanoa, mikä sinua varsinaisesti auttaisi. Itse olen saanut perspektiiviä asioihin lukemalla; historiaa filosofiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Olen yrittänyt löytää vastauksen siihen, miksi me ihmiset olemme valmiita liittymään ryhmiin ja uskomaan mitä älyttömimpiin uskomuksiin. Viimeksi luin Hararin "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" ja "Homo Deus - Huomisen lyhyt historia". Hänellä on kieltämättä aivan uusi horisontti ihmiseen ja uskontoon. Toinen asia mikä on auttanut minua, on tietysti se, että olen oppinut hyväksymään ja ymmärtämään itseäni sekä niitä asiota, joita en pysty muuttamaan - kuten omaa menneisyyttäni.