Kirjoittaja Vieras » 15.01.2008 19:35
Vartiotorni 15.6.2005 s.30
Oletko parhaillaan koettelevassa elämäntilanteessa? .... Kohtammepa millaisia koettelemuksia tahansa, Raamatussa vakuutetaan, että Jumala voi auttaa meitä selviytymään niistä. ... Kohtammekin usein monenkirjavia koettelemuksia, mutta Jehova tukee meitä niin että voimme selviytyä niistä kaikista. Miten voimme olla siitä varmoja?
Pietarin mukaan Jumalan ansaitsematon hyvyys ilmenee muun muassa niiden erilaisten ihmisten kautta, joista kristillinen seurakunta koostuu (1.Pietarin kirje 4:11). Jokaisella Jumalan palvelijalla on hengellisiä lahjoja eli kykyjä, jotka saattavat olla rohkaisun lähteenä niille, jotka kohtaavat koettelemuksia (Roomalaisille 12:6-8). Esimerkiksi jotkut seurakunnan jäsenet osaavat opettaa Raamatun totuuksia taitavasti. Heidän viisaat sanansa innoittavat ja kannustavat toisia kestämään (Nehemia 8:1-4,8,12). Toiset tekevät säännöllisesti paimennuskäyntejä tukea tarvitsevien luo. Näin he rohkaisevat ja 'lohduttavat sydämiä' (Kolossalaisille 2:2). Valvojat antavat hengellisen lahjan tehdessään tällaisia uskoa vahvistavia käyntejä (Johannes 21:16). Jotkut seurakuntaan kuuluvat taas tunnetaan siitä, että he osoittavat lämpöä sääliä ja hellyyttä ollessaan tekemisissä koettelemusten murehduttamien kanssa (Apostolien teot 4:36; Roomalaisille 12:10; Kolossalaisille 3:10). Näiden rakkaudellisten veljien ja sisarten osoittama empatia ja heidän aktiivinen apunsa ovat merkittävä ilmaus Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä (Sananlaskut 12:25; 17:17). ...
Kun rukoilemme Jehovalta apua, hän vastaa meille pääasiassa siten, että hän antaa meille viisautta henkeytetystä Sanastaan ja voimaa pyhän henkensä välityksellä (Jesaja 30:18,21; Luukas 11:13; Johannes 14:16). ...
Oikeaan aikaan tuleva sopiva tuki, jota Jehova antaa palvelijoilleen - olivatpa heidän kiusauksensa tai ongelmansa kuinka monenkirjavia hyvänsä - on vain yksi todiste "Jumalan erittäin moninaisesta viisaudesta" (Efesolaisille 3:10). Etkö olekin samaa mieltä?
Vartiotorni 1.8.1998 s.16
Vanhimmat toimivat kuin Jeesuksen kuvauksen paimen, joka etsi väsymättä, kunnes löysi kadonneen lampaan: he etsivät niitä, jotka ovat eksyneet hengellisesti, ja pyrkivät opastamaan heidät takaisin laumaan (Matt.18:12,13).
Vartiotorni 1.2.2003 s.15,16
Jeesus sanoo, että paimen lähtee "kadonneen perään". Paimen ottaa aloitteen käsiinsä ja ponnistelee määrätietoisesti löytääkseen puuttuvan lampaan. Vaikeudet, vaarat ja matkan pituus eivät pidättele häntä. Päinvastoin paimen ei anna periksi, ennen kuin "hän löytää sen". (Luukas 15:4.)
Rohkaisun tarpeessa olevan auttaminen vaatii samaten usein sitä, että vahvempi ottaa aloitteen.
Mekin haluamme nykyään 'nousta' - ottaa aloitteen -vahvistaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja. Mutta keiden seurakunnassa pitäisi tehdä niin?
Erityisesti kristityillä vanhimmilla on velvollisuus 'vahvistaa heikot kädet, lujittaa horjuvat polvet' ja sanoa "sydämeltään huolestuneille: 'Olkaa lujat. Älkää pelätkö.'" (Jesaja 35:3, 4; 1. Pietarin kirje 5:1, 2.) Huomaa kuitenkin, ettei Paavalin kehotusta: "Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja" annettu ainoastaan vanhimmille. Hänen sanansa oli sen sijaan suunnattu koko "tessalonikalaisten seurakunnalle". (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14.) Avun tarjoaminen niille, jotka ovat heikkoja, kuuluu siis kaikille kristityille. Kuvauksen paimenen tavoin jokaisen kristityn pitäisi haluta lähteä "kadonneen perään".
Mitä paimen tekee, kun hän lopulta löytää kadonneen lampaan? "Hän panee sen hartioilleen." (Luukas 15:5.) Miten koskettava ja paljonpuhuva yksityiskohta! Lammas on voinut harhailla monta päivää ja yötä tuntemattomalla seudulla ja voinut olla jopa alttiina saalistavien leijonien hyökkäyksille (Job 38:39, 40). Ravinnon puute epäilemättä heikentää lammasta. Se on yksinkertaisesti liian heikko jaksaakseen omin voimin ylittää esteet, jotka se kohtaa matkallaan takaisin tarhaan. Siksi paimen kumartuu, nostaa lampaan hellävaraisesti ylös ja kantaa sen kaikkien esteiden yli takaisin laumaan. Miten voimme heijastaa tämän paimenen huolehtivaisuutta?
Ihminen, joka on kadottanut yhteyden seurakuntaan, saattaa olla hengellisessä mielessä lopen uupunut. Paimenesta eroon joutuneen lampaan tavoin hän on voinut harhailla päämäärättömästi tämän vihamielisen maailman keskellä. Vailla tarhan, kristillisen seurakunnan, suojaa, hän on entistä suojattomampi Panettelijan hyökkäyksille, hänen joka "vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä" (1.Pietarin kirje 5:8). Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin (Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?
Vartiotorni 15.6.2005 s.30
Oletko parhaillaan koettelevassa elämäntilanteessa? .... Kohtammepa millaisia koettelemuksia tahansa, Raamatussa vakuutetaan, että Jumala voi auttaa meitä selviytymään niistä. ... Kohtammekin usein monenkirjavia koettelemuksia, mutta Jehova tukee meitä niin että voimme selviytyä niistä kaikista. Miten voimme olla siitä varmoja?
Pietarin mukaan [u]Jumalan ansaitsematon hyvyys ilmenee muun muassa niiden erilaisten ihmisten kautta, joista kristillinen seurakunta koostuu[/u] (1.Pietarin kirje 4:11). [u]Jokaisella Jumalan palvelijalla on hengellisiä lahjoja eli kykyjä, jotka saattavat olla rohkaisun lähteenä niille, jotka kohtaavat koettelemuksia[/u] (Roomalaisille 12:6-8). Esimerkiksi jotkut seurakunnan jäsenet osaavat opettaa Raamatun totuuksia taitavasti. Heidän viisaat sanansa innoittavat ja kannustavat toisia kestämään (Nehemia 8:1-4,8,12). Toiset tekevät säännöllisesti paimennuskäyntejä tukea tarvitsevien luo. Näin he rohkaisevat ja 'lohduttavat sydämiä' (Kolossalaisille 2:2). [u]Valvojat antavat hengellisen lahjan tehdessään tällaisia uskoa vahvistavia käyntejä[/u] (Johannes 21:16). Jotkut seurakuntaan kuuluvat taas tunnetaan siitä, että he [u]osoittavat lämpöä sääliä ja hellyyttä ollessaan tekemisissä koettelemusten murehduttamien kanssa [/u](Apostolien teot 4:36; Roomalaisille 12:10; Kolossalaisille 3:10). Näiden rakkaudellisten veljien ja sisarten osoittama empatia ja [u]heidän aktiivinen apunsa ovat merkittävä ilmaus Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä [/u](Sananlaskut 12:25; 17:17). ...
Kun rukoilemme Jehovalta apua, hän vastaa meille pääasiassa siten, että hän antaa meille viisautta henkeytetystä Sanastaan ja voimaa pyhän henkensä välityksellä (Jesaja 30:18,21; Luukas 11:13; Johannes 14:16). ...
[u]Oikeaan aikaan tuleva sopiva tuki, jota Jehova antaa palvelijoilleen - olivatpa heidän kiusauksensa tai ongelmansa kuinka monenkirjavia hyvänsä - on vain yksi todiste "Jumalan erittäin moninaisesta viisaudesta" [/u](Efesolaisille 3:10). Etkö olekin samaa mieltä?
Vartiotorni 1.8.1998 s.16
[u]Vanhimmat[/u] toimivat kuin Jeesuksen kuvauksen paimen, joka etsi väsymättä, kunnes löysi kadonneen lampaan: he [u]etsivät niitä, jotka ovat eksyneet hengellisesti, ja pyrkivät opastamaan heidät takaisin laumaan [/u](Matt.18:12,13).
Vartiotorni 1.2.2003 s.15,16
Jeesus sanoo, että paimen lähtee "kadonneen perään". [u]Paimen ottaa aloitteen käsiinsä ja ponnistelee määrätietoisesti löytääkseen puuttuvan lampaan.[/u] Vaikeudet, vaarat ja matkan pituus eivät pidättele häntä. Päinvastoin paimen ei anna periksi, ennen kuin "hän löytää sen". (Luukas 15:4.)
Rohkaisun tarpeessa olevan auttaminen vaatii samaten usein sitä, että [u]vahvempi ottaa aloitteen.[/u]
Mekin haluamme nykyään 'nousta' - ottaa aloitteen -vahvistaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja. Mutta keiden seurakunnassa pitäisi tehdä niin?
Erityisesti kristityillä vanhimmilla on velvollisuus 'vahvistaa heikot kädet, lujittaa horjuvat polvet' ja sanoa "sydämeltään huolestuneille: 'Olkaa lujat. Älkää pelätkö.'" (Jesaja 35:3, 4; 1. Pietarin kirje 5:1, 2.) Huomaa kuitenkin, ettei Paavalin kehotusta: "Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja" annettu ainoastaan vanhimmille. Hänen sanansa oli sen sijaan suunnattu koko "tessalonikalaisten seurakunnalle". (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14.) [u]Avun tarjoaminen niille, jotka ovat heikkoja, kuuluu siis kaikille kristityille. Kuvauksen paimenen tavoin jokaisen kristityn pitäisi haluta lähteä "kadonneen perään". [/u]
Mitä paimen tekee, kun hän lopulta löytää kadonneen lampaan? "Hän panee sen hartioilleen." (Luukas 15:5.) Miten koskettava ja paljonpuhuva yksityiskohta! Lammas on voinut harhailla monta päivää ja yötä tuntemattomalla seudulla ja voinut olla jopa alttiina saalistavien leijonien hyökkäyksille (Job 38:39, 40). Ravinnon puute epäilemättä heikentää lammasta. Se on yksinkertaisesti liian heikko jaksaakseen omin voimin ylittää esteet, jotka se kohtaa matkallaan takaisin tarhaan. Siksi paimen kumartuu, nostaa lampaan hellävaraisesti ylös ja kantaa sen kaikkien esteiden yli takaisin laumaan. Miten voimme heijastaa tämän paimenen huolehtivaisuutta?
Ihminen, joka on kadottanut yhteyden seurakuntaan, saattaa olla hengellisessä mielessä lopen uupunut. Paimenesta eroon joutuneen lampaan tavoin hän on voinut harhailla päämäärättömästi tämän vihamielisen maailman keskellä. Vailla tarhan, kristillisen seurakunnan, suojaa, hän on entistä suojattomampi Panettelijan hyökkäyksille, hänen joka "vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä" (1.Pietarin kirje 5:8). Hengellisen ravinnon puutekin on heikentänyt häntä. Näin ollen [u]hän on omassa voimassaan todennäköisesti liian heikko ylittämään niitä esteitä, joita hän kohtaa matkallaan takaisin seurakuntaan. Siksi meidän täytyy niin sanoaksemme kumartua nostamaan tämä heikentynyt yksilö hellävaraisesti ylös ja kantaa hänet takaisin [/u](Galatalaisille 6:2). Miten voimme tehdä sen?